"Nälkä ja yltäkylläisyys" on ensimmäinen laajasti ruokaturvaa käsittelevä suomenkielinen perusteos.
Kuva:
Jaakko Virtanen
Uutinen

Maailma kylässä: Mistä ruokaa yhdeksälle miljardille?

Onko suomalaisten lautasilla tulevaisuudessa heinäsirkkoja, ja puuttuvatko pakastimista jokakesäiset mansikat? Koko maailman ruuantuotanto on suurien muutosten edessä, kun ilmastonmuutos etenee ja väestö kasvaa.
Outi Puukko
25.5.2014

"Maataloustuotanto ei ole pysynyt väestönkasvun perässä, eikä ruoantuotanto jakaudu maailmassa oikeudenmukaisesti. Tälläkin hetkellä arviolta 840 miljoonaa ihmistä eli 12 prosenttia maailman väestöstä näkee nälkää", sanoo Sanna-Liisa Taivalmaa.

Hän on yksi maaliskuussa ilmestyneen "Nälkä ja yltäkylläisyys - Ruokaturva maailmassa" -kirjan kirjoittajista.  Ruuantuotannon tulevaisuuden näkymistä keskusteltiin lauantaina Maailma kylässä -festivaalin Maailman kirjat -teltassa.

Riittävästi ruokaa kyllä olisi, mutta sitä ei saada kaikkien ulottuville. Eurooppa ja Yhdysvallat tuottavat väestöönsä nähden ylimääräistä. Ruokaturvattomuudessa onkin kysymys pitkälti resurssien epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta, johon on Taivalmaan mukaan poliittisia ratkaisuja.

"Tähän herättiin vuonna 2008, kun ruokakriisin myötä vehnän maailmanmarkkinahinta kolminkertaistui. Nyt YK:lla, G8-mailla ja kansainvälisillä järjestöillä on aloitteita ruokaturvan parantamiseksi."

Innovaatioita hyönteisistä kalaviljelmiin

Kansainvälisten ratkaisujn lisäksi tarvitaan innovatiivista ruuantuotantoa, kun väliluku kasvaa kohti yhdeksää miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä.

"Nykyinen meno, se miten ruokaa tuotetaan ja kulutetaan tulee muuttumaan", sanoo Taivalmaa.

Menon pitää muuttua kaikkialla maailmassa. Konkreettisina ratkaisuina riittävän ravinnon takaamiseksi kaikille on tarjoiltu esimerkiksi levän uusia hyödyntämistapoja, parempaa kalanviljelyä ja hyönteisravintoa.

"Hyönteisiä käytetään ravintona paikallisesti paljonkin Aasiassa ja Afrikassa, mutta tuotantoa ei ole vielä kaupallistettu. Tämä on vaihtoehto tulevaisuudelle."

Taivalmaan ja kumppaneiden kirjassa käsitellään myös geenimanipulointia.

"En näe, että geenimuuntelu ratkaisee maailman ruokaturvaongelmia, mutta siitä voi olla apua esimerkiksi banaaninviljelylle tilanteessa, jossa banaania uhkaa tauti", Taivalmaa sanoo.

Maataloustuotanto ei ole entisensä ilmaston muuttuessa

Muuttuva ilmasto asettaa haasteita sekä maanviljelylle että eläinproteiinin tuotannolle.

"Esimerkiksi monilla kuivilla alueilla vuohi on ainoa eläin, joka muuttaa ihmisille kelpaamattomat kasvit proteiiniksi", Taivalmaa sanoo.

Nykyisenkaltainen maatalous ei ole kestävää, Taivalmaa muistuttaa. Tästä esimerkkinä pidetään mehiläisten katoamista, joka saattaa viedä suomalaisilta kesään erottamattomasti kuuluvat mansikat.

"Maatalous - jos lasketaan mukaan kaikki metsien raivaaminen - on yksi suurimmista kasvihuonepäästöjen aiheuttajista. Myös viljelymenetelmiä on muutettava, jotta ne kestävät kuumuutta paremmin."