Ympäristöministeri Ville Niinistön lisäksi paneelissa puhuivat teknologiateollisuuden Martti Kätkä, Akavan Elina Moisio, Aalto-yliopiston professori Raimo Lovio ja Kepan Henri Purje.
Kuva:
Jaakko Virtanen
Uutinen

Maailma kylässä: Kohti kansainvälistä ilmastosopimusta 2015

Asiantuntijapaneelissa keskusteltiin tulevista ilmastoneuvotteluista ja todettiin, että lisää kunnianhimoa tarvitaan sekä Suomessa että maailmalla.
Jukka Aronen
24.5.2014

"Kesän ensimmäinen sauna", totesi ympäristöministeri Ville Niinistö istuessaan kuumassa auringonpaisteessa Rautatientorilla.

Niinistö osallistui Maailma kylässä -festivaalin "Kansainvälinen ilmastosopimus 2015 - Suomen ja EU:n rooli" -paneeliin eikä malttanut olla heti alkuun kehumatta puolueiden yhteistä sopua suomalaisesta ilmastolaista.

"Lakiesitys on valmis ja tulee eduskuntaan viikon päästä."

Keskustelun fokus oli kuitenkin kansainvälisessä ilmastosopimuksessa, joka on tarkoitus lyödä lukkoon Pariisissa vuonna 2015.

Niinistö on ollut mukana neuvotteluissa ja sanoi, että kansainvälisen sopimuksen aikaansaaminen on vaikeaa sillä samassa pöydässä istuu 192 maata, joiden pitää olla yhtä mieltä lopputuloksesta.

Oleellista on, että kaikkien neuvottelevien osapuolten pitää hankkia mandaatti oman maansa johdolta jo ennen ratkaisevaa Pariisin kokousta. Muutoin ajaudutaan samanlaisiin ongelmiin kuin aiemmissa kokouksissa.

Niinistö toivoi, että EU:n linjat lyötäisiin lukkoon jo tänä kesänä.

Lisää kunnianhimoa

Euroopan komissio on jo tehnyt alustavan linjauksen 40 prosentin leikkauksista (vuoden 1990 tasosta) vuoteen 2030 mennessä.

Kepan asiantuntija Henri Purje ja Aalto-yliopiston professori Raimo Lovio harmittelivat, ettei EU ole toistaiseksi ottanut mukaan tavoitteita uusiutuvalle energialle ja energiansäästölle. Vain siten päästäisiin tekemään tarvittavia rakenteellisia muutoksia.

Purje moitti myös EU:n päästökauppaa. Hiilitonnin hinta on pysynyt 4-6 euron tuntumassa, kun sen hinta pitäisi olla 30 euron kieppeillä, jotta sillä olisi päästöjä vähentävä vaikutus. EU:ssa pitäisi olla myös rohkeutta puuttua päästöoikeuksien määrään.

Myös ministeri kaipasi lisää kunnianhimoa. Hänen mukaansa järjestöjen ja asiantuntijoiden ehdottama leikkausraja on 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Se olisi EU:n reilu osuus globaaleista päästöistä ja mahdollistaisi Euroopan osalta putken, jolla tähdätään alle kahden asteen lämpenemiseen.

Köyhimpiä maita tuettava

Niinistö muistutti, että EU ei vastaa koko maailman päästöistä eikä ole ainoa, joka on sitoutunut leikkaamaan päästöjään.

Esimerkiksi Kiinassa ollaan herätty ilmansaasteongelmaan, ja maa aikoo satsata 400 miljardia dollaria lähivuosina ilman puhdistamiseen.

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että köyhimmiltä kehitysmailta ei voi vaatia suuria uhrauksia ilmastopolitiikan eteen. Päinvastoin niitä olisi tuettava, jotta ne saavat siirrettyä energiantuotantonsa puhtaan uuden teknologian varaan - ja samalla ostettua suomalaisia clean tech -tuotteita.

Raimo Lovio kertoi Suomen jo vievän aurinkoteknologiaa esimerkiksi Nigeriaan.

"Nigeriassa sähköt katkeavat kuusi kertaa päivässä, ja maa on täynnä pieniä bensalla toimivia generaattoreita. Ilmastoneuvotteluissa Nigerian kaltaiset maat tulevat vaatimaan rahoitusta siirtymälle puhtaaseen energiaan, muutoin ne vain jatkavat fossiilisten käyttöä."

Hiilivuoto vie työpaikat?

Suurin jännite paneelissa syntyi Ville Niinistön ja teknologiateollisuuden Martti Kätkän välille.

Kätkä oli huolissaan niin sanotusta hiilivuodosta, ilmiöstä, jossa korkean energian hinnan takia eurooppalaiset yritykset menettävät kilpailukykyään, minkä seurauksena tuotanto ja työpaikat siirtyvät Kaukoitään.

Niinistö kuittasi, että tuotantoa siirtyy Aasiaan monesta muustakin syystä. Hiilivuotoa ei saa käyttää tekosyynä sille, että Suomessa ei tehdä riittäviä satsauksia koko energiantuotannon muuttamiseksi sellaiseksi, että se perustuisi kotimaiselle uusiutuvalle energialle.

"Miksi maksaa ulkomaisesta kivihiilestä ja öljystä, kun voisimme tuottaa energiaa itsekin?"

Nollahiilinen yhteiskunta hyvin erilainen

Kaikki paneelissa esiintyneet olivat samaa mieltä siitä, että suomalaisten yritysten on alettava toden teolla ottaa uutta suuntaa puhtaan energian suuntaan. Akavan Elina Moisio painotti, että valtion tuki on suuren muutoksen kannalta tärkeää, mutta sen voisi suunnata ennen kaikkea tutkimukseen ja kehitykseen.

Yhteisymmärrys vallitsi myös siitä, että kansainvälinen ilmastosopimus hyödyttää kaikkia.

Henri Purje muistutti myös yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka seuraa väistämättä kansainvälisten sopimusten jälkivanassa.

"Nollahiilinen yhteiskunta tulee olemaan hyvin erilainen, kuin se mihin olemme tottuneet. Muutosten (sitä kohti) pitää kuitenkin tapahtua nopeasti."