Uutinen

Maailma kylässä: Johtaako kriisi todellisiin muutoksiin rahoitusjärjestelmässä?

Outi Alanko-Kahiluoto, Eero Heinäluoma ja Kimmo Sasi haluavat lisää avoimuutta globaalitalouteen. Kansainväliset verotkaan eivät olisi pahitteeksi. Mukavaa olisi myös, että sitoumuksista pidettäisiin kiinni.
Henri Purje
25.5.2009

LEIF LAAKSONEN

finanssikriisipaneeliKepan puheenjohtajan Gunvor Kronmanin (vas.) johtamassa paneelissa Eero Heinäluoma, Outi Alanko-Kahiluoto ja Kimmo Sasi olivat jopa raivokkaasti samaa mieltä.

Globaalin finanssijärjestelmän uudistamisella on kiire. Kun talouden kriisi hellittää, paine muutoksiin vähenee. Jo parin vuoden päästä tilanne on varsin toinen kuin nyt, Sdp:n kansanedustaja Eero Heinäluoma ennusti Maailma kylässä -festivaaleilla sunnuntaina 24. toukokuuta.

Remontin tarve on Heinäluoman mukaan ilmeinen, sillä sääntelyrakenteet ovat monin tavoin aikansa eläneitä. Ne eivät ole pysyneet taloudellisen toiminnan kehityksen vauhdissa.

Keskeinen muutos on lyhytaikaisten pääomaliikkeiden valtava kasvu parin viime vuosikymmenen aikana.

"98 prosenttia pääomavirroista ei perustu kauppaan tavaroilla vaan rahalla. Suuri osa tästä on spekulatiivista, ja se on heikentänyt etenkin kehitysmaiden ja muiden vaikeuksissa olevien maiden talouksia", kansainvälisten verojen kannattajaksi tunnustautunut Heinäluoma totesi.

"Olisi tehtävä selvä ero lyhyiden ja pitkän aikavälin sijoitusten välillä. Jälkimmäisiä tulisi suosia, edellisiä verottaa."

Panelistit veron puolella

Verot hillitsisivät spekulatiivisia pääomaliikkeitä ja vakauttaisivat siten maailmantaloutta. Esimerkiksi Aasian valtava finanssikriisi kymmenen vuotta sitten johtui pitkälti valuuttakeinottelusta. Veron tulot voitaisiin käyttää vaikka kehitysmaiden tai globaalien instituutioiden tukemiseen.

Paneelissa Heinäluoman kanssa keskustelleet kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) ja Kimmo Sasi (kok) ilmaisivat myös tukensa kansainvälisille veroille, joskin niihin Sasin mukaan on vielä "pitkä tie".

Alanko-Kahiluoto uskoo ajan olevan kypsä jo nyt. Hän jätti pari viikkoa sitten eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan hallitusta edistämään valuutanvaihtoveroa kansainvälisesti sekä muuttamaan Suomen lainsäädäntöä niin, että vero voidaan ottaa täällä käyttöön heti, kun se on euroalueen puitteissa teknisesti mahdollista.

Aloitteen allekirjoitti lähes puolet kansanedustajista, myös Heinäluoma. Vastaava laki löytyy jo Belgiasta ja Ranskasta.

Keskeisiä foorumeita asian edistämiseen ovat esimerkiksi kuluvan viikon keskiviikkona Pariisissa kokoontuva uusia kehitysrahoituksen muotoja pohtiva hallitustenvälinen ryhmä, jonka jäsen Suomi on, sekä YK:n kesäkuun talouskriisihuippukokous, Alanko-Kahiluoto sanoi.

Salailu hyödyttää monia

Alanko-Kahiluoto, Heinäluoma ja Sasi olivat yksimielisiä sen suhteen, että pääoman liikkeiden tulisi olla nykyistä läpinäkyvämpiä.

Uusien valvontarakenteiden lisäksi tarvitaan esimerkiksi kattavampaa tiedonvaihtoa eri maiden viranomaisten välillä. Tämä onnistuu helposti ilman suuria institutionaalisia muutoksiakin, jos vain tahtoa löytyy.

"Se on poliittinen taistelu. Taustalla on isoja voimia, jotka hyötyvät nykytilanteesta", Heinäluoma huomautti.

Esimerkiksi veroparatiisitoiminta on kansainvälisten suuryritysten, -sijoittajien ja rikollisten lisäksi myös paratiisipalveluja tarjoavien valtioiden intresseissä. Siksi muun muassa Kiina, Venäjä ja osa EU-maista ovat suhtautuneet nihkeästi verokeitaiden sulkemiseen.

Pitävätkö päätökset?

Koska talousjärjestelmän ongelmat ovat globaaleja, myös ratkaisuista tulisi sopia kansainvälisesti.

Heinäluoma ja Alanko-Kahiluoto painottavat etenkin YK:n roolin kasvattamista maailmantalouden suuntaviivoista päätettäessä.

Käytännössä keskeiset ratkaisut on pitkälti tehty erilaisten G-klubien, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n piirissä. Niissä sananvalta keskittyy rikkaimmille teollisuusmaille ja vauraimmille nouseville talouksille.

Sasin mukaan YK:n yleiskokouksessa voidaan keskustella yleisistä periaatteista, mutta suuria päätöksiä siellä on vaikea tehdä, koska järjestelmä ei huomioi eroja valtioiden poliittisessa ja taloudellisessa merkityksessä: "Yhdysvalloilla ja Fidzillä on yhtäläinen äänivalta."

Samaa mieltä panelistit olivat myös siitä, että G20-ryhmä on parannus G7- ja G8-muodostelmiin. G20-maat edustavat yli 80 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja kahta kolmasosaa sen väestöstä. Ryhmän piirissä on myös pystytty sopimaan huomattavista uudistuksista.

"G20 on toki tärkeä. Tärkeää on myös, että se pitäisi kiinni lupauksistaan. Pelkät päätökset eivät riitä", Alanko-Kahiluoto muistutti.

G-ryhmien aiempi historia osoittaa, että puheet eivät usein muutu konkretiaksi. Esimerkiksi Skotlannissa vuonna 2005 sovituista lisäyksistä kehitysrahoitukseen vain murto-osa saatiin kasaan.