Uutinen

Maailma ei ole vain kylässä - se asuu meillä jo

Monikulttuurisuus on 1990-luvun kuluessa alkanut näkyä Suomenkin katukuvassa. Katsekontakti vieraiden kulttuurien edustajiin on jo saatu, syvällisempi kohtaaminen puuttuu vielä.
Eija Palosuo
6.4.2003

Turkkilaisen Mustafa Gürlerin muuttaessa Suomeen vuonna 1981 oli ulkomaalaisviraston nimi vielä muukalaisvirasto. Muukalaisia - tilastotermein ulkomaan kansalaisia - asui koko maassa alle 14 000, ja sellaisen sattuessa kohdalle painoivat ihmiset arkoina katseensa maahan.

Tänä päivänä Gürler työskentelee kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan kulttuurituottajana. Hänen aikanaan ulkomaan kansalaisten määrä Suomessa on kohonnut noin 100 000 henkeen. Vaikka luku on suhteessa koko väestöön Euroopan unionin pienin, on monikulttuurisuus vähitellen asettumassa taloksi myös meille:

"Ihmiset alkavat jo tottua muutokseen katukuvassa - tummaihoista bussikuskia ei enää säikähdetä, ja lounasta syödään etnisessä ravintolassa. Maahanmuuttajia nähtiin myös ehdolla myös eduskuntavaaleissa", Gürler kuvailee.

Suomen suurimmat ulkomaalaissyntyiset väestöryhmät tulevat läheltä: Venäjältä, Virosta ja Ruotsista. Kauempaa tulleista erottuvat muun muassa Somaliasta, entisen Jugoslavian alueelta ja Irakista saapuneet maahanmuuttajat. Maanosittain katsottuna kärjessä on Eurooppa, kakkosena tilastoissa on Aasia (mukaan lukien Lähi-itä.) Muuttajat puhuvat yhteensä yli sataa eri kieltä.

Muutoinkin tulijoiden taustat ovat varsin erityyppiset: noin kolmannes 1990-luvun maahanmuuttajista on saapunut Suomeen erilaisilla pakolaisstatuksilla, lisäksi joukosta löytyy muun muassa työn, opintojen ja ihmissuhteiden vuoksi muuttaneita sekä juurilleen palaavia inkeriläisiä.
 

Kouluissa näkyvin muutos



Jotkut maahanmuuttajista viihtyvät parhaiten omissa etnisissä ryhmissään, mikä johtuu Gürlerin mukaan osittain asuntopolitiikasta eli käytännön mahdollisuuksista tutustua. Monilla on kuitenkin jo aktiivista järjestötoimintaa, mikä auttaa suhteiden luomisessa. Kulttuurikeskus Caisan toiminta laajenee koko ajan, ja etninen väri näkyy sen käytävillä taidenäyttelyissä, konserteissa, luennoilla ja kielikursseilla.

Yhteiskunnan asenteiden muutos odottaa kuitenkin yhä tuloaan: vaikka katsekontakti muukalaisiin on jo saatu, syvempi vuorovaikutus puuttuu. Vasemmistoliiton ehdokkaana vaaleissa kampanjoinut Gürler ihmettelee, miksi yksikään puolueista ei ottanut ulkomaalaiskysymyksiä vaaliohjelmaansa. Poliitikkojen ja median tapa hahmottaa tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa ei myöskään saa Gürleriltä kiitosta:

"Maahanmuuttajista puhutaan ikään kuin materiaalina ja tiettyihin vajeisiin hankittuna työvoimana ilman itseisarvoa. Ovatko he tavaraa jota tuodaan Suomeen tarvittaessa, käytetään ja heitetään ehkä pois?" hän kysyy.

"Kulttuurit eivät kohtaa niin kauan kun maahanmuuttajia ei kohdella tasavertaisina hakijoina kaikkiin työpaikkoihin. Vasta kun ihmiset tottuvat asioimaan päivittäin eri kulttuurien edustajien kanssa, alkavat ennakkoluulot murtua."

Lasten keskuudessa ne ovat jo alkaneetkin. Helsingistä ei löydy enää yhtäkään peruskoulua täysin vailla ulkomaalaissyntyisiä oppilaita, eikä suomalaisoppilas vedä tuoliaan kauemmaksi jos maahanmuuttaja ruokalassa istuu hänen viereensä. Maailma näkyy koulun seinillä piirroksina, sekä arjessa oppitunneilla ja vanhempainilloissa.

Kaikkialla eivät asiat tosin ole sujuneet aivan kitkattomasti, kertoo tutkija Mirja-Tytti Talibin:

"Koulujen välillä on valtavia eroja, johtuen asuntopolitiikastamme - joissakin Itä-Helsingin kouluissa opettajilla on valtava pula resursseista ja mahdollisuuksista kohdata maahanmuuttaja oikealla tavalla. Ilman yhteiskunnan tukea monikulttuurisuus voidaan kokea myös ongelmaksi, eikä se siinä tapauksessa edistä suvaitsevaisuutta", Talibin varoittaa.

Tulevaisuudessa vieraat kulttuurit tulevat Suomessakin olemaan läsnä aina vain näkyvämmin. Talibinin arvion mukaan tämä helpottaa myös omien vähemmistökulttuuriemme - romanien ja saamelaisten - asemaa aiempiin vuosikymmeniin verrattuna.

"Maahanmuuttajien saapuessa Suomeen meidän on pakko muuttaa asenteitamme vieraita kulttuureita kohtaan ylipäätään, ja tämä oivallus on ainakin muissa maissa edesauttanut näkemään myös maan omat vähemmistöt uudessa valossa."


Maailma kylässä -sivuille