Uutinen

Luomuviljely muuttui katastrofiavuksi Tamil Nadussa

Joulun alla Kehitysmaayhdistys Pääskyjen hallituksen jäsenet jännittivät Intiassa yhdessä paikallisen kumppanijärjestön VCDS:n (Village Community Development Society) kanssa, saadaanko ulkoministeriöltä tukea vuodesta 1998 käynnissä olleelle luomuviljelyhankkeen jatkolle. Ilo oli yhteinen, kun selvisi että parissa kymmenessä Tamil Nadun kylässä käynnissä oleva työ voisi vielä jatkua kaksi vuotta suomalaispanoksen turvin.
Aija Taskinen
15.1.2005

VCDS on tehnyt monipuolista kyläkehitystyötä pääasiassa dalitien eli kastittomien parissa jo 25 vuotta. Työsarkana ovat olleet naisten oikeudet, lasten koulunkäynti, suola- ja kivityöläisten ammattiyhdistystoiminta, oikeudellinen neuvonta erilaisissa ihmisoikeuskysymyksissä, vammaisten aseman parantaminen, ympäristönsuojelu - köyhien kyläläisten arjesta löytyy parannettavaa.

Viime vuosina VCDS on keskittynyt muun muassa Tamil Nadussa toimivien kestävää kehitystä edistävien järjestöjen verkostoitumiseen, pienviljelijöiden toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen sekä uuden teknisen ammattikoulun perustamiseen. VCDS ja Kehitysmaayhdistys Pääskyt ovat tehneet yhteistyötä jo 20 vuotta, välillä Pääskyjen omarahoituksen ja välillä ulkoministeriön hanketuen turvin. Siihen paljon puhuttuun kumppanuuteen on kasvettu vuosien varrella.

Kirjoitusharjoitusta

Pääskyjen intialainen kumppanijärjestö kouluttaa viljelijöitä Tamil Nadussa.

Tapaninpäivä 2004 toi jälleen uuden tehtävän VCDS:lle. Hyökyaallot pyyhkivät parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Tamil Nadun rannikkoa. Aallot vyöryivät myös kyliin, joissa VCDS on työskennellyt muun muassa ympäristöä tuhoavien suurten katkarapufarmien toiminnan kieltämiseksi.

Heti tuhouutisten tultua VCDS:n työntekijöitä lähti alueen kyliin kartoittamaan tilannetta ja yhteydenpito muihin paikallisiin järjestöihin alkoi. Ensimmäisen vuorokauden aikana otettiin yhteyttä myös eurooppalaisiin kumppaneihin - lähinnä Emmaus-järjestöihin, sillä VCDS osa Emmaus-liikettä. VCDS:lle kuten muillekin paikallisille järjestöille oli täysin selvää alkaa tehdä sitä, mitä täällä Suomessa kutsutaan katastrofiavuksi: kun uhrit ja avuntarvitsijat ovat naapureita ja ystäviä, ei ole aikaa miettiä järjestön toiminnan painopisteitä eikä edes sitä, mistä rahat työhön lopulta saadaan.

Ihmisten on jäätävä henkiin, ruokaa tarvitaan joka päivä, lasten on päästävä takaisin kouluun ja aikuisten töihin. Työ luonnollisesti sitoo osaa järjestön työntekijöistä, vaikka tehtäviin on rekrytoitu vapaaehtoisia ja VCDS järjestää esimerkiksi koululaisten työleirejä.

Välillä turhauttavankin hitaasti etenevän arkisen kehitystyön lisäksi VCDS on tottunut nopeaa reagointia vaativiin tilanteisiin. Ihmisoikeustyössä ei ole aikaa viivytellä, jos esimerkiksi kivilouhoksilla on sattunut epämääräinen kuolemantapaus. Myös katastrofiavusta on kokemusta kahdeksan vuoden takaa, kun ennätysrankat sateet aiheuttivat tulvia laajoilla alueilla. Tuolloinkin ihmisille toimitettiin ruokaa ja vaatteita, ja jälleenrakennusvaiheessa pystytettiin kestävämpiä betonitaloja.

Pääskyt päättivät myös varsin nopean sähköposti- ja puhelinkierroksen jälkeen olla mukana tukemassa VCDS:n hätäaputyötä. Päätöksenteossa helpotti se, että kaksi Pääskyjen edustajaa oli tapahtumahetkellä Intiassa todistamassa, kuinka nopeasti VCDS ryhtyi töihin. Vetoomuskirjeen matkaan saattamiseen tosin meni lähes kaksi viikkoa, ja vielä kauemmin meni huomata, että tässä taidetaan nyt vaihteeksi toteuttaa miltei unohtunutta Emmaus-periaatetta, jonka mukaan ensin pitää auttaa eniten kärsiviä.

Kuva:Ihmisiä riisipellolla