Jahti Ebony Queen aiemmalla nimellään Ocean Victoryna vuonna 2015.
Päiväntasaajan Guinean diktaattorin poikaa Teodorin Obianginia on syytetty valtion rahojen kavalluksesta ja rahanpesusta. Kuvassa takavarikoitu jahti Ebony Queen vielä aiemmalla nimellään.
Kuva: piet sinke

Luksustuotteita diktaattoreille: Riskialtis ala, jota juuri kukaan ei säätele

Transparency International -järjestö vaatii, että hallitusten tulisi säätää tiukempia lakeja, jotta varastetuilla miljoonilla ei ostettaisi luksusveneitä, jalokiviä tai kiinteistöjä. Pestyä rahaa saattaa nykymenolla päätyä myös Suomeen.
Esa Salminen
6.4.2017

Joulukuussa Hollannin viranomaiset takavarikoivat luksusveneen nimeltä Ebony Shine, jonka arvo on noin 120 miljoonaa dollaria. Neljä kuukautta aiemmin sveitsiläisviranomaiset olivat takavarikoineet 11 huippukallista urheiluautoa samalta omistajalta.

Tämä oli Teodorin Obiang, Päiväntasaajan Guinean diktaattorin Teodoro Obiangin poika, joka on myös hankkinut hulppeita kiinteistöjä ympäri maailmaa. Rutiköyhän maan diktaattoriperhettä pidetään erittäin härskinä julkisten varojen käyttäjänä.

Tämä on esimerkki Transparency Internationalin huhtikuun alussa julkaisemasta raportista Tainted Treasures: Money laundering risks in luxury markets. Sen mukaan luksustuotteiden myyjät seuraavat hyvin löyhästi, mistä rahat timantteihin, taloihin, kelloihin tai autoihin tulevat. Jos lakeja arvotavaroiden kaupan seuraamisesta on, niitä noudatetaan usein puutteellisesti, raportissa moititaan.

Obiangin jahdin tyyppisiä esimerkkejä raportista löytyy Brasiliasta, Tunisiasta ja Ukrainasta.

”Tähän nostettiin vain muutamia tapauksia, mutta oikeasti viime vuosina tällaisia on tullut ilmi useita kymmeniä”, raportin kirjoittanut asiantuntija Maximilian Heywood Transparency Internationalista kertoo Kepalle.

Salamyhkäisyys on alan tapa

Luksustuotteet kuten jalokivet, korut, kellot, taide ja hienot asunnot ovat raportin mukaan tyypillisiä rahanpesun kohteita – ja ne ovat omiaan houkuttelemaan esimerkiksi diktaattoreita varastamaan yhä enemmän rahaa. Kiinni on vaikeaa jäädä: luksustuotteiden markkinoilla luottamuksellisuus on yleensä sääntö, ei poikkeus. On hyvin tyypillistä käyttää hankinnoissa bulvaaneita, jotta oikeat omistajat eivät paljastu.

On joitain aloja, kuten finanssiala, joita säännellään ja seurataan melko tarkkaan. Ja sitten on näitä toisia aloja.

”Luksustuotteet ovat ihan siellä spektrin toisessa päässä, niitä säännellään kaikista vähiten”, puhelimitse tavoitettu Heywood sanoo.

Ökykiinteistön osto on hankalampaa kuin vaikkapa ökyveneen, koska kiinteistökauppaa säädellään ja seurataan monissa maissa. Heywoodista on erikoista, että luksutuotteiden kauppaa harvoin seurataan kunnolla.

”Miksi niillä pitäisi olla erivapaus?” hän kysyy.

Siksi kaikista suurimpien luksustuotteiden markkinamaiden tulisi säätää tiukempia lakeja, jotta kauppaa riskialtteimmilla sektoreilla seurattaisiin ja raportoitaisiin kunnolla, Transaparency International vaatii. Hallitusten tulisi myös varmistaa, että viranomaiset valvovat kauppaa riittävästi. Myös suurten yritysten tulisi järjestön mukaan luoda sisäiset tarkastusmekanismit, jottei korruptioraha valuisi niiden taskuihin.

”Luksustuotteiden kauppiaat eivät varmaankaan pidä tällaisesta ehdotuksesta kauheasti”, Heywood sanoo.

”Mutta ottaen huomioon kuinka suuret riskit sillä alalla on rahanpesuun, en näe miten muuten siihen voisi puuttua kuin säätelyllä.”

Suomessakin tapahtuu

Transparency International rajasi tarkastelunsa luksustuotteiden suurmaihin: Britanniaan, Italiaan, Japaniin, Kiinaan, Ranskaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Arvioidaan, että yksin Saksassa rahaa pestään 100 miljardia euroa vuodessa – suurin osa siitä luksustuotteita hankkimalla.

Suomikaan ei ole pulmunen. Yleisradion MOT-ohjelma paljasti maaliskuussa, että mittavassa Pesula-nimellä kulkevassa rahanpesujutussa 19 miljoonaa euroa oli päätynyt Suomeen. Yksi hankintakohde olivat turkikset, jotka maksettiin hämäräperäisestä latvialaispankista ja päätyivät Venäjälle.

Maximilian Heywood ei tunne tapausta.

”Mutta se ei yllätä minua yhtään. Kalliit tuotteet, joita on suhteellisen helppo liikutella – juuri niin kuin turkikset – ovat hyvin tyypillisiä rahanpesun välineitä.”

MOT-ohjelman haastattelemat yrittäjät Suomessa olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, ettei heillä ole mahdollisuuksia seurata, mistä raha tulee. Yksikään pankki ei myöskään ollut kysellyt rahojen alkuperää. Transparency Internationalin mukaan juuri näiden seikkojen olisi muututtava.

Hallituksen esitys uudeksi rahanpesulaiksi on käsittelyssä eduskunnalla, lainsäädäntöneuvos Armi Taipale kommentoi Kepalle valtiovarainministeriöstä.

”Hallituksen esityksessä muutos suhteessa nykytilaan on se, että laissa ei puhuta käteiskaupasta arvokkailla tavaroilla vaan ilmoitusvelvollisuus koskee käteiskauppaa laajemmin. Voimassa olevassa laissa euromääräinen raja on 15 000 euroa ja uudessa esityksessä se laskee 10 000 euroon uuden EU-direktiivin mukaisesti. Säännös kattaa erilaiset tuotteet, kuten korut, turkikset ja autot.”

Lakiesitys velvoittaisi myös, että viranomaiset ja elinkeinonharjoittajat laatisivat riskiarvioita rahanpesusta sekä terrorismin rahoittamisesta.

Suomen seuraava tarkastus 2018

Toimia rahanpesun estämiseksi seuraa OECD:n alainen toimintaryhmä FATF (Financial Action Task Force on Money Laundering). Myös EU:n direktiivit perustuvat sen suosituksiin. Transparency Internationalin mielestä FATF:n tulisi vahvistaa suosituspatteristoaan niin, että luksustuotteet olisivat kattavasti mukana.

Toimintaryhmän jäsenet kiertävät toistensa maissa seuraamassa, miten kukin pyrkii kitkemään rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Suomi sai kohtuulliset paperit, kun edellinen tarkastus tehtiin vuonna 2013.

Joitain porsaanreikiä löytyi, Heywood sanoo Suomen maaraporttia lukiessaan.

”Hyvin tyypillinen huomio on se, miten lakimiehiä ja kirjanpitäjiä valvotaan. Suomea huomautetaan esimerkiksi siitä, että asianajajien toimia rahanpesussa valvoo asianajajaliitto, mutta siihen kuuluminen on vapaaehtoista. Lakimiehen on siis mahdollista toimia vaikkapa rahanpesussa niin, että kukaan ei valvo.”

Seuraavan kerran FATF:n seurantakäynti tulee Suomeen kesä-heinäkuussa 2018. Siinä pääpaino on viranomaisten tuottamilla arvioilla ja aineistoilla, mutta FATF tekee myös vierailuja esimerkiksi pankkikonserneihin.

”Valmistelut ovat jo käynnistyneet viranomaisten ja keskeisten toimijoiden piirissä”, kertoo Armi Taipale.

”Kaiken kaikkiaan Suomen järjestelmä on varsin hyvällä mallilla, mutta toki meilläkin vielä löytyy parannettavaa”, hän sanoo. ”On vaikea arvioida, mille tasolle yksittäiset luokitukset Suomen osalta menevät. Kokonaisuutena arvioiden Suomen arvio pysynee suurin piirtein nykyisellä tasolla.”