Uutinen

Liikekumppanuusohjelma on avoin myös järjestöille

Myös järjestöt voivat osallistua köyhyyden vähentämiseen kaupan avulla, kerrotaan Finnpartnership-ohjelmasta.
Sanna Jäppinen
7.5.2007
banaanikuljetus.jpg Banaaneja lastataan myyntiin Costa Ricassa.

Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista rahoittama Finnpartnership-ohjelma käynnistyi kesäkuussa 2006. Kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin hallinnoiman ohjelman tavoitteena on luoda liikekumppanuuksia kehitysmaiden ja suomalaisten toimijoiden välille.

Esimerkiksi kehitysmaihin investoiville suomalaisyrityksille myönnettyihin vientiluottoihin verrattuna uutta on se, että nyt päähuomio on köyhyyden vähentämisessä eikä suomalaisen elinkeinoelämän etujen edistämisessä.

"Kehitysyhteistyön parissa työskenteleville tämä ei ehkä tunnu suurelta edistysaskeleelta, mutta yrityksille se on sitä. Monet niistä joutuvat ensimmäisen kerran miettimään, miten voivat toiminnallaan edistää kehitystä ja vähentää köyhyyttä", toteaa Kansainvälisen solidaarisuussäätiön toiminnanjohtaja Janne Ronkainen, joka istuu ohjelman ohjausryhmässä edustamassa järjestömaailmaa - tai pikemminkin kehitysmaiden köyhiä, kuten mies itse määrittelee.

Liikekumppanuusohjelma tarjoaa rahallisen tuen lisäksi neuvoja liiketoiminnan käynnistämiseksi kehitysmaassa sekä pyrkii lisäämään suomalaisten ja kehitysmaiden yritysten yhteistyötä niin sanotun matchmaking-palvelun avulla.

Liikekumppanuustuen määrä on enimmillään 250 000 euroa hanketta kohden, ja pienimillään tukea on myönnetty 5 000 euroa. Tukihakemuksia on tähän mennessä tullut yhteensä 75. Vuoden 2006 aikana hakemuksia tuli 43 ja tukea myönnettiin 22 hankkeelle. Liikekumppanuustukeen on budjetoitu vuodelle 2007 neljä miljoonaa euroa.

Kansainvälisyyskasvatusta yrityksille

Liikekumppanuustukea saavien hankkeiden on täytettävä muun muassa ILOn sopimukset työolojen ja palkkatason suhteen sekä kansainvälisesti sovitut ympäristövaatimukset. Lisäksi hakijoilta vaaditaan näyttöä siitä, että hanke edistäisi kehitystä yhteistyömaassa. Kehitysvaikutuksia voivat olla esimerkiksi työllisyyden, tuotannon monipuolisuuden, tasa-arvon tai infrastruktuurin kohentaminen.

Kehitysvaikutusten arvioimiseksi on käytetty Finnfundin saksalaisen sisaryhtiön DEGin liikekumppanuusohjelman luomaa mittaristoa. Yrityksille lähetettävää kyselylomaketta ja koko arviointiprosessia ollaan parhaillaan jalostamassa eteenpäin.

"Olen vaikuttunut siitä, että kehitysvaikutusten arviointi otetaan tosissaan", toteaa järjestöjen vaikuttavuuden arviointiin perehtynyt Kepan ohjelmasuunnittelija Anja Onali, joka on ollut mukana hiomassa kehitysvaikutusten mittaria.

Haasteita kuitenkin riittää. Yksi on se, että nyt hakijat täyttävät itse kyselylomakkeen - taitavalla lomakenikkarilla on siis hyvät mahdollisuuden pärjätä, huolimatta siitä, että vastaukset arvioidaan vielä Finnpartershipissä. Lisäksi arvioitujen vaikutusten seurannassa riittää kehitettävää.

"Tähän mennessä kehitysvaikutukset eivät myöskään ole erotelleet hakijoita", Onali toteaa. Hän pitää kuitenkin liikekumppanuusohjelmasta käytettyä määritelmää, kansainvälisyyskasvatusta yrityksille, osuvana.

"Yritysten yhteiskuntavastuu -ajattelu on monissa muissa maissa jo pitkällä, ja myös isoille, monikansallisille suomalaisyrityksille se on tuttua - toisin kuin pienille ja keskisuurille yrityksille."

Voiko kehityshankkeen ja taloudellisen toiminnan yhdistää?

Liikekumppanuusohjelma yrittää siis opettaa yrityksille uudenlaista ajattelua, mutta se voi tarjota myös järjestöväelle tuoreita näkökulmia kehityshankkeen ja taloudellisen toiminnan yhdistämiseksi.

Haastavinta järjestöille lienee liikekumppanuustuen saamiseen liittyvä vaatimus taloudellisesti kannattavasta toiminnasta. Tämä ei tarkoita sitä, että järjestön pitäisi itse ryhtyä harrastamaan esimerkiksi kehitysmaatuontia, vaan se voi toimia myös linkkinä suomalaisen yrityksen ja kehitysmaatuottajan välillä ja aukoa "kaupallisia pullonkauloja".

"Järjestö saattaa törmätä kehityshankkeen yhteydessä paikalliseen tuottajaan, jonka tuote - sanotaan vaikkapa meksikolaiset maissitortillat - herättää kiinnostusta suomalaisessa maahantuojassa, mutta tuottajilla on vaikeuksia täyttää EU:n vaatimia terveysselvityspapereita. Järjestö voisi hakea liiketoimintatukea siihen, että se lähettää kouluttajan auttamaan EU:n vaatimusten täyttämisessä", Janne Ronkainen antaa esimerkin pullonkaulasta.

Tukea haettaisiin suoraan kouluttajan palkkioon ja matkakuluihin, sillä kyse ei ole uudesta rahoituskanavasta, jolla tuetaan järjestön muuta toimintaa, Ronkainen painottaa.

"Meille on myös arvokasta kuulla järjestön kokemuksia kehitysmaiden oloista ja liiketoiminnan haasteista", Hanna-Riitta Kurittu Finnpartnership-ohjelmasta totesi huhtikuun lopussa kansalaisjärjestöjen ja maailmankauppojen edustajille pidetyssä keskustelutilaisuudessa.

Tähän mennessä järjestöiltä on saapunut vasta yksi liikekumppanuustukihakemus, mutta lisää saattaa olla tulossa, sillä keskustelutilaisuudessa nousi esille ajatuksia hankkeista, jotka saattaisivat mahtua ohjelman raameihin.

"Voisiko esimerkiksi kolme maailmakauppaa hakea yhdessä tukea suunnittelijalle, joka lähtisi Bangladeshiin kehittämään tuotetta?" kyseli muun muassa Kati Hjerp oululaisesta Maailmakauppa Juuttiputiikista.

Kuritun mukaan tukihakemus voi hyvinkin tulla useamman tahon muodostamalta konsortiolta. Hän kehottaa järjestöjä olemaan yhteydessä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, sillä kaikki ratkaisut ovat punnittava tapauskohtaisesti.

Autetaanko kaikkein köyhimpiä?

Liikekumppanuusohjelmaa on arvosteltu siitä, että vaikka hienoksi tavoitteeksi on kirjattu köyhyyden vähentäminen, ei kehitysmaissa tavoiteta kaikkein köyhimpiä, vaan yrityselämässä ja kansainvälisessä kaupassa jo mukana olevia tahoja.

"Tiedostamme tämän dilemman, mutta kaikkein köyhimpien tavoittaminen ei ole suoraan tämän ohjelman funktio, vaan pyrkimys on yritysten välisten kumppanuuksien kautta luoda työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia kehitysmaiden asukkaille, millä on tietenkin vaikutusta epäsuorasti myös köyhimpien elämään", Hanna-Riitta Kurittu totesi.

"Kaikkein köyhimpien tavoittamista varten tarvitaan siis myös perinteistä kehitysyhteistyötä."

Kaupallinen sihteeri Johanna Silvander ulkoministeriön kauppapoliittiselta osastolta muistutti, että kehityshankkeiden yhteydessä vasta käynnistymisvaiheessa olevia kaupallisia hankkeita voisi liikekumppanuustukea todennäköisemmin tukea esimerkiksi Suomen edustustojen hallinnoimilla paikallisen yhteistyön määrärahoilla.

"Myöhemmin nämäkin hankkeet saattavat kehittyä kelvollisiksi saamaan Finnpartnershipin tukea", Silvander totesi.

Lisää tietoa aiheesta