Uutinen

Latinalaisen Amerikan liitot muutospaineissa

Kimmo Lehtonen
2.6.2001

Kansainvälisen rakennus- ja puualan liiton (IFBWW) toimistossa Panamassa satsataan kansallisten liittojen ihmis- ja järjestäytymisoikeuksiin liittyvän tietouden lisäämiseen.

Latinalaisen Amerikan maiden taloudet ovat melko tasaisesti kasvaneet muutaman prosentin vauhdilla koko edellisen vuosikymmenen, talouksia on tehokkaasti modernisoitu, tuotanto on kasvanut ja inflaatio on useimmissa maissa pysynyt kurissa.

Näistä "menestyksistä" huolimatta varsinkin työttömyysongelma jatkuu vakavana lähes kaikissa maissa. Lapsityövoiman käyttö ei näytä myöskään kampanjoista huolimatta hiipumisen merkkejä vaan melkein päinvastoin, sillä jo vajaan viidenneksen mantereen alle 14-vuotiaista lapsista lasketaan osallistuvan työelämään.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn pääjohtaja Juán Somavian mukaan kolikon toinen puoli talouskasvussa onkin se, että se otetaan työläisten selkänahasta. "Palkat ovat alhaisia, työttömyys on useilla aloilla lisääntynyt, sosiaaliturvaa ja työelämän instituutioita on heikennetty", Somavia analysoi ILOn eräässä julkaisussa.

Somavian mukaan globalisoidussa kansainvälisessä taloudessa keskitytään erheellisesti vain makrotalouden vakauttamiseen. "Tuotannon kasvu on välttämätöntä, mutta raskaimman hinnan siitä maksaa tavallinen työväestö. Taloutta on modernisoitu aiheuttaen samalla epävarmuutta työmarkkinoilla ja sen seuraukset ovat tuhoisia työväestölle", Somavia jatkaa.

Samalla linjalla Somavian kanssa on Kansainvälisen rakennus- ja puualan liiton (IFBWW, espanjaksi FITCM) Latinalaisen Amerikan aluetoimistossa Panama Cityssä työskentelevä Marcelina Samaniego:

"Kansainvälinen ihmisoikeusjulistus ja ILOn järjestäytymisvapautta koskevat artiklat 87 ja 98 ovat olleet voimassa jo puoli vuosisataa, mutta niitä rikotaan räikeästi edelleenkin. Uusliberaalin talouspolitiikan aikana ammattiliittot ovat joutuneet kovan paineen alle ja ammattosastojen toimintaa ja työläisten järjestäytymistä on hankaloitettu järjestelmällisesti."

"On ristiriitaista, että maailmantalouden yhdentymisen ja Latinalaisessa Amerikassa toteutuneiden demokratisoitumisprosessien kanssa samaan aikaan työläisten järjestäytymisoikeuteen puututaan yhä kovemmalla kädellä", Samaniego pohtii.

"Yksi perustavaa laatua oleva ongelma on, että työantajapuoli ei edelleenkään hyväksy työntekijöiden työehtosopimusoikeutta ja siten melkein kaikki meidän hankkeemme tähtäävät tämän peruskysymyksen ratkaisemiseen".

"Yritämme löytää erilaisia keinoja vuoropuhelun käynnistämiseksi liittojen, valtion ja työnantajien kesken", Samaniego korostaa.
 

Lakien tuntemus liitoissa vähäistä



Samaniego työskentelee eurooppalaisten jäsenliittojen rahoittamassa alueellisessa projektissa, jonka avulla pyritään kohentamaan kansallisten liittojen tietoutta ihmis- ja järjestäytymisoikeuskysymyksissä.

Samaniegon koordinoimaa hanketta voidaan pitää yhtenä FITCM:n perustehtävistä, sillä järjestäytymis- ja ihmisoikeuksien puolustaminen katsottiin liiton tärkeimmäksi tehtäväksi jo liiton perustamisvuonna 1934.

"Projekti alkoi eräänlaisena pilottihankkeena, jossa ensi töiksi liitot piti tutustuttaa itse aiheeseen. Aloitimme Hondurasissa, Paraguayssa ja Perussa, mutta alueellisiin koulutuksiin ja tapaamisiin osallistuu jokaisen maan liiton edustaja."

"Koulutus alkaa peruskysymyksistä: miten tehdään ilmoitus ihmisoikeusrikkomuksesta ja kenelle, mitkä ovat kunkin kansalaisen oikeudet ja mitä keinoja ihmisillä on puolustaa itseään jne. Kun aloitimme vuonna 1994, huomasimme heti kuinka vähän itse liittojen johtajilla ja vastuuhenkilöillä oli tietämystä itse aiheesta, maan työlainsäädännöstä ja muista laeista", Samaniego kertoo.

"Nyt olemme päässeet siihen, että liitoissa tiedetään ainakin se, millaisiin kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin maiden hallitukset ovat sitoutuneet. Nyt hanke jatkuu lisäkoulutuksella, jolla pyritään antamaan liitoille aseita pitämään ihmisoikeuskysymykset jatkuvan seurannan kohteena. On myös tärkeää, että he tietävät mitä FITCM voi tehdä kunkin maan ja toisaalta kansainvälisellä tasolla."

Työehtosopimuksista halutaan eroon



Samaniego kertoo palanneensa juuri työmatkalta Kolumbiasta, jossa hänen mukaansa tilanne rakennusalalla on nopeassa tahdissa heikentynyt tuntuvasti. Samaniego oli vieraillut Barranquian kaupungissa, jossa erään suuren rakennuttajan työläiset vaativat yhdeksän kuukauden ajalta rästissä olevia palkkojaan.

Toisin kuin ehkä voisi Kolumbiasta saadun yleisen kuvan pohjalta olettaa, maa on kuitenkin ollut yksi harvoista Latinalaisen Amerikan maista, jossa työläisten neuvotteluoikeutta on kunnioitettu ja sopimusasioista on pidetty kiinni. Kolumbian lisäksi työehtosopimusoikeus rakennusalalla on ollut voimassa vain Venezuelassa, Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa.

Mutta sisällissodan - viime vuonna kolumbialaisia paikallistason ay-johtajia surmattiin yli sata -, talouden ja rakennusalan laman sekä uusien työntekijöiden oikeuksia kaventavien lakien takia tilanne on muuttunut dramaattisesti. Maatalous ja rakennusala, jotka pitkään olivat maan tuottavimmat alat, ovat nyt romahtaneet. Pelkästään viime vuonna maassa lopetti toimintansa 30 000 yritystä.

"Muutos ei koske ainoastaan Kolumbiaa vaan se on yleismaailmallinen ilmiö", Samaniego sanoo. "Kun oikeus työhön muuttuu epävarmaksi, niin se vaikuttaa myös kaikkiin työelämään liittyviin säädöksiin. Yleensä ne merkitsevät työläisten oikeuksien kaventumista."

"Yritysten taktiikkana on nykyään se, että ne pyrkivät käyttämään alihankkijoita välttääkseen sopimusneuvottelut. Toisin sanoen, jos emäyritys kuuluu sopimusneuvottelujen piiriin, niin alihankkijat eivät - näin voidaan neuvotteluvelvollisuudet ohittaa", puuttuu keskusteluun liiton työsuojelu ja terveysasioista vastaava Wellington Carneiro.

"Emäyrityksestä tulee ikään kuin rakennusprojektin hallinnoija ja velvollisuudet rakentajista siirretään alihankkijoille. Ongelma on lähinnä siinä, miten näiden yritysten alihankkijoiden toimintaa kyetään seuraamaan."

Hajota ja hallitse



"Ongelmana on lisäksi ammattiyhdistystoimintaa rajoittavat kansalliset lait. Näin on erityisesti Keski-Amerikassa, jossa 1980-luvulla säädettiin lakeja, joiden avulla suuri osa ay-liikettä kyettiin tuhoamaan", Carneiro sanoo.

"Hyvä esimerkki on El Salvador, jossa lainsäädäntö suosii miniliittojen perustamista. Parikymmentä työläistä voi järjestäytyä omaksi 'liitokseen', joten suuremmassa yrityksessä voi olla lukuisia itsenäisiä ammattiosastoja."

Käytännössä se tarkoittaa usein, että työnantajien vetoavulla muodostetaan liitto yrityksen sisälle ja työtekijöiden järjestäytymiselle ei juurikaan jää muuta vaihtoehtoa. Itsenäiset liitot on pelattu pelistä pois.

"Työnantajapuolen kannalta tämä on loistava toimintapa. El Salvador on esimerkiksi täynnä pieniä liittoja, joilla ei ole juuri mitään voimaa takana. Käytännössä työantajat ohjaavat työläiset valitsemiinsa liittoihin."

"Costa Ricassa tilanne on erikoinen, sillä hallitus on myöntänyt neuvotteluoikeuden julkisen hallinnon aloille, mutta ei yrityssektorille. Solidarismoksi kutsuttu järjestelmä luotiin 1980-luvulla ja ay-liike ei ole sitä pystynyt muuttamaan. Guatemalassa ja Hondurasissa FITCM on yrittänyt käynnistää vuoropuhelua hallitusten kanssa, mutta tuloksetta."

Perussa neuvotteluoikeus rakennusalalta vietiin erityisellä lailla Fujimorin hallinnon aikana ja nyt Fujimorin kaaduttua taistelu tilanteen muuttamiseksi on käynnissä.

"Näissä maissa järjestäytyneellä ay-liikkeelläkin on vaikeuksia ottaa tilanne hallintaan ja me keskitymmekin ay-liikkeen kapasitointiin", Carneiro sanoo. Hän kutsuu sitä 'uudenlaiseksi järjestäytymiseksi', jossa tärkeää on se, että jo saavutettuja etuja ei menetetä - vaikka ne olisivat vähäisiäkin.

"Olemme hyvin jälkeenjääneitä monessa mielessä", Carneiro sanoo.

Pienet liitot yhteen



FITCM:n hankkeet on lähes kaikki rahoitettu eurooppalaisen ay-liikkeen tuella. Samaniegon mukaan johtuen eurooppalaisten liitojen omista talousvaikeuksista ja toisaalta avun suuntaamisesta nyt Itä-Euroopan maihin Latinalaiseen Amerikkaan kohdistuva tuki on hiukan vähentynyt.

Myös kansallisten liittojen omarahoitus on varsin pientä ja niiden toimintabudjetit ovat usein minimaalisia.

"Monissa mantereen maissa on toiminnassa järjestelmä, jossa yritykset ottavat palkasta ay-maksun ja suorittavat sen sitten liitoille. Se on kuitenkin ongelmallista, sillä pimeän työvoiman ongelma on niin laaja ja työntekijät eivät ole missään rekisterissä", Carneiro kertoo.

"Ensimmäinen ongelma on jo se, että ay-osastolla on vaikeuksia järjestäytyä, sillä pimeätä työvoimaa on lähes mahdoton saada toimintaan mukaan. Ja hänhän maksaisi ay-maksunsa sitten pelkästä hyväntekeväisyydestä", Carneiro virnistää.

"Olemme hyvin jakautuneita poliittisesti ja se heikentää ennen kaikkea työläisten asemia. Samalla ammattikunnalla saattaa olla lukuisia ammattiliittoja. Siksi pienten liittojen yhdistäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme."

"Vaikeahan tämä tilanne on. FITCM yrittää vaikuttaa asioihin siten, että kunkin maan järjestäytyneet työläiset saisivat koulutuksen avulla lisää voimaa ja siten kykenisivät muutoksiin omissa maissaan. Heidän itsensähän on istuttava saman pöydän ääreen ja kyettävä yhdistämään voimansa", Samaniego sanoo.