Uutinen

Latinalainen Amerikka naisten siirtolaisuuden kärjessä

Latinalainen Amerikka saavutti ensimmäisenä maanosana sukupuolten tasa-arvon sikäli, että naisia ja miehiä lähtee siirtolaisiksi yhtä paljon. Koko maailmassakin maahanmuuttajista jo lähes puolet on naisia.
Daniela Estrada
7.3.2006

IPS -- "Olin perheessämme ensimmäinen, joka lähti ulkomaille, ja pelkäsin, että kotiväkeä tulisi kovin ikävä", kertoo Melania, 36, jonka Perun vaikea taloudellinen tilanne ajoi seitsemän vuotta sitten Chileen kotiapulaiseksi.

Ikävä ei ehtinyt iskeä, koska poikaystävä ja kaksi sisarta seurasivat pian perässä. Avioliitto ja lapsi paransivat kotiutumista uuteen ympäristöön. Melania työskenteli neljä vuotta kotiapulaisena asuen isäntäperheessä ja lähettäen osan palkasta kotiväelle. Vapaata oli yksi päivä viikossa.

Melania ei joutunut kärsimään syrjinnästä tai huonosta kohtelusta, mutta hän on kuullut monen maannaisensa kertovan kovasta kohtalostaan Chilessä. Työsopimuksen ja sosiaalietujen puuttuminen sekä tolkuttomat työpäivät ovat tavallisimpia ongelmia.

Latinalainen Amerikka saavutti ensimmäisenä maanosana sukupuolten tasa-arvon sikäli, että naisia ja miehiä lähtee siirtolaisiksi yhtä paljon. Koko maailmassa tilastoiduista 180 miljoonasta maahanmuuttajasta on nykyisin jo lähes puolet naisia, ja moni on liikkeellä yksin.

YK:n alainen Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestökeskus (Celade) julkaisi helmikuun lopulla laajan selvityksen alueen siirtolaisnaisten kokemuksista ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Latinalaisen Amerikan naisten siirtolaisuudessa erottuu kolme pääsuuntaa: kohteena on kotimaata vauraampi naapurimaa, Yhdysvallat tai muut maanosat, joissa suosikkimaiksi nousevat Espanja ja Japani.

Vuonna 2000 Etelä- ja Keski-Amerikan sisäinen muuttovirta kohdistui runsaimpana Argentiinaan ja Venezuelaan. Suurimmat naisjoukot matkasivat Kolumbiasta Venezuelaan ja Ecuadoriin, Nicaraguasta Costa Ricaan ja Perusta Chileen.

Vuonna 2002 Perusta Chileen muuttaneista oli 61 prosenttia naisia ja liikettä vauhditti erityisesti kotiapulaisten tarve.

Maahanmuuttajien oikeuksia kohennettava

Enemmistö Latinalaisen Amerikan maahanmuuttajista lähtee omasta tahdostaan, mutta monia ajavat rajojen yli aseelliset selkkaukset, köyhyys, ympäristötuhot ja luonnonkatastrofit.

Celade havaitsi naisten siirtolaisuuden taustalla usein myös perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai paikallisen kulttuurin piirteitä, jotka estävät naisten pääsyn eteenpäin elämässä.

Moni lähtijä on yksinhuoltajaäiti, joka lähettää tienestinsä perheelleen. Lapset jäävät yleensä isovanhempien tai muiden lähisukulaisten huostaan.

Naiset löytävät ulkomailta leipäpuun useimmiten koti- ja hoivatyöstä, katukaupustelusta tai tarjoilijana. Perulaisista tämä pätee usein niihinkin, joilla on vaikkapa opettajan, sairaanhoitajan tai sihteerin koulutus.

Selvityksen mukaan maahanmuuttajanaiset altistuvat rasismille, muukalaisvihalle, fyysiselle, psyykkiselle ja seksuaaliselle väkivallalle, työvoiman väärinkäytölle ja pakkotyölle sekä ihmiskaupalle.

Siirtolaisuus ei kuitenkaan tee kaikista naisista uhreja: osa onnistuu samaan hyvän työpaikan ja kohentamaan elämänsä laatua merkittävästi. Onni potkaisee useimmiten nuoria, naimattomia ja koulutettuja.

Celade muistuttaa, että YK:ssa on hyväksytty useita kansainvälisiä sopimuksia - muun muassa siirtolaisuudesta ja rajat ylittävästä rikollisuudesta - joita valtioiden tulisi soveltaa maahanmuuttajien oikeuksien turvaksi.

Chileläisen Ideas-järjestön edustaja Carlos Zanzi valittaa, että valtaosalla alueen valtioista ei ole selvää siirtolaispolitiikkaa, vaan ongelmat pyritään ratkaisemaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu.

Chilessä 11. maaliskuuta virkaan astuva presidentti Michelle Bachelet on luvannut uudistaa ulkomaalaislain niin, että maahanmuuttajien oikeudet ja koulutusmahdollisuudet turvataan.