Uutinen

Lapsuus voi loppua tylysti Intiassa

Puuvillankasvattajien itsemurhat siirtävät suuret velat ja paineet jälkikasvulle.
Jaideep Hardikar
23.6.2009

IPS -- Ujoudestaan huolimatta Digambar Rathod näyttää yhtätoista ikävuottaan vanhemmalta. Poika on nyt perheensä pää ja vastuussa liki 3 000 euron velasta, joka ajoi hänen isänsä vuoden alussa itsemurhaan.

Digambar ja hänen vanhempi sisarensa Roshni ovat joutuneet keskeyttämään koulunsa työskennelläkseen pellolla. Nuorimmat lapset eivät vielä pysty työntekoon, Sunita-äiti kertoo.

Lapsiviljelijät ovat yhä yleisempiä Maharashtran osavaltion Vidarbhan alueella, missä tuhannet puuvillankasvattajat ovat tehneet saman ratkaisun kuin Rathodin perheen isä.

Intiassa rekisteröitiin 184 000 viljelijöiden itsemurhaa vuosina 1995-2007 ja miltei neljännes sijoittui Maharashtraan.

Ganesh Diliprao Kale oli tuskin 13-vuotias, kun hänestä tuli sukunsa päämies. Velat ajoivat pojan isän ja tämän veljet sekä isoisän itsemurhaan vuosina 2003-2008.

"Viime satokaudella Ganesh viljeli tilaamme sukulaisten vähäisellä avustuksella", pojan äiti Shalini kertoo. Ashwini-tytär, 11, auttaa pellolla viikonloppuisin ja tekee suurimman osan kotitöistä.

Kavita Kudmethe raataa kahden 13-vuotiaan tyttärensä kanssa maatyöläisenä. Perheen isä teki itsemurhan 2007 ja tämän vanhemmat heittivät vaimon ja tytöt ulos.

Kudmethen mukaan niin ei olisi käynyt, jos hänellä olisi poika, mutta tytöt koetaan rasitteeksi perheelle.

Päästäkseen taakasta hän koettaa naittaa tyttäret 15-vuoden iässä, vaikka lain sallima ikä on 18 vuotta.

Isättömiksi jääneitä lapsia uurastaa Vidarbhan pelloilla viljalti.

"Nämä lapset saavat perinnöksi velat, surun ja järkkyneen tunne-elämän. Maatalouden kriisin vaikutukset ulottuvat useisiin sukupolviin", Vidarbhan viljelijöiden johtaja Vijay Jawandhia valittaa.

Nuori psykiatri Sujay Patil ottaa maksutta vastaan kotiseutunsa Akolan mielenterveysongelmista kärsiviä viljelijöitä.

"Yhä nuoremmat tulevat pyytämään lääkitystä, koska eivät kestä uudesta talousjärjestelmästä ja maatalouden ahdingosta johtuvia paineita", Patil kertoo.

Nagpurissa toimiva psykologian tohtori Shailesh Pangaonkar pelkää lasten masentuvan eliniäkseen, koska he kypsyvät liian varhain eivätkä ehdi surra isänsä kuolemaa.

Lasten vakaa kehitys vaatisi koulutusta, kulttuuriharrastuksia ja taloudellista turvallisuutta, hän lisää.

Vidarbhassa se on liikaa pyydetty. Puuvillankasvattajia piinaavat muun muassa tuotantopanosten korkeat hinnat, alenevat tulot, keinokastelun puute ja kansainväliset hintavaihtelut.

"En pysty tukemaan tyttärieni tunne-elämää tai ruokkimaan heitä terveellisesti. He ovat yhtä alttiita seksuaaliselle ja fyysiselle riistolle kuin minäkin", Kavita Kudmethe sanoo.

"Valtion pitäisi puuttua asiaan. Maatilojen kriisin vaikutus on nähtävä loukkauksena lasten kaikkia oikeuksia vastaan", Vidarbhassa toimiva sosiaalityöntekijä ja lasten oikeuksien puolustaja Vilas Bhondage vaatii.