Uutinen

Lajikkeiden monimuotoisuus tukee ruokaturvaa

Maaliskuun Ruoka-aika-tilaisuudessa Kepassa pohdittiin maailman ruokaturvan tilaa ja sen parantamista. Vieraana oli filippiiniläisen Searice (South East Asia Regional Institute for Community Education) -järjestön toiminnanjohtaja Elenita Daño.
Juha Honkanen
20.3.2002

Kuva: Juha Honkanen Searicen suojeluohjelmien tavoitteena on varmistaa paikallisesti sopivan ja hyvälaatuisen siemenen riittävä saanti. Tätä tavoitetta tukee myös YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO. Sen mukaan viljelykasvien lajinsisäisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen ovat keskeisimpiä tekijöitä kestävän maatalouden ja ravinnontuotannon turvaamisessa.

Searicen mielestä monien hallitusten ajama vihreä vallankumous on lisännyt köyhyyttä maanviljelijöiden keskuudessa ja kasvattanut maattomien määrää.

Myös biodiversiteetti on vähentynyt. Esimerkiksi Filippiineillä on oli ennen käytössä 3 500 riisilajiketta, kun nykyään niitä on enää kahdeksan.

Searicen toiminnanjohtajan Elenita Dañon mukaan kasvien geneettiset voimavarat ovat elintärkeitä kansalliselle ruokaturvalle. Tätä voimavaraa (eli PGR:ää) uhkaa väestönkasvu, ympäristön rappeutuminen ja voimaperäinen viljely sekä lajien yksipuolinen viljely. Searice-järjestö alkoi työskennellä siementen parissa vuonna 1989. Siemen on järjestön "strategisena aiheena" seuraavat 20 vuotta.    

PGR:n ansiosta useampi lajike säilyy myös tutkimusta varten, ja niitä voidaan hyödyntää maanviljelyksessä, teollisuudessa ja lääketieteessä. PGR:n katoaminen maanviljelijöiden pelloilta on ollut hälyyttävää. Vuonna 1980 häviämisaste oli 55 prosenttia ja vuonna 1990 jo 90 prosenttia.

Ruokaturvaa filippiiniläiseen tapaan



Filippiineillä toimii viljelijöiden kenttäkouluja, joissa on kehitelty uusia käyttötapoja eri lajikkeille. Lajikkeen satoisuus ei ole ainoa menestyksen mittari, vaan myös riisin aromista on pystytty päättelemään lajikkeen laatu.

Searicen kenttäkoulutus on saanut paljon hyvää aikaan. "Uusien viljelylajikkeiden kehitys on ollut yhtä hyvää ellei parempaa kuin aiempien lajikkeiden kehitys. Viljelijät ovat alkaneet istuttaa erilaisia lajikkeita pelloilleen. Lisäksi He voivat paremmin kontrolloida voimavarojaan, ja keskustelu ruokaturvasta on lisääntynyt. Viljelijät pystyvät kehittämään omia lajikkeita. Ainoa ongelma on ollut uusien siementen säilytyspaikkojen puute", kertoo Elenita Daño.

Searice-järjestön lajikkeiden geneettisten voimavarojen säilyttämistrategia muodostuu osallistavasta lajikkeiden valinnasta ja osallistavasta kasvien jalostuksesta. Viljelijöiden on valittava vahvoja, paikallisia lajikkeita ja vaalittava niitä. Kasvien jalostus taas on tehtävä valikoimasta, joka koostuu jo kertaalleen erotelluista siemenistä.

Maanviljelijät suojelevat ja edistävät PGR:ää valinnan, vaihdon, ja käytön kautta. He ovat myös kasvien jalostajia ja tutkijoita.

"Viljelijöiden pitää itse muotoilla tutkimuskysymykset ja hypoteesit. Tiedonkeruu ja teknisten raporttien kirjoittaminen on hyvin tärkeää. Lisäksi on mietittävä, kuinka edistää viljelijöiden teknistä- ja tieteellistä osaamista. Heidän olisi myös pystyttävä muuttamaan työnsä poliittisiksi kysymyksiksi", valottaa Daño.

Riisien patentteja ei ole lainkaan Kaakkois-Aasiassa. Patentteja on maailmassa yhteensä 2000, joista suurin osa Japanissa ja Yhdysvalloissa.