Uutinen

Laiha lopputulos Balin kokouksessa

"Kansalaisyhteiskunta ei ole päässyt osallistumaan Johannesburgin kestävän kehityksen konferenssia valmistelevaan kokoukseen niiden toivomalla tavalla. Me emme voi vaikuttaa täällä tuotettuun Balin sitoumuspaperiin ja siinä on monia puutteita. Emme siis voi hyväksyä tulosta, joka ei ole meidän tavoitteidemme kannalta edes kompromissi," kertoo indonesialaisen ympäristöjärjestön Telapakin edustaja Halim.
Anu Lounela
6.6.2002

Indonesian kansojen foorumi (IPF) alkoi 1.6. Balilla, Nusa Dualla, Balin kalleimmalla turistialueella. Samaan aikaan 173 eri valtion virkamiehet valmistelivat samalla alueella noin nelikymmensivuista Baliin sitoutumispaperia, jonka avulla maat sitoutuisivat kestävään kehitykseen ja ympäristön suojeluun. Viimeisen Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokousta edeltävän valmistelukokouksen piti johtaa ministereiden yhteisymmärrykseen Balin sitoutumispaperin sisällöstä. Tulos jäi laihaksi.

Prosessin edetessä kansalaisyhteiskunnan jäsenet tunsivat, miten rajoitetut niiden mahdollisuudet ovat vaikuttaa neuvotteluihin. Yli sata kansalaisjärjestöä osallistui suoraan YK:n valmisteluprosessiin ja Indonesian kansojen foorumi kokoontui samaan aikaan itsenäisesti samalla alueella.

Indonesian kansojen foorumi, johon osallistui niin tuhatkunta indonesialaista kuin kansainvälistäkin kansalaisjärjestöjen ja sosiaalisten liikkeiden edustajaa, päätti boikotoida niin sanottua Balin sitoumusta, joka pitäisi hyväksyä ja vahvistaa Johannesburgissa ensi syyskuussa. Neljänteen valmistelukokoukseen osallistuneet delegaatiot toivoivat, että kansalaisyhteiskunnan edustajat eivät boikotoisi Balin sitoutumispaperia ja Johannesburgin kokousta, vaan jatkaisivat taisteluaan saadakseen äänensä kuuluville.

Kansalaisyhteiskunnan edustajat olivat kuitenkin jo turhautuneet prosessiin. Heillä ei ollut ollut mitään asiaa YK:n kongressialueelle tai kokouksiin, heidän tapaamisensa delegaatioiden edustajien, virkamiesten ja ministerien kanssa jäi enemmänkin kosmeettisiksi eleiksi kuin todellisiksi keskusteluiksi. Kansalaisyhteiskunnan edustajien välillä oli kuitenkin myös eroja. Jotkut pohjoisesta tulleet kansalaisjärjestöt tunsivat tulleensa paremmin kuulluiksi. Monet etelästä tulleet järjestöt taas sanoivat, että delegaatiot työskentelivät teollistuneitten maiden ja ylikansallisten yritysten hyväksi etelän maiden kustannuksella.

Suomalaisen delegaation jäsen ja eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen ehdotti, että IPF ja kansalaisjärjestöt painostaisivat omien maidensa hallituksia kuuntelemaan kansalaisyhteiskuntaa ja ottamaan sen toiveet huomioon.

IPF antoi oman julkilausumansa prepcomin ministereiden neuvottelukierrosten edetessä kohti loppuaan. Sen mukaan prepcomit ovat osoittaneet, että kansalaisyhteiskunta on paljon heikommassa asemassa kuin yritysmaailma ja hallitukset neuvotteluissa. Tämä myös johtaa kansalaisyhteiskunnan toiveiden huomiotta jättämiseen.

Kansalaisyhteiskunnan turhautuminen johti mielenosoituksiin Balin hienostuneella hotellialueella. Mielenosoittajat saivat kuitenkin vastaansa vankasti varustautuneet poliisit ja paikalliset perinteiset turvamiehet, jotka estivät pääsyn kongressialueelle. Osallistuminen jäi vain unelmaksi.


Kansojen foorumin julkilausuman pääkohtia:


  • Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kestävän kehityksen komission (CSD) päätöksentekoprosessiin pitää taata. Komission tulee kehittää mekanismi, jonka avulla kansalaisyhteiskunnan jäsenet voivat tuoda esiin näkemyksiään päätösten epäkohdista.

  • Valmistelukokouksessa esille tulleiden kumppanuusopimusten ja hanke-ehdotusten, joiden avulla kestävää kehitystä pyritään toteuttamaan, tulee käydä yksityiskohtaisesti läpi hankkeiden mahdolliset ympäristövaikutukset.

  • Velkaantuneiden maiden velkataakkaa on vähennettävä. Ekovelan toteuttamista tulee myös harkita vakavasti, sillä näin voidaan vähentää ympäristötuhoista kärsivien maiden vaikeita olosuhteita. Kehitystä ei saa rahoittaa lähteistä, jotka voivat lisätä jo velkaantuneiden maiden velkataakkaa. Kehitysrahoituksen pitää olla läpinäkyvää ja kansalaisyhteiskunnalla pitää olla mahdollisuudet monitoroida prosessia.

  • Ylikansallisten yritysten, kansainvälisten rahoituslaitosten ja kauppajärjestöjen pitää olla julkisessa vastuussa toimistaan. Kansalaisyhteiskunnalla pitää myös olla mahdollisuus tarkkailla ja seurata näiden instituutioiden toimia. Hallitusten pitää varmistaa, että yritykset ottavat vastuun tekemällä siihen sopivat lait. Valtion tulee noudattaa "sosiaalista sopimustaan" kansalaisyhteiskunnan kanssa ja taata, että ylikansalliset yritykset, kansainväliset rahoituslaitokset ja kauppajärjestöt eivät loukkaa ihmisoikeuksia.

  • Kaupan vapauttaminen on saatava kontrolliin: hallitusten on vähennettävä Dohan kokouksessa WTO:lle annettua liian suurta valtaa. Hallitukset eivät saa yksityistää ja kaupallistaa resursseja, jotka kuuluvat perustarpeisiin. Päin vastoin, hallitusten on taattava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen pääsy resursseihin.

  • Hallitusten tulee taata ja tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet, erityisesti niiden oikeudet omiin sosiaalisiin hallintomekanismeihinsa, joita ne voisivat toteuttaa itsenäisesti. Alkuperäiskansoilla on oltava oikeus omiin alueisiinsa, missä ne voivat hallita luonnonvaroja omien kulttuuriensa ja tapojensa mukaisesti. Hallitusten on annettava enemmän huomiota kalastajayhteisöille ja taata niiden oikeudet harjoittaa elinkeinoaan. Hallitusten tulee taata myös maatyöläisten ja pienviljelijöiden oikeudet ja ajaa maaudistuksia.



Lisätietoa YK:n Johannesburg kokouksesta Kepan WSSD-sivulla