Uutinen

Lähetystyö on vierellä kulkemista

Vuorovaikuttaminen ja ihmisten kunnioittaminen kuuluvat keskeisinä osina lähetysliikkeeseen, kertoo Tapio Leskinen.
Sini Kuvaja
2.1.2006

Suomen kehitysmaaliikkeen juuret ovat lähetystyössä, jota on tehty jo lähes 150 vuotta. Nykyään lähetystyössä puhutaan muutoksesta, sovittelusta ja voimauttamisesta.

Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on seitsemän virallista lähetystyöjärjestöä. Suomen Lähetysseura on niistä suurin ja vanhin. Lähetysjärjestöt tekevät myös paljon kehitysyhteistyötä. Missä menee kehitysyhteistyön ja lähetystyön raja?

"Teemme yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa. Osa tästä työstä on julistus-ja seurakuntatyötä. Toinen osa on palvelua, jota voi nimittää myös kehitysyhteistyöksi: esimerkiksi opetusta, terveydenhoitoa, kylien kehittämistä...", kuvailee Suomen Lähetysseuran kehittämispäällikkö Tapio Leskinen.

Leskinen kertoo lähetystyön olevan ihmisten rinnalla kulkemista.

"Monesti kyse on kristillisen sanoman esillä pidosta. ‘Käännyttämistä’ ei tapahdu kentällä sen enempää kuin täällä Suomessakaan. Kyse on ihmisen kunnioittamisesta, eikä ihmisen hädänalaista tilaa saa käyttää hyväksi", Leskinen kertoo.

Ihanteellisuudesta realismiin

Lähetystyö otti ensi askelensa Namibian Ambomaalla.

"Silloin 1900-luvun alussa ihmisillä oli lähetystyöstä hyvin ihanteellinen mielikuva siitä, kuinka kristinusko voidaan levittää nopeasti maailmaan", Leskinen kuvaa.

Kirkon piirissä kehitysyhteistyöstä puhutaan joskus kansainvälisenä diakoniana. Se on aina ollut osa kirkon toimintaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen nousi keskeiseksi 1960-1970-luvulta lähtien. Esimerkiksi Suomen Lähetysseura joutui pohtimaan Namibian itsenäistymisprosessiin ja apartheidin vastaiseen taisteluun liittyviä kysymyksiä. Näillä Namibian kokemuksilla on ollut suuri vaikutus Luterilaisen maailmanliiton toimintaan ja merkitystä koko ekumeeniselle liikkeelle.

Monet kampanjat ovat saaneet alkunsa kristillisistä piireistä. Prosenttiliikkeestä puhuttiin Uppsalan kirkkopäivillä jo paljon ennen liikkeen "syntyä" Suomessa. Tuoreempi esimerkki on kehitysmaiden velkojen mitätöimistä tavoitellut Jubilee 2000 -kampanja.

Kaikki eivät pitäneet yhteiskunnallisten kysymysten painoarvon kasvusta lähetysjärjestöissä. 1960-1970-luvulla syntyikin niin sanotun viidennen herätysliikkeen mukana useita julistukseen keskittyviä lähetysjärjestöjä.

Suomalaisen lähetystyön valtavirta korostaa kuitenkin yhteiskunnallista vaikuttamista, sanojen ja tekojen yhteyttä. Lähetystyössä haetaan muutosta sekä yhteisöjen että yksilöiden elämään.

"Samalla kun uskonnot voivat olla syynä jännitteisiin, niillä voi myös olla merkittävä rooli muutoksessa, sovinnon rakentamisessa ja ihmisten voimauttamisessa", Leskinen sanoo.

Yksi lähetystyön uusi suunta on etelästä pohjoiseen suuntautuva lähetys. Ruotsissa tehdään jo tällaista lähetystyötä. Etelän kirkoilla on aktiivista lähetystyötä etenkin Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ovat Suomen Lähetysseuran lisäksi Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Svenska Lutherska Evangeliföreningen, Kansanlähetys, Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Pipliaseura ja Sanansaattajat.