Uutinen

Kuurojen ABC-kirja afrikkalaisittain

Sambiassa julkaistiin viittomakielen sanakirja.
Esa Salminen
29.7.2003

"Suurin osa puhutuista kielistä on dokumentoitu sanakirjoihin. Miksei siis viittomakielellä olisi omaa sanakirjaa?" kysyi Sambian vammaisasioista vastaava toinen sosiaaliministeri Justin Chilufya Lusakassa 11. huhtikuuta viittomakielen sanakirjan julkistamistilaisuudessa Kepan Sambian-toimistolla.

Kuva: Kuurojen kirkkokuoro (Kuvaaja: Sharon_Sichilongo

Kuurojen kirkkokuoro lauloi viittomilla sanakirjan julkaisutilaisuudessa.


Salamavalot räiskähtelivät ja kuurojen kirkkokuoro esiintyi karismaattisesti liikehtien ja viittoen lauluja vammaisten asemasta. Sanakirjan kokoamisen ja painamisen rahoitti Kuurojen Liitto ry ja se on ollut yksi osa pitkää Suomen ja Sambian kuurojen välistä yhteistyötä.

Kirja meni painoon syyskuussa 1996. Kun teos nyt julkaistiin, odoteltiin painosta vieläkin viimeisiä kirjoja. Painotalo on toivonut että Kepa sekä Sambian Kuurojen liitto (Znad) unohtaisivat loput kirjat, sillä niiden painamiseen ei löydy resursseja eikä motivaatiota. Viimeiset ylimääräiset avustukset painotalolle annettiin kesällä 2002.

Kuurojen ABC-kirja



Hanke on ollut paljon muutakin kuin sanakirjan painamista ja toimittamista. Alussa viittomia kerättiin, sitten sambialaisia projektityöntekijöitä koulutettiin siirtämään viittomat tietokoneelle, mihin liittyi myös atk-koulutusta.

Työ on ollut siis kirjakielen luomista. "Harvoin nykymaailmassa dokumentoidaan uusia kieliä. Tämä on Sambian kuuroille varmaan samanlainen juttu kuin Agricolan ABC-kirja suomalaisille ja suomenkielelle", sanoo hanketta kymmenkunta vuotta seurannut Lauri Peltonen, joka toimi vielä vuosi sitten Kepan kenttätoimiston koordinaattorina.

Liikaa raja-aitoja?



Monet hankkeet kompastelevat kommunikaation puutteessa. Matkat pohjoisesta etelään ovat hirmuiset ja sateet, laskujen maksamattomuus ja huonosti hoidetut laitteet hankaloittavat yhteyksiä köyhissä maissa. Monesti myös kieli on ongelma. Viittomakieltä ei puhelimessa voi käyttää, ja Znadin kommunikaatio Suomeen onkin ollut pitkälti Kepan kenttätoimiston varassa.

"Asioiden hoitaminen sähköpostitse on nykyään elintärkeää, muuten projekteista ei tule mitään", huomauttaa projektisihteeri Johanna Karinen Kuurojen liitosta. Znadin sähkö- ja puhelinlinjat ovat säännöllisesti poikki ja koneet reistailevat. Usein ainoa tapa saada yhteys Znadiin on ajaa toiselle puolen kaupunkia ja toivoa että oikeat ihmiset ovat paikalla.

Suomessa ulkoministeriö hengittää järjestön niskaan, jolloin tämä joutuu hoputtamaan ja painostamaan Etelän kumppania toimimaan ripeämmin. Suomalainen suora sävy taas helposti loukkaa kohteliaita sambialaisia ja voi tuoda hiekkaa yhteistyön rattaisiin.

Sambialaisjärjestöjen on vaikeaa nähdä suomalaisten hätää ulkoministeriön paineen alla, sillä pohjoisen yltäkylläisyys näyttää pohjattomalta. Peltonen vertaa näkemyseroja television muodostaman kuvaan: "Sambialaiset näkevät Dallasin ja Dynastian, suomalaiset sen nälkiintyneen lapsen. Molemmat ovat yhtä oikeassa."

Voiko Kepa hoputtaa?



Kepan kenttätoimisto on hankkeiden ongelmatilanteissa usein avuton, viestinviejän roolissa, kuten Peltonen huomauttaa. Kumppanit toteuttavat hankkeensa kuten haluavat ja voivat, ongelmia vastassa on lähes aina. Tulevaisuudessa Kepan on tarkoitus kehittää yhteyspalveluja, koulutusta ja neuvontaa siten, että järjestöjen palvelemisessa voidaan ottaa tavalliset kompastuskohdat huomioon, sekä Suomessa että Etelässä.

Osallistuminen ja oppimisprosessi ovat hankkeissa keskeisellä sijalla ja toivoa saattaa että Sambian kuurojen liitto on oppinut tästä lopulta hedelmällisestä yhteistyöstä paljon. Samalla kaikissa hankkeissa oppivat myös suomalaiskumppanit sekä Kepan väki.

"Mutta mikä on tilanne sambialaisilla kuuroilla? Paransiko tämä nyt heidän tilannettaan?" kysyy Karinen. Vastausta on vaikeaa antaa, sillä samoin kuin sanakirjan painaminen, on sen käyttö ja koulutus Sambian kuurojen omilla harteilla. Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin kirja leviää kouluihin ja koteihin ympäri Sambian.