Kuva:
Shutterstock
Uutinen

Raportti: Kuudesosa kehitysavusta jää avunantajamaihin

Sekä avunantajat että -saajat ovat pettäneet lupauksensa kaikkein köyhimmille. Vain kolmannes avusta suunnataan köyhimmille maille, eivätkä kehitysmaiden hallitukset tee riittävästi köyhyyden vähentämiseksi, todetaan One-järjestön raportissa.
Sanna Jäppinen
7.10.2014

Noin 250 miljardia dollaria kehitysyhteistyöhön vuosina 2000-2012 varatusta rahoituksesta ei koskaan päätynyt avunantajamaiden ulkopuolelle. Summa on noin kuudennes koko apupotista, arvioidaan One-kehitysjärjestön vuotuisessa Data-raportissa. Tämän vuoden teemana on Afrikan maihin suuntautuva kehitysrahoitus.

Apurahoja on käytetty muun muassa velkahelpotuksiin, hallinnollisiin kuluihin sekä ulkomaisten opiskelijoiden ja pakolaisten majoittamiseen.

Raportin esille nostama asia ei ole varsinaisesti uusi, sillä kansalaisjärjestöt ovat puuttuneet avun keinotekoisen paisutteluun säännöllisesti. Esimerkiksi Suomi sai vuonna 2010 eurooppalaisten kehitysjärjestöjen koostamassa Aid Watch -raportissa satikutia juuri pakolaiskulujen sisällyttämisestä kehitysrahoitukseen.

Enemmän huomiota kaikkien köyhimmille

Data-raportin mukaan parannettavaa olisi myös kehitysavun saajien kohdennuksessa: vuonna 2012 vain noin kolmannes avusta meni kaikkien köyhimmille maille. Tämä osuus vastaa noin 0,09 prosenttia avunantajamaiden bruttokansantulosta.

"Köyhimmät maat ovat edelleen hyvin riippuvaisia kehitysavusta. Avun osuus maihin tulevista rahavirroista on keskimäärin yli 70 prosenttia ja vastaa noin puolta maiden verotuloista", raportissa todetaan.

Onen mukaan köyhimpien maiden osuutta koko kehitysavusta olisi kasvatettava 50 prosenttiin. Myös YK:n suosituksen mukaan köyhimmille maille suunnattavan avun osuuden pitäisi olla 0,15-0,2 prosenttia avunantajien bruttokansantulosta.

Julkisen sektorin kehittäminen tökkii Afrikassa

Avunantajien ohella One antaa risuja myös kehitysmaiden hallituksille. Afrikan valtiot ovat sitoutuneet siihen, että maiden budjeteista yhä suurempi osa kohdennetaan julkisen sektorin ja varsinkin terveydenhuollon, maatalouden sekä koulutuksen kehittämiseen.

Totuus on toisenlainen. Vain kuusi maata 43:sta (Ruanda, Malawi, Swazimaa, Liberia, Sambia ja Togo) on onnistunut saavuttamaan rahoitustavoitteen terveydenhuollon suhteen ja kahdeksan (Malawi, Etiopia, Niger, Senegal, Mali, Burkina Faso, Sambia ja Kongon tasavalta) maatalouden kohdalla. Terveydenhuollossa tvaoitetaso on ollut 15 prosenttia maan budjetista, maataloudessa 10.

"Afrikan hallitusten julkisten menojen pitäisi suuntautua ennen muuta köyhyyden vähentämiseen. Varsinkin maatalous on äärimmäisen tärkeä osa-alue, sillä sen avulla saadaan avattua arvoketjuja: luomalla säällisiä työpaikkoja ja turvaamalla miljoonien ihmisten tulevaisuus levitetään talouskasvun hyödyt kaikille", toteaa Onen Afrikan-johtaja Sipho Moyo järjestön tiedotteessa.

"Yhtä lailla tärkeää on parantaa maiden terveydenhuoltojärjestelmiä, jotta voidaan pelastaa ihmishenkiä ja ennaltaehkäistä Länsi-Afrikassa riehuvan Ebolan kaltaisia kriisejä."