Uutinen

Kuntavaikuttajat: Eettisyys kriteeriksi hankinnoille

Kuntavaikuttajat suhtautuvat positiivisesti Kepan globbarien ja Reilun kaupan järjestöjen kuntavaalikampanjaan. Parhaana keinona eettisyyden lisäämiseksi pidetään valtuustojen asettamia kriteerejä hankintojen tekemistä varten.
Eeva Eronen
10.10.2008

Jos mittariksi asetetaan se, kuinka hyvin kunnat huomioivat tekemiensä hankintojen eettisyyden, Suomi on melkoinen takapajula, arvioi kuntaministeri Mari Kiviniemi kuntavaalien alla.

Sanoma on sama kuin Kepan globbarien ja Reilun kaupan yhdistysten Äänestä kuntasi reiluksi -kampanjalla: Kuntien ja kaupunkien hankinnoilla on väliä ja nyt valittavien valtuutettujen pitää ottaa se huomioon.

Kunnat ostavat vuosittain tuotteita - esimerkiksi kahvia, katukiviä ja elektroniikkaa - runsaalla 3,2 miljardilla eurolla, ja ostot kehitysmaista kasvavat koko ajan. Kehitysmaiden tuotteiden ostaminen tukee köyhiä maiden taloutta ja työllisyyttä, mutta samalla se lisää pakko- tai lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden ostamisen riskiä.

Valtuustoilta eettiset ohjeet

Kiviniemeä edeltävä kuntaministeri, keskustan kansanedustaja Hannes Manninen arvioi, että nykyään kunnissa keskustellaan pääasiassa siitä, miten hankinnat vaikuttavat paikallisesti, esimerkiksi työllisyyteen.

Hän mielestään esimerkiksi lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden ostamisesta pitäisi kuitenkin tehdä mahdotonta. Pitkäaikainen kaupunginjohtaja ehdottaakin, että hankintoja ohjattaisiin kunnissa globaalisti eettisempään suuntaan siten, että valtuustot laatisivat hankintoja ja tarjouskilpailuja koskevan yleisen ohjeistuksen.

Kuntien ostoja ja ja muita julkisia hankintoja säätelevän hankintalain mukaan tarjouspyyntöihin voidaan kirjata sosiaalisia ja ympäristövaikutuskriteereitä, mutta oikeutta käytetään varsin harvoin.

Lisää tietoa kriteereistä

Myös SDP:n kansanedustaja ja Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu Tarja Filatov kannattaa vahvasti valtuustojen asettamia kriteeristöjä.

"Julkishallinnossa ollaan kuitenkin hyvin arkoja asettamaan kriteereitä", hän pahoittelee. Filatov arvelee, ettei kunnissa ole tarpeeksi tietämystä siitä, millaisia kriteereitä tarjouskilpailuissa voi asettaa.

Lain mukaan ehdot eivät saa olla syrjiviä, joten valtuustot eivät voi vaatia esimerkiksi Reilun kaupan tuotteiden käyttöä, vaan kilpailussa on hyväksyttävä muutkin vastaavat kriteerit täyttävät tuotteet.

Filatovin mielestä paras keino asian edistämiseksi olisikin tiedon lisääminen siitä, miten ja millaisia kriteereitä hankinnoille voidaan asettaa. "Monet pelkäävät nyt markkinatuomioistuimeen joutumista", hän kuvaa.

Järjestöjen kampanjaan mukaan haastettu Filatov pitää Äänestä kuntasi reiluksi -kampanjaa hyvänä ideana, sillä se levittää tietoa hankintojen vaikutuksista ehdokkaille ja lisää samalla kansalaisten puolelta tulevaa painetta hankintojen eettisyyden puolesta.

Reiluksi kaupungiksi?

Yksi vaihtoehto reilujen hankintojen lisäämiseen on hakea Reilun kaupan kunnan arvonimeä. Sellaisen saa, jos tietty osa kaupungissa käyttämistä tuotteista on reilua kauppaa ja merkkiä suositaan myös kunnan yrityksissä ja seurakunnissa.

Suomen ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi julistettiin viime keväänä Tampere. Kunnista ensimmäiseksi ehti Utajärvi.

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pekka Paavolan (sit.) mukaan reiluksi kaupungiksi julistautuminen on lisännyt selvästi hankintojen eettisyydestä käytävää keskustelua. Kaupungissa on kuitenkin vielä keskitytty reilun kaupan kaupungin arvonimeen liittyviin ehtojen täyttämiseen eikä valmisteilla ole hankintoja ohjaavia kriteeristöjä.

Projektikoordinaattori Riikka Juuma taas kertoo, että itse Reilu kaupunki -hanke puksuttaa selvästi eteenpäin ja puhelimessa kysellään usein, miten esimerkiksi alueen yritykset ja urheiluseurat voivat liittyä mukaan.

Myös Juuma uskoo kampanjoinnin ja tiedon levittämisen voimaan reiluuden edistämiseksi.

"Jos nämä asiat ovat ihmisille vieraita, eivät valtuutetutkaan halua tarttua niihin. Keskustelusta pitäisi saada valtakunnallista", hän sanoo.

Lisää tietoa aiheesta