Uutinen

Kun vesi loppuu, juodaan Coca-Colaa eli intialaisten taistelu luonnonvaroista

Paikallishallinnon ja ylikansallisen Coca-Cola-yhtymän välinen oikeustaistelu pohjavesivaroista Intiassa on kuvaava esimerkki siitä, millaisiin yhteenottoihin luonnonvarojen niukkeneminen maailmassa johtaa.
Vandana Shiva
5.6.2005

IPS -- Coca-Cola perusti vuonna 2000 tehtaansa Plachimadaan, joka sijaitsee Palghatin alueella Intian Keralan osavaltiossa. Alueen pohjavesi laski alle vuodessa hälyttävälle tasolle ja kaivot saastuivat.

Mylamma-niminen nainen järjesti asukkaat vastarintaan. Liike onnistui painostamaan paikallisen panchayat-hallinnon hylkäämään keväällä 2003 Coca-Colan anomuksen toimilupansa jatkamisesta. Perusteena oli tehtaan aiheuttama pula juomavedestä.

Asia vietiin kuitenkin Keralan ylioikeuteen, joka joutui puimaan yhtäältä panchayat-hallinnon päätösvallan rajoja ja toisaalta juomatehtaan yletöntä vedenkulutusta.

Panchayat vetoaa siihen, että sillä on perustuslain turvaama oikeus päättää alueensa vesivarojen käytöstä ja vaalia niiden riittävyyttä. Edes osavaltion hallitus ei voi kävellä sen yli.

Keralan ylioikeuden tuomari Balakrishna Nair julisti joulukuussa 2003, että Coca-Colalla ei ole oikeutta käyttää tarvitsemiaan määriä pohjavettä. Sen jälkeen tehdas suljettiin.

Tämän vuoden huhtikuussa kaksi muuta Keralan ylioikeuden tuomaria kumosi Nairin päätöksen. Tuomarit Ramachandran ja Balachandran pyrkivät julistamaanpohjaveden yksityisomaisuudeksi ja antamaan Coca-Colalle oikeuden hyödyntää sitä rajoituksetta.

Päätös perustuslakia vastaan

Kyse on periaatteellisesta ristiriidasta. Tuomari Nair perusteli aikanaan omaa kantaansa sillä, että tietyt "palvelut", kuten ilma, merivesi tai metsät, ovat niin tärkeitä kaikille ihmisille, ettei niitä voi oikeutetusti määritellä yksityisomaisuudeksi.

"On valtion velvollisuus suojella pohjavettä liikakäytöltä. Tehtävän laiminlyöminen on verrattavissa siihen, että loukattaisiin perustuslain kaikille takaamaa oikeutta elämään", Nair kirjoitti lausunnossaan.

Nairin päätöksen kumoajat taas lähtevät siitä, että jokaisella on oikeus hyödyntää vesivaroja tontillaan eikä panchayatilla ole valtuuksia estää sitä. Päätöstä voidaan tulkita niin, että tuomioistuin asetti Coca-Colan oikeudet paikallisen yhteisön oikeuksien edelle.

Samaan aikaan pohjaveden pinta alenee eri puolilla maata ja viranomaiset puuttuvat yhä hanakammin sen käyttöön. Monissa osissa Intiaa maanviljelijät esimerkiksi tarvitsevat viranomaisten luvan porakaivon rakentamiseen.

Pohjaveden hyödyntämisen sääntely on siten Intiassa vakiintunut käytäntö. Kiistämällä sen Coca-Colan toiminnan turvaamiseksi tuomarit loukkaavat perustuslakia ja useita paikallishallintoa, julkisia palveluja ja vesivaroja koskevia lakeja.

Kyse on siitä, pidetäänkö julkinen sääntely demokraattisena ja paikallisten yhteisöjen käsissä - kuten lait panchayateista ja vesiomavaraisuudesta sanovat - vai annetaanko se hoidettavaksi valtion byrokraateille, joihin suuryhtiöt voivat vaikuttaa lahjonnalla ja muilla keinoilla.

Coca-Colan eduksi toimineet tuomarit vetosivat asiantuntijakomitean lausuntoon. Se on kuitenkin puolueellinen, sillä joukossa istui Coca-Colan edustaja.

Lausunnon pohjana on lisäksi virheellinen selvitys veden kiertokulusta ja pohjavesivarantojen uudistumisesta, eikä veden käyttöä tutkittu empiirisesti.

Huhtikuinen oikeuden päätös sotii sekä demokratian että vesitalouden lakeja vastaan. Panchayat on vedonnut korkeimpaan oikeuteen, mutta todellinen tuomio tulee kansalta. Plachimadan ja monien muiden Coca-Colan tehdaspaikkakuntien asukkaat jatkavat vastarintaansa tehdäkseen lopun vesivarojensa ja päätösvaltansa rosvouksesta.


Kirjoittaja on intialainen tutkija ja aktivisti, joka on erikoistunut naisten oikeuksiin ja ympäristökysymyksiin.

Lisää tietoa aiheesta