Uutinen

Kun ruoka kallistuu, tarjoilu yksipuolistuu

Ruuan kallistuminen näkyy tavallisten ihmisten arjessa ympäri maailman, muun muassa Itä-Afrikassa Mosambikissa ja Keski-Amerikassa Nicaraguassa. Hintojen noustessa liha ja muualta tuodut tuotteet jätetään ostamatta.
Larissa Bruun Esa Salminen
4.6.2008

 

LARISSA BRUUN080602_LBruun_David.jpg

 

Managualainen Antonio Rivas tienaa päivässä 5-10 euroa. Tulot riittävät enää harvoin lihan tai kalan ostamiseen, hän kertoo.

Nicaragualaisten peruselintarvikkeiden eli riisin ja papujen kallistuminen pistää monen perheen talouden tiukemmalle, mikä näkyy niin, että lihan ostaminen ja syöminen on jätetty vähemmälle tai lopetettu kokonaan.

"Meille on myös usein viime aikoina käynyt niin, ettei meillä ole varaa maksaa sähköjä ja vettä, kun kaikki rahat menevät elintarvikkeisiin", kertoo Cristina Rocha, joka myy vaatteita miehensä kanssa Nicaraguan pääkaupungin Managuan Huembesin markkina-alueella.

“Vielä vuosi sitten söimme kalaa, kanaa ja lihaa lähes päivittäin, nykyään ehkä kerran tai kaksi viikossa", hän sanoo.

Rochan mukaan vaatteiden menekki on myös elintarvikkeiden hintojen nousun myötä vähentynyt. Hänen mielestään ruuan vientiä pitäisi vähentää ja nicaragualaisia tuotteita tukea hintojen laskemiseksi.

Samalla markkina-alueella piraattielokuvia kauppaava David Antonio Rivas arvioi, että elokuvat menevät edelleenkin kaupaksi, erityisesti palkkapäivinä kuun puolessa välissä ja kuun viimeinen päivä. Siitä huolimatta vaimonsa ja kahden lapsen kanssa asuva Rivas syö harvoin nykyään kalaa tai lihaa.

“Kyllä hinnat ovat vaikuttaneet ruokatottumuksiimme, riisi maksaa tällä hetkellä kymmenen córdobaa (33 senttiä) paunalta (vajaat puoli kiloa), kun se aiemmin maksoi viisi córdobaa (17 senttiä). Öljy on nyt samoin kymmenen córdobaa, aiemmin maksoimme siitä kolme córdobaa (10 senttiä)."

Tulot taas ovat pysyneet ennallaan, Rivas valittelee. Elokuvien hintaa ei voi nostaa, kilpailu on kovaa, eivätkä asiakkaat maksa enempää.

Perusruoka kallistuu

Ruoka on kallistunut tuntuvasti, todistavat myös tilastot. Nicaragualaisen Confidencial-viikkolehden mukaan riisin hinta on noussut 36 prosenttia, papujen 18 prosenttia, öljyn 64 prosenttia, maidon 33 prosenttia, kanamunien 27 prosenttia ja leivän 38 prosenttia syyskuun 2007 ja huhtikuun 2008 välillä.

Comedor Leydi -nimisessä ruokapaikassa 70 córdoban eli 2,3 euron päiväpalkalla työskentelevä Roxana Evert kertoo, että hänen perheessään ostetaan tuotteita tärkeysjärjestyksessä. Jos rahaa on vähän, ostetaan pelkästään riisiä ja papuja tai vain jompaakumpaa. Mikäli varaa on vähän enemmän, pöytään katetaan myös juustoa ja kahvia.

Confidencial-lehti arvioi, että nicaragualaiset työntekijät käyttävät tällä hetkellä keskimäärin yli kaksi kolmasosaa palkastaan ruokaan. Erityisesti korkeat ruoan hinnat koettelevat kaupunkien köyhiä, koska maaseudun köyhistä suuri osa on jollain tavalla myös ruoan tuotannossa mukana.

Mosambikin keskiluokka jatkaa samalla menulla

Peruselintarvikkeet ovat kallistuneet Nicaraguaa vähemmän, mutta ongelmiksi asti myös Mosambikissa: tammikuusta huhtikuuhun hinnat ovat nousseet keskimäärin vajaat neljä prosenttia. Erityisesti riisi, ruokaöljy, polttopuu, maniokki ja olut ovat kallistuneet, osa jopa viidenneksen.

"En usko että tämä vaikuttaa ruoankulutukseen ja ravitsemukseen meillä, joilla on jonkin verran rahaa", kirjanpitäjä Chine Impasso kertoo.

 

Esa Salminen 080603_ESalminen_Chine.jpgHinnat eivät ole vaikuttaneet kirjanpitäjä Chine Impasson perheen ateriointiin.
Ruokaostoksilla ollaan kuitenkin hieman aiempaa tarkempia: "Ennen saatoin ostaa 50 kilon säkin riisiä, ja jos siitä meni osa pilalle, niin heitimme loput pois ja ostimme lisää. Nykyään ostamme pienemmissä erissä ja käytämme tarkemmin kaiken. Säästämme myös toisissa asioissa: käytämme autoa säästeliäästi, emmekä juuri nyt korjauta toista autoamme, kun on muitakin rahareikiä."

"Köyhemmillä on varmaan tiukempaa, kun pitää tinkiä ruoka-aineista. Monet varmaan jättävät kalat ja kanat ostamatta ja syövät vain maissia ja riisiä", Impasso pohtii.

Hänen tuttavansa vahvistaa asian. Hänen perheensä ostaa samoja ruokia kuin ennenkin, mutta ruokakaappi on päätetty lukita, jottei talon vähävarainen kotiapulainen sortuisi viemään mitään.

Köyhempi väki elää sesonkituotteilla

Impasso maksaa omasta pussistaan palkkaa kolmelle vartijalle. Päivävuorossa oleva Abibo Maja nyökkäilee tietäväisenä; hinnat ovat todella nousseet.

"Ongelma on siinä, että palkat pysyvät pieninä, mutta hinnat kaupoissa nousevat. Nykyään ruokatarvikkeita voi ostaa vain toreilta, kauppoihin meillä ei ole asiaa. Emme voi ostaa enää myöskään ulkomaalaisia tuotteita", Maja kertoo.

Paikallisten tuotteiden tarjonta on yksipuolista ja niitä saa sesongin mukaan. Mosambikin rannikon Pemban pikkukaupungin toreilla myydään pääasiassa pelkkää riisiä, maissia, sipuleita ja joskus tomaatteja.

"Pitää ostaa tämän sesongin tuotteita, jotka ovat vähän halvempia. Nyt esimerkiksi voi ostaa maissia", Maja sanoo. "Jos voisin ostaa suoraan sieltä, missä ruokaa viljellään, niin se voisi olla halvempaa. Mutta kun tuotteet tuodaan tänne kaupunkiin, ne ovat jo aika kalliita, sillä kuljettaja haluaa omansa pois."

"Tärkeää olisi, että kuljetuskustannukset olisivat alhaisemmat, jotta ruoka tulisi pelloilta tänne halvemmalla", Maja miettii.

Mosambikissa pelätään, että ruuan kallistuminen saattaa pitkittyessään johtaa väkivaltaisuuksiin. Helmikuussa polttoaineen hinnan nousu aiheutti välillisesti mellakoita pääkaupunki Maputossa, kun köyhä kansa kapinoi pikkubussien nousseita taksoja vastaan.

 

Lisää tietoa aiheesta