Uutinen

Kun oikeus voittaa

Marko Lehto
3.12.2001

Viime vuosisadan alussa yhdysvaltalainen James Cook oli risteilyllä Itämerellä. Risteilijä saapui Helsingin satamaan, ja Thomas painoi tukevassa etunojassa Kauppatorille, jossa myytiin balkaninmakkaraa piirakalla. Makkara maistui hyvälle ja ihmiset olivat ystävällisiä. Thomas otti muistiinpanovälineensä esille ja kirjoitti tulevaan matkaoppaaseensa, että Balkanin kansa on mukavaa ja heidän valmistamansa ruoka maukasta.

Kun matkaopas seuraavana vuonna julkaistiin, unohtui siitä suomalaisugrilaisen kansan oikea nimi ja suomalaisia ryhdyttiin kutsumaan balkaneiksi. Ketään ei tuntunut huolettavan se seikka, että Balkanin niemimaan sijaitsee yli 3 000 kilometrin päässä Helsingistä.

Todellisuudessa suomalaisia ei kuitenkaan koskaan oikeasti sekoitettu Balkanin väestöön. Valitettavasti Keski-Amerikan alkuperäiskansoilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Kolumbus luuli tulleensa Intiaan ja ryhtyi kutsumaan miskiittoja, mayangnoja, sumoja, ramoja ja muita kansoja intiaaneiksi. Siitä lähtien on sanasta intiaani tullut tavallisen kansan kielenkäytössä synonyymi juntille änkyttäjälle ja alamittaiselle typerykselle.


***


Kolumbus toi mukanaan muutakin kuin huonon suuntavaiston, nimittäin luokkaristiriidat ja rasismin. Hänen mukanaan tuli roomalainen oikeudentaju, jonka mukaan maaomaisuuden todellinen omistaja on henkilö, joka pystyy todistamaan omistajuutensa paperilla. Alkuperäiskansojen maista ei ollut olemassa papereita, ja niinpä alueet pystyttiin helposti muuttamaan yksityisomaisuudeksi.

Maanomaisuuden mukana siirtyi myös alkuperäisväestö, jota espanjalaiset pitivät osana eläinkuntaa. Uusi omistaja sai vapaasti päättää, mitä maakauppojen mukana tulleille intiaaneille tapahtui. Miehet lähetettiin yleensä pelloille tai kaivoksiin, ja naiset pistettiin kotiaskareisiin synnyttämään uutta mestitsisukupolvea.

Alkuperäiskansat menettivät pikku hiljaa maansa ja heille jäi vain pienet reservaatit, jotka tunnustettiin alkuperäiskansojen yhteisöllisesti omistamiksi alueiksi.

Viime vuosisadan lopulla reservaatit alkoivat olla arvossaan, kun jalopuun hinta oli nousussa. Valloittajien ja alkuperäisväestön jälkeläiset mestitsit olivat kaskenneet omat metsänsä, ja jäljelle jääneet luonnonrikkaudet sijaisivat yhteisöllisillä mailla. Kansainväliset sijoittajat kiinnostuivat alueista ja pian niitäkin alettiin muuttaa yksityiseksi omaisuudeksi.


***


Mayangna-yhteisö nimeltä Awas Tigni kävi viisi vuotta oikeutta maittensa puolesta, kunnes korkein oikeus päätti, että ne kuluvat kyläläisille, vaikkei heillä ollutkaan lupakirjoja.

Minkä takia Awas Tingni oli Latinalaisen Amerikan ensimmäinen tapaus, jossa alkuperäiskansat voittivat maakiistan vetoamalla historiallisen oikeuteensa? Ehkä syy on osittain alkuperäiskansojen tavassa puolustautua ja ajaa oikeuksiaan. Nyt oikeudenkäyntiä varten palkattiin roomalaisen oikeudentajun omaavia asianajajia ja jätettiin oikeussalin ulkopuolelle puheet äiti maasta ja yhteisestä tuulesta, jota me kaikki hengitämme.

Alkuperäiskansojen maat kuuluvat siis todistettavasti niitä asuttaville yhteisöille, joilla on perustuslaillinen oikeus maidensa luonnonvaroihin. Latinalaiseen Amerikkaan ei voida enää suunnitella suuria investointihankkeita kuten kanavia, kaivoksia, patoja tai öljynjalostamoja kuuntelematta ensin alueilla asuvia alkuperäiskansoja.

Yksi Kolumbuksen tuoman roomalaisen oikeustajun virheistä on ainakin osittain korjattu, vaikka Espanjan kauppakamari onkin valittanut päätöksen johtavan sekasortoiseen tilanteeseen, jossa alueiden todellista omistajaa on vaikea selvittää ja ulkomaisten investointien määrä voi vähentyä.

Tämä ei kuitenkaan huolestuta alkuperäiskansoja, sillä he eivät ole hyötyneet tähänkään mennessä tehdyistä investoinneista. Päin vastoin - investoinnit ovat hyödyttäneet luonnonvaroja hyväksikäyttävää ulkomaalaisia ja jättäneet intiaanit yhtä köyhiksi kuin he olivat ennen Kolumbuksen saapumista.