Uutinen

"Kumppanuus on elinikäinen projekti"

Kepa luovuttaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa laatupalkinnon parhaalle suomalaiselle järjestöhankkeelle. Palkinto on lähetystyöntekijä Seppo Kalliokosken keksintö, joka syntyi Kehä kolmosella kesken ajomatkan.
Ilona Niinikangas
19.1.2004

 

  Kuva: Seppo Kalliokoski. (Kuvaaja: Ilona Niinikangas)
Seppo Kalliokoski on huolissaan suomalaisen kehitysmaaliikkeen tulevaisuudesta. Väki vanheee, eikä uusia tule.

Kalliokoski on vuosia yrittänyt luoda sellaisia kriteereitä, joilla voitaisiin mitata järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden onnistumista. Kriteereitä on monenlaisia, mutta saavutuksia on vaikea mitata.

"Olin autossa matkalla Korsosta Helsinkiin ja kuuntelin radiota. Siellä kerrottiin vuoden 2002 kristillisestä kirjasta, jonka valitsi Eeva-Riitta Siitonen. Palkinto myönnettiin Jörn Donnerin ja John Wickströmin teokselle "Elämme, siis kuolemme". Minua alkoi ensin huvittaa ja sitten välähti: jos joku voi vain päättää, että Donner on kristillinen kirjailija, niin samalla tavalla voidaan päättää, mikä järjestö tekee parasta kehitysyhteistyötä."

Kumppanuuspalkinto on Kalliokosken panos järjestöhankkeiden laatua koskevaan keskusteluun, joka on vellonut vuodesta toiseen. "Olen tällainen käytännön jätkä, enkä paljon piittaa teorioista. Minua väsyttää, kun aina vaan jauhetaan laadusta, mutta koskaan ei sanota mitä se laatu oikein on. Kaipaan konkretiaa ja sellaisia ohjeita, että niitä kun noudattaa niin hyvä tulee."

Käytännön kumppanuus on tullut tutuksi seitsemäntoista vuotta Namibiassa lähetystehtävissä olleelle Kalliokoskelle. Kumppanuus on hänen mielestään sitä, ettei kaveria jätetä pinteeseen: "Mitä kumppanuutta se semmoinen on, että heti ensimmäisten ongelmien ilmestyttyä lähdetään läiskimään? En ole koskaan ymmärtänyt sellaista meininkiä, että kun hallitus vaihtuu, niin sitten ollaan jo pakkaamassa matkalaukkuja. Kun kerran ollaan johonkin maahan menty, niin siellä pitäisi sitten pysyä."

Oikea kumppanuus on Kalliokosken mielestä harvinaista."On liian vähän todellista kumppanuutta ja ihan liikaa sitä, että raha puhuu." Kumppanuuteen kuuluu se, että järjestöt tuntevat toisensa ja keskustelevat asioista. Kuten hyvä avioliitto, myös kumppanuus on elinikäinen projekti eikä lopu siihen, kun kehitysyhteistyöhanke päättyy.

Kalliokoski toivoo, että kumppanuuspalkinnon myötä onnistuneet esimerkit järjestöjen hankkeista leviäisivät entistä laajemmalle ja tekijät voisivat oppia toistensa kokemuksista.

"Tärkeintä ei ole suuruus vaan pitkäjänteisyys. Nyt järjestöillä on hyvä tilaisuus katsoa peiliin ja näyttää, että virheistäkin voi oppia. Kaikki tekevät mokia. Jos niistä on oikeasti opittu, hanke on palkitsemisen arvoinen."


Lisätietoa kumppanuuspalkinnosta.