Uutinen

Kuluttamalla onneen?

Älä osta mitään -päivän aattona keskusteltiin kuluttamisen ja hyvinvoinnin yhteennivoutumisesta.
Sanna Jäppinen
28.11.2003

"Olen itse kuusikymmenluvun kulutuskarkuri, ja yhtä asiaa kadehdin tältä nykypolvelta: otollisempia työmarkkinoita", ilmoitti Kulutuskarkuruuden haasteet -tilaisuudessa yleisön joukosta noussut Gunnar Roth. "Teillä on mahdollisuus lyhytaikaisiin hommiin. Aikanaan vaadittiin heti vuosien sitoutumista."

Eli pätkätyöläisyys ei olisikaan pahasta vaan suorastaan vapauttavaa – siinäpä vaihteeksi lohdullista kuultavaa. Maan ystävien 27.11. järjestämässä tapahtumassa pyrittiin muutenkin tuulettamaan vallitsevia näkemyksiä kulutuksen, työllisyyden ja hyvinvoinnin pyhästä kolmiyhteydestä.

Tilaisuutta emännöi Tuuli Hirvilammi, joka on tehnyt sosiaalipolitiikan alan gradunsa kulutuskarkureista. "Olen lainannut käsitteen aktivisti Ville-Veikko Hirvelältä, joka kuvaili omaa elämäntapaansa kulutuskarkuruudeksi eli tietoiseksi valinnaksi välttää kaikenlaista kulutusta."

Vaikka äärimmäinen kulutuskarkuruus tähtää mahdollisimman laajaan kierrätykseen, omavaraisuuteen ja vaihtotalouteen, muistutti Hirvilammi karkuruuden olevan mahdollista eri tasoilla. "Joillekin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin rahan ansaitsemista tai että reagoi kulutusvalinnoillaan ympäristöongelmiin. Älä osta mitään -päivä tarjoaa mahdollisuuden vaihtoehtojen miettimiseen, sillä välillä tuntuu, että on kansalaisvelvollisuutemme kuluttaa ja edistää siten kansantalouden kasvua."

Kelan yhteiskuntatutkimuksen päällikkö Jouko Kajanoja oli samoilla linjoilla. "Taloustieteen oppikirjojen johdannoissa määritellään, että talouden pyrkimys on ihmisen tarpeiden tyydytys. Jossain vaiheessa teorioita tämä perusajatus kuitenkin unohdetaan ja pääpyrkimykseksi tarjotaan bruttokansantuotteen kasvattamista. Siinä on aikamoinen ero."

Kajanojan mukaan edes jollain lailla todenmukaisempaa kuvaa hyvinvoinnista kuin bruttokansantuotteen tarjoama mittari saadaan niin sanotulla GPI:llä (Genuine Progress Indicator). Tämä yhdysvaltalaisten taloustieteilijöiden "aidon kehityksen mittari" vähentää BKT:sta esimerkiksi rikollisuuden aiheuttamat menot ja siinä huomioidaan vapaa-ajan väheneminen, ympäristön heikkeneminen, menetetyt luonnonvarat ja tulonjaon epätasaisuus.

"BKT:n perusteella Yhdysvaltain talouskasvu on ollut yhtä nousua 50-luvulta lähtien, mutta GPI:n mukaan jo 70-luvulla tapahtui käänne alaspäin ihmisten todellisessa elintasossa. Suomessa on tehty yksi vastaava tutkimus, ja sen mukaan meidän elintasomme lähti laskuun 1983."

Kajanoja muistutti myös ympäri maailmaa tehdyistä henkilökohtaista hyvinvointia mittaavista tutkimuksista. "Kehitysmaissa talouskasvulla ja yksilöiden tyytyväisyydellä on hyvin selvä yhteys. Mutta kun perustarpeet on tyydytetty, ei tulojen kasvu juurikaan lisää hyvinvoinnin tunnetta."

Nykysuomalainen arvostaakin tutkimusten perusteella aineellisen kulutuksen sijaan enemmän autonomiaa ja yhteisöllisyyttä, itsensä toteuttamista ja ihmissuhteita.

Pysyyköhän se mielessä myös jouluostoksilla?