Uutinen

Kulttuurivaihtoa talven pimeydessä

Mitä on syrjäytyminen? Mistä se kertoo? Suomalainen dokumenttielokuva “Joutilaat” kirvoitti vilkasta keskustelua ympäri maailmaa tulleiden vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa Maailmanvaihto ry:n järjestämällä puolivuotisleirillä 16.-19.1.03 Helsingin Meriharjussa.
Eeva Suominen
3.2.2003

Vuosittain järjestettävä leiri kokoaa yhteen Maailmanvaihto ry:n eli ICYE:n kautta Suomeen tulleet 16-30-vuotiaat vapaaehtoiset Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta, Euroopasta Euroopan vapaaehtoisohjelman (EVS) kautta tulleet 18-25-vuotiaat vapaaehtoiset sekä Etelänvaihto-ohjelman (ETVO) vapaaehtoiset. Leirin tiiminä toimivat suomalaiset Maailmanvaihdon järjestöaktiivit. Suurin osa vapaaehtoisista on tullut Suomeen elokuussa ja työskentelee erilaisissa projekteissa ja yhteisöissä ympäri Suomea.

Puolessa vuodessa pieni kylmä maa Pohjolassa on alkanut käydä tutuksi, kielitaito karttunut ja kokemuksia on kertynyt vaihdettavaksi. Puolivuotisleirillä vallitsee iloinen jälleennäkemisen riemu, eikä yötä paljon riitä nukkumiseen.

Monelle vaihtovuosi on ensimmäinen matka pois kotoa vanhempien helmoista kohti itsenäisyyttä. Vapaaehtoiset asuvat isäntäperheissä, joissa he pääsevät hyvin läheltä seuraamaan suomalaista arkea. Suurin osa sijoituspaikoista sijaitsee maaseudun rauhassa, sillä vaikka Helsingin seutu on pullollaan hyviä työprojekteja, isäntäperheiden löytyminen on kiven alla. Monille nuorille hiljaisuuden ja yksinäisyyden kokemus onkin ollut hämmentävä. Ystäviä voi olla hankalaa löytää, kun maaseudulla aktiviteettien määrä on rajallinen. Myös pimeys ja kylmyys ovat haasteita.

Kohdatuista vaikeuksistakin huolimatta leiriläiset ovat voittopuolisesti positiivisella mielellä: erilaisen kulttuurin kohtaaminen tuo uusia näkökulmia ja suurta rikkautta kokemuspiiriin. Hyvän mielen saa, kun voi kokea olevansa omassa työpaikassaan tarpeellinen, ja uusien asioiden oppiminen tuo potkua elämään.
Maailmanvaihto ry:n hallitus laatii vuosittain vaihto-ohjelmaan teeman, joka kulkee mukana alkuleiristä puolivuotisleirin kautta juuri kotiinpaluun kynnyksellä järjestettävään loppuleiriin saakka. Tämän vuoden teemana on syrjäytyminen, jonka havainnoimiseksi myös elokuva “Joutilaat” katsottiin. Sen pohjalta päästiin pureutumaan eri maiden yhteiskuntarakenteisiin ja hyvinvointivaltion systeemin varjopuoliinkin.

Aasian ja Afrikan ryhmässä keskustelua käytiin köyhien ja rikkaiden maiden ongelmien eroista. Todettiin, että Nepalissa ja Nigeriassa uusavuttomuus esim. ruoanlaiton ja -hankinnan suhteen ei tule kysymykseenkään, jos haluaa pysyä hengissä. Samoin on työnteon suhteen, koska sosiaaliturvaa ei ole.

Myös työttömyyden eroja pohdittiin. Kehittyvissä maissa, kuten Etelä-Koreassa ja Taiwanissa voidaan työllisyyttä lisätä erilaisilla rakennushankkeilla. Myös tehtaat työllistävät edelleen. Suomessa taas työllistyminen edellyttää yhä korkeampaa koulutusta, koska työn painopiste on siirtynyt aivotyöskentelyyn ja palveluammatteihin. Nämä puolestaan ovat keskittyneet kaupunkeihin.

Tärkeää kulttuurien välistä vuoropuhelua käytiin pikkutunneille asti, kun päästiin varsinaisen leiriohjelman ulkopuolella keskustelemaan globalisaatiosta ja sen vaikutuksista eri puolilla maailmaa. Myös kehitysyhteistyö ja sen eri puolet saivat paikkansa keskustelussa.

Mukavan yhdessäolon lisäksi leiriohjelmaan sisältyi tuulahdus Suomen historiaa Kansallismuseokäynnin muodossa. Avantouinti on jokavuotinen perinne, jonka suorittaminen oikeuttaa erityiseen kunniadiplomiin - kunnia, josta vain harva kieltäytyy.

Leirin loputtua oli taas aika palata projekteihin; olipa joukossa pari kotiinlähtijääkin, jotka olivat joko tulleet Suomeen jo vuosi sitten tai olivat mukana vain kuuden kuukauden ohjelmassa. Yhtä kaikki leiriläisten reput olivat täyttyneet uusista monikulttuurisista kokemuksista, joita varmasti jaetaan tulevaisuudessa eri puolilla maailmaa.


Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena Maailmanvaihdon leiritiimissä.