Kuva:
Minna Kuivalainen
Kepa
Uutistausta

Kukra Hillin kunta muuttui palmuöljyplantaasiksi Nicaraguassa

Palmuöljyn tuotanto kasvaa Nicaraguassa. Suhtautuminen tähän on kahtiajakautunutta: toisaalta firmat tuovat verotuloja, toisaalta uhkaavat ruokaturvaa. Kunnan työntekijät myöntävät auliisti, että heillä ei ole resursseja seurata, miten ympäristö- ja sosiaalisia normeista pidetään kiinni.
Minna Kuivalainen
28.5.2015

Kasvaneen palmuöljyn kysynnän myötä myös Nicaragua on päättänyt pohjata kasvustrategiansa osittain palmuöljyn tuotantoon. Maan hallitus sääti vuonna 2006 asetuksen, joka tähtää biopolttoaineiden tuotannon kasvattamiseen ja arvioi, että Nicaraguan Atlantin puoleisella rannikolla olisi jopa kaksi miljoonaa hehtaaria öljypalmun viljelyyn sopivaa maata.

Nicaraguan suurimmat palmuviljelmät sijaitsevat Kukra Hillin kunnan alueella, jossa palmunviljelyyn keskittynyt Kukra Development Corporation on toiminut vuodesta 2000, se on yksi maan pitkäikäisimmistä palmuöljyntuottajista. Öljynpuristuksesta vastaa Aceitera Industrial S.A.

Yhdeksäntuhannen asukkaan Kukra Hill sijaitsee Nicaraguan Eteläisen autonomisen alueen pääkaupungista Bluefieldsistä vajaan tunnin idyllisen venematkan päässä pohjoiseen. Alueella on noin 12 000 hehtaaria palmuviljelmiä, mutta tarkkaa tietoa viljellyn alueen suuruudesta ei ole. Ristiriidat paikallisten asukkaiden, kunnan päättäjien ja yrityksen välillä ovat hallinneet toimintaa alusta saakka.

Öljypalmunviljely vaikuttaa paikalliseen ruokaturvaan

Öljypalmunviljelyyn on liitetty monia sekä ympäristö- että sosiaalisia ongelmia. Yksipuolisen viljelyn ylläpito vaatii torjunta-aineiden käyttöä, jotka huuhtoutuvat vesistöihin, joista paikallinen väestö ja karja saavat juomavetensä. Pohjavesivarat vähenevät plantaasien vedenkäytön myötä. Palmunviljelyyn käytetty maa-ala on suoraan pois paikallisesta ruoantuotannosta.

Öljynpuristusprosessista jääneet jätteet käsitellään avokomposteissa, jotka aiheuttavat massiivisia kärpäsepidemioita, missä miljoonat kärpäset leviävät paljon kompostialuetta laajemmalle.

Paikallinen pientuottaja Maria Auxiliadora Rivas Villachica on yksi monista, jotka ovat joutuneet kärsimään palmuntuotannon haitoista.

Hänen tilansa sijaitsee Kukra Hillin Las Limasin kylässä, joka on vuosien saatossa jäänyt alati laajenevien viljelmien ympäröimäksi. Maria Auxiliadoran mukaan palmuplantaasit ovat vaikuttaneet juomaveden laatuun merkittävästi. Palmuviljelmien saavuttua häneltä on kuollut useita lehmiä ja pienkarjaa, ja eläinten pidosta on nyt lähes kokonaan luovuttu.

Hänen sanojensa mukaan myös perusruokakasvien – papujen ja maissin – viljely on vaikeampaa, sillä sadot ovat vuosi vuodelta pienentyneet, niin kuin on hedelmäpuidenkin tuotanto. Ajoittaiset kärpäsepidemiat johtavat siihen, että ulkona voi tuskin oleskella. Lastenlapset kärsivät jatkuvasta ripulista ja ihottumasta, mikä ennen ei ollut tavallista.

Maria Auxiliadora Rivas Villachica. Kuva: Minna Kuivalainen.

Maria Auxiliadora on taistellut vuosia saadakseen yrityksen vastaamaan ympäristölle aiheutuneista haitoista. Lukutaidottomuudestaan huolimatta hän on jättänyt paikallisille ja alueellisille viranomaisille useita huomautuksia havaituista ympäristöongelmista – ja on tähän saakka jäänyt ilman vastausta.

Siinä missä Maria Auxiliadora jaksaa vielä vaatia itselleen ja perheelleen oikeutta, monet alueen asukkaat, jotka ennen olivat öljypalmuntuotantoa vastaan, ovat luovuttaneet ja joko myyneet maansa tai alkaneet itsekin palmunviljelijöiksi.

Yritys lahjoittaa uusille sopimusviljelijöille tuotannossa tarvittavat välineet ja ostaa heiltä palmuhedelmätuotannon. Ruoantuotantoon käytetty ala pienenee ja paikalliset joutuvat ostamaan ruokansa muualta. Perheen ja tilan koosta riippuu, riittääkö palmunviljelystä saatu tuotto päivittäisiin elinkustannuksiin, kun ruokaa ei enää tuoteta omasta takaa. Viljelymaan väheneminen vaikuttaa koko alueen ruokaturvaan.

Palmuöljyn tuotanto jakaa poliittiset päättäjät kahteen leiriin

Viranomaisten suhtautumien palmuöljyn tuotantoon on kahtia jakautunutta. Toiset näkevät sen kehityksen moottorina, joka tuo tuloja ja luo työpaikkoja muuten äärimmäisen köyhällä alueella, osa ottaa huomioon myös paikallisten asukkaiden paikoin kärsimät tappiot.

Kukra Hillin kunnalla on kunnanjohtajasta riippuen ollut myönteisempi tai kielteisempi kanta asiaan. Plantaasien hoitoon keskittynyt Kukra Development Corporation tuo verotuloja kunnalle siinä missä palmuöljyntuottaja, entinen Rio Escondido, nykyinen Aceitera Industrial S.A., toimii vapaatuotantoaluesopimuksen alaisena. Yritys vaihtaa nimeään kahden vuoden välein voidakseen jatkaa verovapaata toimintaansa.

Yritys on kuitenkin osallistunut vapaaehtoisesti kunnan kehittämiseen muun muassa uudistamalla baseball –stadionin ja kunnostamalla tieyhteyksiä — joita yritys tarvitsee tuotantonsa kuljettamiseksi markkinoille.

Nykyiset kunnan työntekijät myöntävät auliisti, että heillä ei ole resursseja seurata, miten yritys pitää kiinni ympäristö- ja sosiaalisista normeista. Usein ei ole varaa hankkia bensaa käytössä olevaan moottoripyörään, puhumattakaan vaikkapa kalliiden vesinäytteiden ottamisesta. Resurssipulaa kuvaa myös se, ettei palmuviljelmien nykyisestä laajuudesta ole tietoa. Kunnalla ei ole mahdollisuuksia tehdä mittauksia, jotta se saisi päivitettyä maankäyttötiedot alueellaan.

Autonomisen alueen alueviranomaiset tekevät päätökset tarvittavista luvista, kuten maankäytön muutoksista tai ympäristöluvista. Tieto alueellisten viranomaisten ja kunnan välillä kulkee hitaasti, joten kunta, jonka tulisi seurata yrityksen toimintaa, on usein viimeinen, joka saa tiedon laajennuksista tai luvista uutta toimintaa varten.

Kukra Development Corporation on ollut alueellisten viranomaisten hampaissa sekä maakiistojen vuoksi että kaadettuaan metsää ja istutettuaan luvatta tuhansia hehtaareita palmuntaimia. Yrityksen strategia on monin paikoin ollut "toimi ensin ja hae luvat vasta sitten". Vaikka metsän kaatamisesta rapsahti sakot, olivat ne niin pienet, että lupien odottelu ei olisi ollut kannattavaa. Nyt yrityksen maille oli ilmaantunut kiitorata torjunta-aineiden ilmaruiskutusta varten. Haastateltujen terveys- ja ympäristöviranomaisten mukaan luvat kumpaankaan eivät olleet kunnossa.

Oman lisänsä poliittiseen soppaan tuo kansallisen korkean tason poliittisten vaikuttajien osallistumien palmunviljelyyn: ympäristö- ja sosiaalisia normeja tulkitaan ympäripyöreästi viimeistään siinä vaiheessa, kun "ylimmältä taholta" tulee käsky.

Työntekijöiden oikeudet parantuneet, mutta parannettavaa on edelleen

Kukra Development Corporation on alueen suurin työnantaja, ja sillä on palkkalistoillaan noin 1 400 henkeä. Pienessä kunnassa lähes kaikilla on vähintään välikäden kokemusta yrityksestä työnantajana. Jokisatamassa tortilloita myyvät naiset tulevat auliisti kertomaan, kuka kenenkin sukulaisista on lopettanut työnteon palmuviljelmillä erilaisten terveysongelmien vuoksi kuullessaan, että olemme kiinnostuneita työoloista öljypalmuplantaasilla.

Työntekijöitä ja entisiä työntekijöitä jututettaessa kuitenkin selviää, että työolot ovat nykyisin päällisin puolin kunnossa: työntekijät ovat saaneet minimipalkan ylittävää palkkaa, ja kaikki kuuluvat sosiaaliturvan piiriin. Sosiaaliturva kattaa kuitenkin vain työtapaturmat, ja useissa tapauksissa sosiaali- ja eläketurvalaitoksen kanssa on ollut ongelmia tulkinnassa, onko sairaus työperäinen vai ei.

Yritys pyrkii kohti tuotannon sertifiointia

Yritystoiminnasta vastaava Jeiner Arguedas vastaa saamaansa kritiikkiin auliisti: Kyllä, jätevesien käsittelyn kanssa on ollut ongelmia. Vedenkäsittelyä varten tehdyt saostusaltaat ovat olleet liian pieniä, ja jätevesiä on jouduttu ohjaamaan viljelmille. Lisäinvestointeja uusiin altaisiin on juuri tehty, ja järjestelmä odottaa viranomaisten ympäristölupaa. Saattaa olla, että viidentoista vuoden jälkeen yritys pystyy vihdoin täyttämään kansalliset normit jäteveden puhdistamisesta.

Kyllä, heillä on ollut ongelmia esimerkiksi kemikaalien säilytyksessä ja torjunta-aineiden käsittelyssä. Mutta uuteen varastoon on vihdoin investoitu. Alkuperäiskansojen maille levinneet viljelmät ja siitä aiheutunut maakiista ratkaistiin maksamalla vuokraa alkuperäiskansayhteisölle. Ja luvaton metsän kaato nyt oli vain kaikkinensa väärinkäsitys.

Selviää, että suurin osa tuotetusta palmuöljystä myydään Unileverille Meksikoon. Ostaja on asettanut vaatimuksen RSPO standardiin liittymisestä, ja sama vaatimus on tullut jo aiemmin yritystä lainoittaneelta maailmanpankin alaiselta kansainväliseltä rahoitusyhtiö IFCltä. Sertifiointia varten ympäristöstandardien noudattamisessa on jouduttu olemaan huolellisempia.

Työntekijöiden suojavarusteisiin ja niiden käytön valvomiseen on jouduttu investoimaan. Tuotannon laajeneminen pitää tehdä hallitummin, sillä viljelmiä ei voi enää laajentaa alueille, jotka ovat olleet metsän peitossa ennen vuotta 2005.

Viidessätoista vuodessa pahimmat konfliktit yrityksen ja paikallisten välillä ovat tasaantuneet, vaikka osa ongelmista jatkuukin. Kuten yleensäkin heikon hallinnon maissa toimittaessa, ongelmat eivät aiheudu pelkästään yrityksen vastuullisesta tai vastuuttomasta toiminnasta, vaan viranomaisten usein puutteelliset tai ristiriitaiset toimintatavat ja ohjeistukset monimutkaistavat omalta osaltaan suhteita paikallisen väestön, yrityksen ja viranomaisten välillä.

Parannettavaa onkin yhtä lailla yrityksen toiminnassa kuin viranomaispuolella. Suurin huoli on tällä hetkellä öljypalmun tuotannon laajeneminen kokonaan uusille alueille ja uusien yrittäjien mukaantulo. Tehdäänkö samat virheet uudelleen, vai osataanko Kukra Hillin historiasta ottaa jotain opiksi?

Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on maan agrobisnesmalliin ja plantaasiviljelyyn perustuva kasvustrategia. Monokulttuuriviljelyyn liittyvät ympäristö- ja maankäyttöongelmat heikentävät paikallisia elinolosuhteita ja ruokaturvaa. Ne myös edistävät metsäkatoa, vähintään epäsuorasti, joka on metsäkadon ja ilmastonmuutoksen vaikutusten piinaamassa Keski-Amerikassa äärimmäisen huolestuttava asia.

Palmupeltoviljelmillä ei monimuotoisuus kukoista, ja pahimmillaan tuotannon kokonaisvaikutus kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kun tähän lisätään alueen heikko hallinto, joka ei puutu ilmenneisiin ongelmiin, ja verohelpotukset investoinneille, niin selväksi jää, että tuotannon hyödyistä eivät tällä hetkellä pääse osaksi paikalliset asukkaat tai aina edes investointimaa, vaan lähinnä ulkomaiset sijoittajat.