Uutinen

Kukkonen: Kehitysyhteistyön suunta valittava nyt

Jorma Kukkonen
8.8.2000

Viime keväänä (11.4.) kirjoitin tällä palstalla tarpeesta nostaa Suomen kehitysyhteistyö takaisin YK:n suositusten mukaisellle tasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteestamme. Ilahduin toukokuussa julkistetusta mielipidetutkimuksesta, jonka mukaan aiempaa useampi suomalainen on samaa mieltä. Jopa 90 prosenttia suomalaisista haluaisi joko nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja (45%) tai ainakin pitää ne ennallaan (45%). Tämä tukee Kepan tavoitetta nostaa apu takaisin YK:n suosittelemalle 0,7% bkt-tasolle vuosikymmenen aikana. Apuvarojen vähentämistä kannattaa sen sijaan enää neljä prosenttia kansalaisista.

Onko budjettiriiheen loppuviikosta kokoontuva maamme hallitus näin pienen vähemmistön kannalla näin tärkeässä asiassa? Laman aikana kehitysyhteistyömme romautettiin luvattoman alas ja uuden nousun aikaansaaminen tuntuu puolestaan luvattoman vaikealta. Viime vuonna hallitus asetti omaksi maagiseksi häpeärajakseen 0,34% bkt-osuuden ja sopi, että määrärahoja kasvatetaan riittävästi tämän vähimmäistavoitteen saavuttamiseksi.

Nyt ministeriöiden julkistamat budjettiesitykset eivät toteuta tätä päätöstä. Ulkoministeriön esitys asettaa tavoitteeksi 0,33% bkt:stä ja VM leikkaisi siitäkin vielä 35 miljoonaa markkaa pois. Tämä merkitsisi kehitysyhteistyön uutta alamäkeä, ennen kuin vuonna 1996 päätetty nousu on päässyt edes alkamaan.

Samainen hallitus on jatkuvasti kansainvälisillä foorumeilla korostanut, että laajamittaisen köyhyyden poistamiseksi tarvitaan muiden toimien lisäksi enemmän ja parempaa kehitysyhteistyötä. Samaa sanoi myös presidentti Tarja Halonen rauhantutkijoille Tampereella.

Avun tarpeesta ja tehokkuudesta on keskusteltu. "Apu ei nosta Afrikkaa" totesi Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan toukokuun lopulla. Ei yksin apu, sanoisin, mutta ei Afrikka ilman apuakaan nouse. Afrikalle annetun kehitysavun kaksinkertaistaminen 10-20 vuoden ajaksi voisi olla se konsti, jolla maanosa saataisiin irti köyhyyden kierteestä ja kestävän talouskasvun tielle, arvioi YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö Unctad äskettäin. Afrikka saa nykyisin kehitysapua on noin kymmenen miljardia dollaria (63 miljardia markkaa) vuodessa. Unctad laskee, että avun tuplaaminen merkitsisi vauraille länsimaille uhrausta, joka veisi yksinomaan kulutukseen käytetyistä varoista viisi penniä jokaista sataa markkaa kohti. Afrikan saama kehitysapu on loppujenkin lopuksi vain murto-osa siitä rahasta, minkä afrikkalaiset maksavat rikkaille länsimaille epäreilun maailmankauppajärjestelmän ja velanhoidon kustannuksina.

Myös keskustelu kehitysyhteistyön sisällöstä on ilahduttavasti alkamassa. Tähän myös valtiovarainministeri Sauli Niinistö on asiasta yksityisesti keskusteltaessa ilmaissut olevansa valmis. Tänä syksynä siihen on hyvä mahdollisuus, kun kehitysyhteistyöosasto arvioi kahdenvälistä apuamme. Kansalaisjärjestöillä on paljon ideoita siitä, miten kehitysyhteistyö saadaan nykyistä tehokkaammaksi ja paremmaksi.

Tätä keskustelua ei voi kuitenkaan käydä selkä seinää vasten. Hallituksella on vielä budjettiriihessä mahdollisuus olla johdonmukainen ja palata omien kehitysyhteistyön määrää koskevien päätöstensä taakse. Että olisi myöhemmin mitä arvioida. Nyt on siis valittava suunta.

Jorma Kukkonen
Pastori, Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:n puheenjohtaja
Rautalampi

(Kirjoitus HS:n mielipidesivulla)