Uutinen

Kuinka istuvat yhteen matkailu ja eettisyys?

Reilun matkailun yhdistys pohtii maailman nopeimmin kasvavan liiketoiminnan vaikutuksia kehitysmaille ja kysyy, mitä voisimme tehdä toisin.
Eija Palosuo
19.3.2003

Eettisyyden ja ekologisuuden merkitystä matkailussa on julkisesti pohdittu yllättävän vähän. Keskustelu on rajoittunut lähinnä lentomatkailun kritisointiin ja kerosiinin ilmakehälle aiheuttamaan kuormitukseen. Lentäminen on kuitenkin yksi kysymys, se mitä tapahtuu perillä on toinen – eikä jälkimmäisenkään merkitys ole aivan vähäinen.

Ilmeisiä matkailun tuomia ongelmia ovat turistien kuivilla alueilla kuluttama vesi, luonnon turmeleminen ja roskaaminen sekä epäkunnioittava suhtautuminen paikalliseen kulttuuriin. Oleellisin näkökulma löytyy kuitenkin matkailuun liittyvistä rahavirroista. Tässä kohtaa huomaamme, ettei ainoan näkökulman matkailuun tarvitse olla haittojen minimoiminen, ja että lomailu voi olla muutakin kuin suuri synti.

Helmikuussa perustettiin Reilun matkailun yhdistys, jonka puheenjohtajana toimii matkailuyrittäjä Mari Mero, ikänsä reppu selässä maailmaa kolunnut matkailijakonkari ja ympäristösuojelutieteiden maisteri. Viime tiistaina yhdistys järjesti tiistaina ensimmäisen keskustelutilaisuutensa.

Mero näkee matkailussa valtavan potentiaalin varsinkin niille kehitysmaille, joiden on vaikeaa saavuttaa talouskasvua teknologisen tai muun osaamisen avulla. Monilla näistä maista olisi turisteille paljon tarjottavaa.

"Liiketoiminnan ongelmana ovat kuitenkin välikädet. Suurin osa lomalla maksamistamme rahoista päätyy aivan muualle kuin kuvittelemme, eli länsimaisille välittäjille tai kohdemaan eliitille", hän huomauttaa.

Reilun matkailun idea on sama kuin Reilun kaupankin: elinkeinon harjoittajien tulisi tehdä sopimukset suoraan paikallisyhteisöjen kanssa, hyödystä reilu osuus pitäisi päätyä paikallisille toimijoille, luonnonvarojen käytön tulisi olla kestävää ja työntekijöille pitäisi taata reilut palkat ja työolot. Meron mielestä matkailun kehittäminen voisi olla kiinnostava alue myös kehitysyhteistyössä.

"Matkailun saralle pitäisi erikseen varata rahaa ja ryhtyä sitä systemaattisesti kehittämään. Kehitysyhteistyöstä päättävien elinten kautta voitaisiin koordinoida yhteyksiä kohdemaiden toimijoiden ja suomalaisten matkanjärjestäjien välille", hän ehdottaa.

Massat versus reppuilijat


Onnistuneita esimerkkejä paikallisyhteisöä hyödyttävästä turismista löytyy aivan lähialueiltamme. Yleisön joukosta keskusteluun nostettiin Karjalaan vastikään perustettu Kalevalan kansallispuisto, joka on osoittautunut sekä paikallisen matkailuelinkeinon että alueen luontokohteiden pelastukseksi.

Esiin nousi myös kriittisiä puheenvuoroja:

"Suomesta tehtiin viime vuonna lentäen 2,5 miljoonaa vapaa-ajan matkaa, joista reilu miljoona pelkästään Kanarian saarille. Onko järkevämpää pohtia, miten valveutunut vähemmistö voisi matkustaa vieläkin eettisemmin, vaiko miettiä, mitä voisi realistisesti tehdä massamatkailun vaikutuksille?" huomautti eräs kuulijoista.

Kyllä, nyökyttelee yleisö – joskin miljoonien ihmisten lomakylissä ekologisuus tarkoittaa hieman erilaisia asioita kuin harvinaisemmissa lomakohteissa. Avainasemassa ovat suuret matkanjärjestäjät, joilla Meron mukaan on kaikilla on jo olemassa ympäristöohjelmat. Ohjelmien toteutus ja valvonta on kuitenkin käytännössä hankalaa. Suomi on aiemmin kuulunut jäsenenä maailman matkailujärjestöön (World Tourism Organisation), joka on tuottanut hyödyllisiä päätöslauselmia myös eettisestä matkailusta, mutta nykyisin jäsenyydestä on luovuttu. Myös brittiläinen kansalaisjärjestöjen verkosto Fair Trade in Tourism Network on luonut matkailuun eettisen koodiston, jonka pohjalta muun muassa Reilun Matkailun yhdistys nyt ponnistaa.

"Kriteerit on jo laadittu, ne ovat olemassa – miksi ne eivät näy missään?" Mero kysyy.

Jotkut matkanjärjestäjät valistavat turisteja esimerkiksi suosittelemalla, ettei kohteessa kannata ostaa harvinaisista eläin- tai kasvilajeista valmistettuja matkamuistoesineitä tai kuvauttaa itseään eläimen pennun kanssa. Myös luonnonsuojelujärjestöissä on herätty matkailun ympäristövaikutuksiin: Maailman Luonnon Säätiö WWF on julkaissut massamatkailijoitakin palvelevan oppaan, jossa annetaan ohjeita kestävään lomailuun perillä lomakohteessa.

"Mutta haluaako matkailija olla eettinen? Lomaltahan mennään hakemaan elämyksiä", huomauttaa joku.

Hyvä kysymys. Eettisyyden ja elämyksen ei kuitenkaan tarvitse olla toistensa vastakohtia – koko ajan kasvava joukko matkailijoita hakee lomaltaan muutakin kuin rantaa ja ravintoloita. Nykyihminen kaipaa todellista kosketusta kulttuuriin, inhimillistä kohtaamista.

"Jos joku ymmärtäisi yhdistää lomamatkaan vaikkapa vapaaehtoistyötä ja perhemajoitusta, veikkaanpa että matka saavuttaisi arvaamattoman suosion", uskaltaa joku jopa ehdottaa.