Uutinen

Kritiikkiä EU-Intia-huippukokoukselle: "Viimeiset ihmiset" on unohdettu

Intian talous kasvaa, mutta köyhimmillä ei ole koskaan mennyt näin huonosti, totesivat kansalaisjärjestöjen edustajat Intiasta ja Suomesta EU-Intia-huippukokouksen alla.
Sanna Jäppinen
12.10.2006
Toni Haapanen, Marko Ulvila ja Vijay Pratap (Kuva: Sanna Jäppinen) Toni Haapanen (etualalla), Marko Ulvila ja Vijay Pratap kertoivat Intian talouskasvun kääntöpuolesta. (Kuva: Sanna Jäppinen)

Tilastoihin tuijottaessa Intian talousbuumi tekee vaikutuksen: talouskasvu on ennennäkemätöntä, ja äärimmäistä köyhyyttä onnistuttiin vähentämään 42 prosentista 35:een vuosina 1993-2000. Absoluuttisena määränä tämä tarkoittaa yli 20 miljoonaa ihmistä.

Näis siis, jos tilastoihin on uskomista, muistutti Maan ystävien aktiivi Toni Haapanen, joka tekee väitöskirjaa Intian maatalouskysymyksistä.

Haapanen puhui tiedotustilaisuudessa, jossa esiteltiin 13.-14. lokakuuta pidettävän, Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin järjestämän seminaarin teemoja.  Tilaisuus muistuttaa samaan aikaan pidettävän, Suomen isännöimän EU:n ja Intian huippukokouksen osanottajia talouskasvun varjopuolista, kuten maaseudun köyhyyden ja nälän syvenemisestä.

Vale, emävale, tilasto?

Haapasen mukaan yleisesti käytettyjä Maailmanpankin tilastoja Intian köyhyydestä on arvosteltu metodologisesti puutteellisiksi, ylioptimistisiksi ja vääristyneiksi. Tilastot on kyseenalaistettu muun muassa siksi, että kun 1970-luvulla tehtyjä arvioita köyhien "kulutuskorien" sisällöistä on tarkistettu, ei ole huomioitu tarpeeksi yhteiskunnan rakennemuutosta, jonka seurauksena välttämättömät menot ovat nykyisin korkeampia kuin ennen.

"Tilastoissa ei ole huomioitu luonnonympäristön tuhoutumista ja yksityistämistä eikä uusien elämänalojen kaupallistumisesta koituneita lisäkustannuksia", Haapanen selitti. "Ruoan lisäksi köyhillä kuluu aiempaa suhteellisesti enemmän rahaa esimerkiksi terveydenhuoltoon ja työhön liittyvään matkustukseen."

Haapasen mukaan useiden tutkimusten valossa ei ole olemassa todellista näyttöä siitä, että äärimmäinen köyhyys olisi todella vähentynyt Intiassa 1990-luvun aikana. Hallituksen köyhyystilastoja ja mittausmenetelmiä kriittisesti tarkastelleet tutkijat ovat sitä mieltä, että maassa saattaa elää kansallisen köyhyysrajan alla jopa 300 miljoonaa ihmistä enemmän kuin viralliset tilastot osoittavat.

Keskiluokka vaurastuu, köyhimmät kurjistuvat

"Olemme valinneet kritiikin pääpainoksi maatalouskysymykset, sillä yleinen näkemys tuntuu olevan se, että 'Intian talous kasvaa, hienoa - ja onhan niitä ongelmiakin`. Meidän näkemyksemme mukaan maaseudun köyhimmillä menee heikommin kuin koskaan - ja talous kuulemma kasvaa", Marko Uotila Vasudhaiva Kutumbakamista totesi.

"17 000 intialaisviljelijää teki itsemurhan vuonna 2004, ja vuosina 1993-2003 heitä oli 100 000", pitkään suomalaisten kanssa yhteistyötä tehnyt intialainen aktiivi ja tutkija Vijay Pratap konkretisoi köyhimpien ahdinkoa.

Pratap kaipasi maansa politiikkaan nykyistä enemmän Gandhin ajamaa "viimeiset ensimmäisinä" -filosofiaa.

"Jos on joku dilemma, ja halutaan tarkistaa toimitaanko oikein, pitää katsoa, miten päätökset vaikuttavat 'viimeisiin ihmisiin`, heikoimmassa asemassa oleviin", Pratap muistutti.

"Tavalliselle ihmiselle annetaan toivoa työstä, rahasta, paremmasta elämästä", intialainen emeritusprofessori V.B. Singh totesi. Todellisuudessa Intian hallitus keskittyy Singhin mukaan kulkemaan pitkin maailmaa ja etsimään monikansallisia yrityksiä sijoittajiksi, samalla kun maanviljelijöiltä viedään maata ja ihmisiä revitään juuriltaan, ja he päätyvät raatamaan tunti- tai päivätyöläisinä.

"Intian talousbuumi merkitsee sitä, että keskiluokka kasvaa. Samalla ostovoima lisääntyy, ja monikansalliset yritykset ovat tyytyväisiä", Singh totesi.

Ihmiskunnan, ei yritysmaailman asialla

Mitä poliitikkojen huippukokouksessa sitten pitäisi tehdä, jotta Intian köyhimpien asema paranisi?

Vijay Pratapin mukaan olisi ennen muuta käännettävä poliittista ajattelutapaa niin, että toimittaisiin ihmisten ja heidän elinolojensa säilyttämisen puolesta, ei niitä vastaan.

Pratap vaati myös Intialle oikeutta suojata markkinoitaan ja varjella näin esimerkiksi juuri maanviljelijöitä. Intian ja EU:n olisi myös yhdessä otettava kauppapolitiikassaan huomioon kaikkein köyhimpien maiden etu, ja huippukokouksessa olisi kyettävä käymään globaalia keskustelua kestävästä energiankulutuksesta.

Pratap kiitteli vuolaasti suomalaistahoja huippukokouksen varjotilaisuuden järjestämisestä, ja hän kertoi monen intialaisen ihailleen Suomen tapaa toteuttaa sosiaalidemokraattisia arvoja, jotka ovat läheistä sukua "viimeiset ensimmäisinä" -filosofialle. Sittemmin moni on myös joutunut pettymään, kun odotuksista huolimatta Suomi ei ole EU:n jäsenenä onnistunut välittämään näitä arvoja laajemmin unionin toimintaan.

"Esimerkiksi Suomen pääministeri puhuu kuin hän olisi yritysten edustaja. Ei uskoisi, että hän on puolueesta, jonka pitäisi puolustaa maaseutua", Pratap ihmetteli.

Lisää tietoa aiheesta