Uutinen

KPT:n seminaari: Miten kehityspolitiikasta saisi seksikästä?

Kehityspoliittinen toimikunta kritisoi vuosiarviossaan hallitusta kehitysrahoituksen hitaasta nostamisesta. Vuosilausuntoseminaarissa 1.3. mietittiin myös sitä, kuinka kehityspolitiikasta saataisiin vihdoin ykkösluokan politiikkaa.
Sanna Jäppinen
1.3.2007
KPT:n Gunvor Kronman (Kuva: Sanna Autere) KPT:n puheenjohtaja Gunvor Kronman korosti kehityspolitiikan läpileikkaavuutta. (Kuvaaja: Sanna Autere)

Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) kolmas ja viimeinen vuosiarvio Vanhasen hallitukselle kuvasti varapuheenjohtaja Mirja Ryynäsen määrittelyä toimikunnan kannanotoista: "hyvin konsensushakuista" eli mitään kovin kärjekästä kritiikkiä ei kuultu. Muuta ei voine odottaakaan valtioneuvoston itselleen asettamalta neuvoa-antavalta elimeltä, johon kuuluu edustajia puolueista, yliopistoista, järjestöistä, elinkeinoelämästä ja ammattiliitoista.

Hallituskauden parhaaksi saavutukseksi KPT arvioi kehityspoliittisen ajattelun juurruttamisen valtionhallintoon. "Kaikki, mikä tukee kehitysmaita vähentämään köyhyyttä, on kehityspolitiikkaa", KPT:n puheenjohtaja Gunvor Kronman muistutti ja totesi, että eri politiikan aloilla on johdonmukaisesti vaikutettava samaan suuntaan kehitysmaiden aseman parantamiseksi.

Suurin miinus annettiin kehitysyhteistyömäärärahojen hitaasta nostosta: taso on nyt 0,43 prosenttia kansantulosta, vaikka hallitusohjelman tavoitteena oli saavuttaa YK:n suosittama 0,7 prosentin taso vuoteen 2010 mennessä.

"EU:n jäsenmaiden yhdessä sopima tavoite on saavuttaa 0,7 prosentin taso vuonna 2015 ja välietappina 0,56 prosenttia vuonna 2010. Tämä onnistuu vain, jos maat pitävät kiinni jo annetuista lupauksista", Kronman huomautti

KPT suosittaa seuraavalle hallitukselle, että hallitusohjelmaan kirjattaisiin toimenpidesuunnitelma siitä, kuinka kehitysyhteistyövaroja kasvatetaan 580 miljoonalla eurolla ja päästäisiin 0,7 prosenttiin määräaikaan mennessä. Kehitysrahoitus olisi toimikunnan mielestä syytä irrottaa vuotuisista budjettikehyksistä.

Lehtomäki: Kehityspolitiikkaa tehdään euroilla

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki myönsi, että 0,7-tavoitteessa on jääty jälkeen, mutta hän ei "suostu tuntemaan häpeää siitä, että kehitysyhteistyövaroja on nostettu 240 miljoonalla eurolla".

"Kehityspolitiikkaa tehdään euroilla, ei prosenteilla", ministeri ilmoitti ja evästi jo uutta hallitusta. Seuraavaan hallitusohjelmaan olisi olennaista tehdä nimenomaan euromääräinen lisärahoitussuunnitelma - ja myös pitää siitä kiinni.

Lehtomäki otti muikeana vastaan KPT:n kehut siitä, että Suomi onnistui EU:n puheenjohtajana edistämään kehityspoliittista johdonmukaisuutta. "EU on tärkeä kehityspoliittinen toimija: se on suurin avunantaja ja kehitysmaiden tärkein kauppakumppani", hän totesi ja ilmoitti, että Suomi on nyt profiloitunut unionissa erityisesti kauppa- ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuden puolestapuhujana.

Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelujen jumiuduttua kaivataan Lehtomäen mukaan erityisen paljon näkemystä siitä, kuinka kehitysmaiden osallistumista kansainväliseen kauppaan voitaisiin edistää. Ministeri muistutti, ettei tullien ja tariffien säätäminen auta, jollei kehitysmailla ole vientiin kelpaavaa tuotantoa tai infrastruktuuria, joka mahdollistaa tuotteiden kuljetuksen.

Lehtomäki halusi myös nostaa esille kaksi pientä, mutta konkreettista edistysaskelta Suomen kehityspolitiikassa. Ensinnä hän kehui Finnfundin hallinnoimaa liikekumppanuusohjelma, jolla edistetään yksityissektorin toimintaa kehitysmaissa, ja toisen kunniamaininnan sai puolueiden perustama Demo ry, joka edistää puoluejärjestelmiä ja demokratiaa kehitysmaissa.

Ministeri muistutti, että parlamenttien vallan kasvu kehitysmaissa linkittyy esimerkiksi hallituksille annettavan suoran budjettituen kasvattamiseen.

Virtasten perhe ja kehityskysymykset

KPT:n seminaari (Kuva: Sanna Autere) Kansanedustaja Anni Sinnemäki (keskellä) veti paneelia, jossa puhuivat YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, EU:n erityisedustaja Pekka Haavisto, SONK ry:n pääsihteeri Paavali Kukkonen ja ministeri Per Stenbäck. (Kuvaaja: Sanna Autere)

Vuosilausuntoseminaarin puitteita - Säätytalon korkeita huoneita ja salia täpötäynnä pukumiehiä ja -naisia - tarkastellessa oli helppo unohtaa se tosiasia, että kehityspolitiikkaa on edelleen usein toisen luokan politiikkaa, jolla ei esimerkiksi vaaleissa pitkälle pötkitä.

Miten sitten lisätä positiivista populismia kehitysteemojen ympärillä eli saada aihe koskettamaan tavallisia virtasiakin, kyseli paneelikeskustelua aiheesta vetänyt vihreiden kansanedustaja Anni Sinnemäki.

Veteraanipoliitikko Per Stenbäck haikaili 60-lukulaisena nykyiseen kehityspolitiikkaan enemmän emotionaalista puolta.

"Eettinen ja humanitaarinen ulottuvuus on 'ulkoistettu` kansalaisjärjestöille ", hän arvioi ja totesi, etteivät virallinen kehitysyhteistyö ja kehitysideologia enää kohtaa - eikä poliitikoilla ole kykyä kääntää kehityspolitiikan koukeroita kansankielelle.

Stenbäckin mukaan mallia voisi ottaa vaikkapa Norjasta, jossa on onnistuttu kytkemään kehityspolitiikka ihmisiä kiinnostaviin aiheisiin: konfliktien ehkäisyyn, katastrofien jälkien korjaamiseen, ilmastokysymyksiin sekä maahanmuuttoon.

EU:n erityisedustaja Pekka Haavisto puolestaan kiinnitti huomiota unionitasolle. "EU:n kehityspolitiikka on retuperällä, jollei sille saada yhtenäistä ulkopolitiikkaa", Haavisto totesi viitaten unionin tempoilevaan toimintaan esimerkiksi Afrikassa.

Suurempi säkki, suurempi sananvalta

Haaviston mukaan kehityspolitiikan tärkeyttä voi perustella myös sillä, että sen avulla kerätään Suomelle kansainvälistä puhevaltaa.

"Esimerkiksi YK:ssa vaikutusvalta on sidoksissa rahallisiin panoksiin", hän muistutti. Se, jolla on lyödä pöytään 0,7 prosentin kehitysrahoitusbudjetti vetää auttamatta pidemmän korren kuin Suomi 0,43 prosentillaan.

YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen peesasi Haavistoa ja kehotti Suomea menemään vielä pidemmälle: kannattaisi keskittyä kehityspolitiikassa tiettyihin teemoihin ja suunnata sen perusteella rahoitusta esimerkiksi kansainvälisten rahoituslaitosten sijaan tietyille YK-järjestöille.

Stenbäck muistutti, ettei kehityspolitiikan houkuttelevuutta miettiessä pidä unohtaa yksittäisten ihmisten panosta ja vaikutusvaltaa: esimerkiksi Martti Ahtisaaresta on jo muodostunut maailmalla käsite.

"Kannattaisi tehdä Pekka Haavistostakin brändi - jollei hän nyt sitten joudu eduskuntaan", Stenbäck veisteli.

Lisää tietoa aiheesta