Uutinen

Köyhyyden syiden metsästäjät

Köyhyyskeskustelussa ajan trendi on moniulotteisempi ymmärrys köyhyydestä ja selviytymiskeinoista, todettiin Köyhyyden kasvot -tilaisuudessa.
Sini Kuvaja
12.11.2004

Kuka on köyhin: monilapsisen perheen työtön yksinhuoltajaäiti, laitapuolen kulkija vai Pohjois-Suomessa asuva kansaneläkeläinen?

Tällaisen ajatusleikin avulla avattiin Kepan Köyhyyden kasvot -koulutussarja, jossa pureudutaan köyhyyden käsitteeseen ja yhteiskunnallisiin syihin köyhyyden taustalla.

"Joka päivä ajattelin, että perhe ei kerta kaikkiaan voi enää selvitä huomisesta, koska rahaa ei ole lainkaan. Ja joka päivä sain todistaa, että aina jotenkin selvittiin", muisteli Kaisu Tuominen Pohjois-Mosambikissa viettämäänsä aikaa. Hän asui viisi kuukautta Adolfo Simopon perheen luona Miezen kylässä.

Kylän elämä pyörii yhä enemmän rahan ehdoilla, ja suomalaisesta näkökulmasta miezeläisten selviytyminen tuntuu lähes järjenvastaiselta menojen ylittäessä jatkuvasti tulot. Tuominen totesi, että suuri osa Simopon selviytymisstrategiaa olivat monipuoliset sosiaaliset verkostot: apua tai pientä lainaa löytyi aina joltain sukulaisesta, puoluetoverilta, seurakuntalaiselta tai pienviljelijäyhdistyksen mieheltä.

Köyhät mukaan määrittelemään köyhyyttä

Outi Hakkarainen Kepasta kertoi, että järjestön työntekijät keräävät selviytymismenetelmiä paraikaa eri puolilla maailmaa. Tarkoituksena on analysoida ihmisten selviytymistapoja ja pohtia, mitä köyhyyttä vähentämään pyrkivät suomalaiset järjestöt voisivat oppia niistä.

"Köyhyyskeskustelussa ajan trendi on pelkkien tulojen huomioimisen sijaan moniulotteisempi ymmärrys köyhyydestä", Hakkarainen totesi.

Yksi esimerkki talousmittaa moniulotteisemmasta köyhyyden mittaustavasta ovat YK:n kehitysohjelman (UNDP) inhimillisen kehityksen raporteissa käytetyt yhdistelmämittarit, joissa tarkastellaan kansantulon lisäksi odotettavissa olevaa elinikää tai lukutaitoprosenttia. Köyhyyden yhteydessä käsitellään usein myös epätasa-arvoa, haavoittuvuutta, syrjäytymistä ja alikehitystä.

Viime vuosina myös köyhille itselleen on haluttu antaa sananvaltaa köyhyyden määrittämiseen. Kun köyhyystutkimuksessa on otettu käyttöön osallistavat menetelmät, on saatu esiin uusia asioita. Esimerkiksi Bangladeshissa tehdyssä tutkimuksessa tuli esiin, että myötäjäiskäytännöllä on huomattavasti luultua suurempi vaikutus köyhyyteen ja naisten elämään: käytäntö ajaa perheitä vararikkoon ja nuoria naisia tapetaan.

Absurdi talous

Kepan kehityspoliittinen sihteeri Kent Wilska toi esille taloudellisen toiminnan roolin köyhyyden kasvattamisessa.

"Markkinataloudessa tulee absurdeja tilanteita, joissa 14 tuntia päivässä raatavan viljelijän työllä ei ole rahallista arvoa", Wilska totesi.

Tilanteen taustalta löytyi heikkenevän vaihtosuhteen teoria. Perushyödykkeillä on ollut suhteessa teollisuustuotteisiin laskeva vaihtosuhde viimeisen sadan vuoden ajan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on tuotettava vientiin yhä enemmän kahvia tuodakseen saman määrän traktoreita. Maissa kuten Nicaraguassa tai Tansaniassa, joissa perushyödykkeitä on vientituotteista yli 75 prosenttia, tämä on valtava ongelma.

Köyhyyden kasvot -tilaisuudessa herätti keskustelua se, kuinka paljon järjestöt voivat tyytyväisinä tehdä ruohonjuuritasolla pieniä asioita, joilla ei ole vaikutusta globaaliin talouteen.

"Mitä kauemmas ajaudutaan konferenssisaleihin keskustelemaan asioista globaalilla tasolla, sitä epäolennaisemmalta se tuntuu ihmisistä ruohonjuuritasolla", Wilska totesi.

"Hankkeet ovat välittömien tarpeiden parantamista. Mutta jos makrotasoa ei huomioida lainkaan, ollaan pienen tipottaisen avun varassa, joka ei poista ongelmien syytä. Molempia tarvitaan", Wilska arvioi.

Mikä on suomalaisten vastuu?

Linkkejä globaalin tason, kansallisen tason ja paikallisen tason välillä sivuttiin harjoitusesimerkeissä ja näiden yhteyksien etsiminen jatkuu. Puhetta herätti myös suomalaisten vastuu.

"Köyhdyttäminen, ihmisten köyhäksi tekeminen, on aktiivisen toiminnan tai toimimattomuuden tulosta. Maailma on epäoikeudenmukainen. Jos emme tee asialle mitään, osallistumme köyhdyttämiseen", Wilska haastoi.

"Ihmiset Suomessa ovat hyvin huolissaan siitä, kuinka Suomen käy globalisaatiossa. Mielestäni pitäisi kysyä, kuinka hyvin suomalaisilla on oikeus käydä?" Hakkarainen puolestaan pohti oikeudenmukaista "rikkauden" tai kulutuksen määrää.

"Kysymys on perimmiltään resurssien jakamisesta. Kun mietimme, miksi ne eivät jakaudu oikeudenmukaisemmin, meidän on haastettava myös oma yhteiskuntamme. Meillä on moraalisesti suurempi vastuu luoda oikeudenmukaista tilaa kuin muilla, mutta ei oikeutta päättää toisten puolesta", Hakkarainen sanoi.


Ymmärryksen etsiminen köyhyyden monista puolista sekä köyhyyden syihin ja ratkaisuihin pureutuminen jatkuu keväällä. Kepan Köyhyyden kasvot -tilaisuuksiin kokoonnutaan keskiviikkoiltaisin kello 15-19 26.1., 16.2. ja 9.3. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin 10.11. mutta mukaan voi yhä tulla. Yksittäisen tilaisuuden hinta on 20 euroa (10 euroa Kepan jäsenjärjestöiden jäseniltä, 15 euroa muiden järjestöjen edustajilta sekä opiskelijoilta). Lisätietoja: kaisu.osterinen@kepa.fi, ilmoittautumiset: kurssisihteeri@kepa.fi.

Lisää tietoa aiheesta

"Virallinen" maailma köyhdyttää "epävirallista" enemmistöä