Uutinen

"Köyhyyden ammattilainen" kertoo kehitystyöläisen elämästä Sambiassa

Sovitut asiat muuttuvat sopimattomiksi ja yksinkertaiset jutut mutkistuivat kummallisiksi – z-tekijä on jälleen valloillaan! Esa Salminen kertoo uutuuskirjassaan, millaista kehitystyöläisen elämä oikeasti on.
Eeva Eronen
8.2.2008
G.HAAMBOOTE

ghaambote_esasalminenop.jpg

Esa Salminen opettaa tietokoneen käyttöä Itä-Sambiassa. Hänen mielestään työ naisjärjestöjen kanssa oli erityisen mielekästä.

Kolme vuotta Kepan yhteystoimitsijana Sambiassa viettänyt Esa Salminen on lyönyt kokemuksensa maasta yksiin kansiin. Fiktiivisessä kirjassa 26-vuotias Petteri heittäytyy kehitystyöläisen arkeen Sambian pääkaupungissa Lusakassa.

Kirjassa pyöritään niin Lusakan yössä kuin kenttämatkoilla maaseutualueilla. Lisäksi siinä ihmetellään usein niin sanottua z-tekijää eli sitä, että sovitut asiat muuttuvat sopimattomiksi ja yksinkertaiset jutut mutkistuivat kummallisiksi. Termin on keksinyt Salmisen ystävä, joka yritti myös opetella vieraan kulttuurin tapoja.

Johnny Knigan kustantama "Köyhyyden ammattilainen" julkaistaan ensi keskiviikkona 13. helmikuuta. Kirja pohjautuu Salmisen kokemuksiin, mutta tosielämän ihmiset ja tapahtumat ovat sekoittuneet nyt iloisesti toisiinsa. "En muista enää tarkkaan itsekään, mikä on totta ja mikä ei", hän sanoo.

Vaikka kirjan Petteri tahtoisi välillä iskeä hanskat naulaan z-tekijän takia, Salminen ei tahdo teoksellaan kertoa, ettei kehitysyhteistyössä ole järkeä. Sen sijaan hän haluaa olla rehellinen; työ on välillä vaikeaa ja turhauttavaa.

"Toivon, että ihmiset ymmärtävät kokonaisuutta, sen, että viestini on kuitenkin positiivinen", Salminen sanoo.

Oikea kuva Sambiasta

"Köyhyyden ammattilainen" sai alkunsa Salmisen verkkopäiväkirjasta ja kolumneista, joista hän päätyi muokkaamaan kirjan kavereidensa innostamana. Kirjoittamisen tarve taas syntyi siitä, että hänen mielestään suurin osa aiemmista kuvauksista on suuntaan tai toiseen liioittelevia.

Salminen antaa kyytiä "sankarimatkailijameiningille" - sille, että kerrotaan, kuinka rankkaa tai hurjaa elämä on ollut. "Lusakastakin on kerrottu ihan hirveitä tarinoita", hän sanoo.

Toista ääripäätä taas edustaa kaunistelu eli kuvaukset siitä, miten kehitys kehittyy silmissä.

Yksi Salmisen kohderyhmistä ovat vapaaehtoistöistä Etelässä haaveilevat nuoret. Hän kuvaa kirjassaan, kuinka moni aluksi järkyttyy ulkomaalaisten elämää Lusakassa; muurien sisäpuolella asumista, bileitä ja pieniä piirejä. "Haluan kuvata sitä ulkopuolista elämistä. Monet esimerkiksi kauhistuvat, miten ylellisesti ulkomaalaiset siellä elävät", hän selittää.

Myös Salmista ahdisti aluksi paljon. Kirjassa Petteri ei esimerkiksi tahtoisi hankkia kotiapulaista, mutta hoksaa pian, että valkoista miestä ilman siivoojaa alettaisiin pitää pihinä valkoisena miehenä.

Salminen muistuttaa, että Sambia on hierarkkinen yhteiskunta ja ihmisten oletetaan elävän oman lokeronsa mukaan. "Se, että minä nuorena miehenä kävisin muuttamaan yhteiskuntarakennetta, on arrogantti", hän sanoo.

Sambiasta Mosambikiin

Köyhyyden ammattilainen - Esa tai Petteri - pohtii kirjassa paljon kehitysyhteistyön mahdollisuuksia. Ajoittaisesta suunnattomasta turhautumisesta huolimatta Salminen kokee tehneensä Sambiassa merkityksekästä työtä.

Esimerkiksi esikoiskirjailija nostaa Itä-Sambian naisjärjestöt, joiden kanssa hän teki paljon yhteistyötä. "Yksittäisten ihmisten elämä on muuttunut paremmaksi, ja niitä ihmisiä on paljon. Monien naisten asema on muuttunut."

Se kenttätyössä tulee Salmisen mukaan selväksi, että kehitys on kiinni hyvin monista muistakin asioista kuin kehitysyhteistyöstä, esimerkiksi kaupankäynnin säännöistä ja korruptiosta.

Nyt Salminen on työskennellyt Kepan kehityspoliittisena tiedottajana vajaan vuoden Pembassa, pikkukaupungissa Intian valtameren rannalla. Hän seuraa Mosambikin kehitystä, yrittää vahvistaa paikallista kansalaisyhteiskuntaa ja kirjoittaa juttuja Kepan verkkojulkaisuun sekä Kumppani-lehteen. "Teen tätä työtä edelleen siksi, että se on mielestäni oikein", hän kommentoi.

Pemba on hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa on aikaa ajatella. Seuraava kirjaprojekti on jo suunnitteilla, ja Salminen tahtoisi keskittyä enemmän paikallisten kokemuksiin.

"Saattaisin kirjoittaa jopa afrikkalaisen näkökulmasta, mutta jonkinlainen ulkopuolisuus siinäkin pysyisi."

Lue Salmisen kolumneja Sambiasta