Uutinen

Köyhimmät jäävät paitsi muuttoliikkeen hyödyistä

Tarvitaan poliittisia uudistuksia, jotta niin muuttajat kuin kohdemaatkin saavat irti kaikki hyödyt muuttoliikkeestä, suosittaa YK:n kehitysohelma UNDP.
Jari Nousiainen
8.10.2009

Muuttaminen on kehitysmaiden ihmisille usein paras, monissa tapauksissa jopa ainoa keino tavoitella parannusta elinoloihin, pohjusti Eva Jespersen YK:n kehitysohjelma UNDP:stä vuoden 2009 inhimillisen kehityksen raportin julkistamistilaisuudessa 8. lokakuuta.

Suurin osa muuttoliikkeestä tapahtuu maiden sisällä. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin töihin, kun maaseudulla ei ole mahdollisuuksia parempaan elämään. He lähettävät rahaa kotiväelle ja kaupunkeihin saadaan lisää kaivattua työvoimaa: kaikki hyötyvät. Sama pätee kansainväliseen muuttoliikkeeseen.

Tällainen on yksinkertaistettuna tämän vuoden inhimillisen kehityksen raportin sanoma, yksityiskohdat tietysti vaihtelevat maittain ja alueittain. Esimerkiksi Filippiineiltä lähtee maailmalle sairaanhoitajia, ja saman tien myös terveydenhuolto Filippiineillä kohentuu kun yhä useammat hankkivat koulutusta päästäkseen jossain vaiheessa muualle töihin, Jespersen kertoi.

Esteet johtavat laittomuuteen

Muuttoliikkeen tiellä on kuitenkin erilaisia esteitä, jotka heikentävät etenkin köyhimpien ihmisten mahdollisuuksia muuttamiseen. "Köyhimmät hyötyisivät muuttamisesta eniten", huomautti Jespersen.

Valtioiden rajojen yli köyhistä maista rikkaisiin muuttavilla ihmisillä on usein edessään raskas ja kallis byrokratia. Oma maa saattaa vaatia luvan poistumiseen, passin saaminen on usein hidasta ja kallista kuten kohdemaan viisumien hankkiminenkin. Perillä asioiden hoitaminen on vaikeaa ja siirtolaisten oikeudet voivat jäädä toteutumatta.

Köyhimpien huonot mahdollisuudet muuttamiseen ja hieman paremmassakin asemassa olevien muuttoa vaikeuttavat esteet aiheuttavat sen, että siirtolaisuuden tarjoamat voimavarat jäävät käyttämättä, sanoi Jespersen. "Epäonnistuminen siirtolaisuuden järjestämisessä johtaa tehottomuuteen", hän jatkoi.

UNDP:n raportin mukaan esteet ovat yksi syy laittomaan siirtolaisuuteen ja johtavat ihmisten salakuljetukseen, ihmiskauppaan ja sekalaisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Koko prosessin vaikeuden vuoksi siirtolaiset eivät välttämättä lähde käymään kotimaassaan, koska pelkäävät etteivät pääse takaisin. "Tämän seurauksena ihmiset eivät esimerkiksi näe lapsiaan vuosiin", Jespersen totesi.

Köyhimmille ei rahaa ulkomailta

Siirtolaisten rahalähetykset kotimaihinsa ylittävät virallisen kehitysavun nelinkertaisesti. Täysin samaa tehtävää ne eivät täytä kuin kehitysapu, koska ne menevät yksityisille ihmisille eivätkä siten tue esimerkiksi infrastruktuurin tai koulutuksen kehittämistä. Rahalähetysten merkitys köyhissä maissa on silti huomattava.

Aivan köyhimmät maat eivät rahalähetyksistä kuitenkaan pääse nauttimaan. Inhimillisen kehityksen indeksin keskiluokassa olevissa maissa siirtolaisten rahalähetykset ovat merkittävimmässä osassa suhteessa maan bruttokansantuotteeseen (BKT). Esimerkiksi vietnamilaisten rahalähetykset ovat 7,9 prosenttia maan BKT:stä ja Nicaraguan kohdalla luku on 12,1 prosenttia.

Lähestyttäessä indeksin loppupäätä prosenttiluku laskee selvästi, mikä osaltaan myös ilmentää, ettei köyhimmillä ole muualla työskenteleviä sukulaisia. Mosambikin kohdalla prosentti on 1,3, Sambian 0,5 ja Tansanian vain 0,1. Maantieteellisiäkin eroja on: Länsi-Afrikassa rahalähetysten osuus BKT:stä on suurempi kuin Itä-Afrikassa.

Lisää tietoa aiheesta