Uutinen

Köyhät sambialaiset vastustavat verojensa laskemista

Sambiassa päätettiin siirtyä vuoden 2004 budjetin myötä Suomessa ja muualla pohjoisessa käytettävään progressiiviseen veromalliin, jossa veroprosentti riippuu tulojen suuruudesta. Uudistus alentaa pienituloisen enemmistön veroja ja kiristää vastaavasti harvojen suurituloisten verotusta.
Janne Sivonen
25.2.2004

Kuva: Äiti ja malariapotilas

Äiti malariaan sairastuneen lapsensa sängyn ääressä katolisen lähetysaseman klinikalla Lufanyamassa. Vaikka valtion terveydenhuolto on jo valmiiksi surkeassa kunnossa, tänä vuonna terveydenhuoltosektorin rahoitusta leikataan peräti 30 prosentilla.



LUSAKA -- Myös veronmaksusta kokonaan vapautettavien pienituloisten määrä lisääntyy, sillä uudistus nostaa verotettavien kuukausitulojen alarajan noin 34 dollarista 55 dollariin. Tästä huolimatta uudistus on saanut suorastaan tyrmäävän vastaanoton myös pienituloisilta.

Äänekkäimpiä vastustajia ovat olleet ammattiliitot, jotka menivät jopa yhdeksi päiväksi lakkoon. Liitot järjestivät lakkopäivänä suuren mielenosoituksen, jonka toinen pääaihe oli verouudistuksen vastustaminen. Mistä on kysymys, kun köyhät sambialaiset vastustavat omien verojensa laskemista ja rikkaiden verotuksen nostamista?

“Suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ymmärrä, mistä on kysymys”, uskoo Zambia Trade Network -järjestön koordinaattori Stephen Muyakwa. “Ne, joilla on edellytykset ymmärtää uudistusta, eivät ole vaivautuneet lukemaan hallituksen ehdotusta tosissaan.”

Uudistuksen vastustajat puhuvatkin harhaanjohtavasti “veronkorotusten” vastustamamisesta, vaikka valtaosan verotus kevenee. Miten on mahdollista, että kokonainen kansakunta väittää aivan vakavissaan, että köyhien verohelpotukset ovat itse asiassa veronkorotuksia?

Moni sanoo – tosin vain nimettömänä - että ammattiliittojen johtoporras ja muut rikkaat ovat yllyttäneet köyhät vastustamaan pienituloisten työntekijöiden veronalennuksia siksi, että nokkamiesten omat verot nousisivat uudistuksen myötä.

Yksi syy sekaannukselle lienee se, että vuoden 2004 budjetin yhteydessä esitelty verouudistus niputetaan samaan pakettiin aidosti epäoikeudenmukaisten budjettiratkaisujen kanssa. Julkisuuteen nostettuja epäkohtia on paljon ja ihmisten mitta on niin täysi, etteivät he suostu kuuntelemaan hallitusta edes silloin, kun se ajaisi pienituloisten asiaa.

Kansalta vaaditaan uhrauksia


Budjetissa linjattu virkamiesten palkkojen jäädyttäminen on nostanut vähintään yhtä suuren metelin kuin verouudistus. Palkkojen nostaminen on vaikeaa, sillä peräti 45 prosenttia sambialaisten verorahoista menee jo nyt valtion palkkakuluihin. Toisaalta pienituloiset virkamiehet ovat saaneet tarpeekseen poliitikoista, jotka vaativat heiltä uhrauksia, vaikka eliitti itse ei ole halunnut luopua eduistaan.

Tuore budjetti varaa esimerkiksi presidentin ulkomaanmatkoihin yli 6 miljoonaa dollaria. Ulkomaanmatkailu on ollut päättäjien parissa suosittua puuhaa, sillä ulkomaanpäivärahat ovat melkoinen lisä pieniin palkkoihin - pienin ulkomaanpäiväraha kun on Sambiassa käsittämättömät 265 dollaria.

“Maassamme on 9000 työtöntä opettajaa ja koulut riutuvat opettajapulassa, kun valtiolla ei ole varaa palkata uusia opettajia. Presidentin matkarahoilla kouluihin olisi palkattu 4000 uutta opettajaa”, toteaa Catholic Commission for Justice and Peace -järjestön Mulima Akapelwa. Hänen mukaansa budjetti leikkaa opetussektorin lisäksi myös terveydenhuoltoa, jolle varataan rahaa peräti 30 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

Kun matkabudjetista nousi valtakunnallinen äläkkä, presidentti leikkasi matkustusrahansa lähes puoleen kiukutellen samalla, ettei hän ymmärrä, mitä vastustettavaa on koko kansakuntaa hyödyttävissä valtiovierailuissa.

Tämä ei kuitenkaan vaientanut kriitikkoja: The Post -lehden mukaan alkuperäisessa kuuden miljoonan dollarin matkabudjetissa ei huomioitu presidentin yksityiskoneen kuluja, jotka nostavat matkustamisen todellisia kustannuksia joka tapauksessa yli neljällä miljoonalla dollarilla. Myös presidentin autojen bensoihin ja ylläpitoon varattiin enemmän rahaa kuin esimerkiksi vesiministeriön kaikille autoille yhteensä, vaikka ministeriön autokaartilla pitäisi pyörittää kymmenmiljoonaisen kansan maaseudun vesihuoltoa.

“Vuoden 2004 budjetin motoksi valittiin ´askeettisuus tulevien sukupolvien hyväksi´, sillä hallitus haluaa kansalta uhrauksia, jotta Sambia täyttäisi HIPC-velanhelpotusohjelman vaatimat ehdot. Todellisuudessa valtion budjetti on rakennettu pitämään yllä vallanpitäjien luksuselämää. Budjettia lukemalla voisi luulla, että maassamme on hallitsijoita ja hallittuja suurin piirtein yhtä paljon”, väittää UPND-oppositiopuolueen kansanedustaja Given Lubinda.

Lubindan mukaan pahinta on se, että budjetin kirjoittaminen ja budjettia koskeva keskustelu on pohjimmiltaan vain tyhjä rituaali. “Keskusteleminen budjetin sisältämistä luvuista on täysin hyödytöntä, sillä esimerkiksi vuoden 2002 budjetin luvuista yli puolet eivät toteutuneet edes sinne päin.”

Niinpä esimeriksi köyhyydenvähentämisohjelmiin varattujen rahojen lisääminen ei lohduta Lubindaa, sillä köyhyyden poistoon budjetoidut rahat jäävät vuodesta toiseen saamatta, samalla kun vallanpitäjien oloja parantavat jo ennestää suuret budjettimomentit ylitetään säännöllisesti.

Askel oikeaan suuntaan


Suomen ja muiden avunantajien näkökulmasta Sambian tämänvuotinen budjettikeskustelu on varsin kiinnostava – ei vähiten siksi, että Suomi ja muut samanmieliset avunantajat ovat julistaneet harkitsevansa Sambian saaman kehitysavun muuttamista nykyistä enemmän suoraksi budjettitueksi. Avunantajat ovat jo pitkään peränneet Sambialta mahdollisimman avointa budjetointia ja vaatinut budjetinlaatijoita huomioimaan myös kansalaisyhteiskunnan näkemykset.

Tässä mielessä vuoden 2004 budjetti ja sen julkaisemista seurannut julkinen riitely on askel oikeaan suuntaan. Epäkohtiin on nyt helpompi puuttua, sillä budjetti on laadittu aiempaa yksityiskohtaisemmin: halutessaan oppositio ja kansalaisjärjestöt voivat poimia kritiikkinsä kohteeksi vaikkapa presidentin uima-altaan ylläpitoon varatut reilut 12 000 dollaria.

Mulima Akapelwan mukaan budjettikirjan avoimuus ja yksityiskohtaisuus ei kuitenkaan riitä, jos kirja ei ole kansalaisten ulottuvilla. “Budjetti julkaistiin kaksi viikkoa sitten, mutta järjestöt ja tavalliset kansalaiset eivät voi vieläkään saada sitä käsiinsä”, ihmettelee Akapelwa. Niinpä järjestöt joutuvat turvautumaan toisen käden tietoon juuri silloin, kun budjettikeskustelut käyvät kuumimmillaan ja julkisuudessa esiin tuodut ongelmat ovat tulossa parlamentin käsittelyyn.
?