Uutinen

Kotieläimet nicaragualaisten riesana

Torakat, rotat, hiiret, verenimijäpunkit ja lepakot ovat valloittaneet nicaragualaisten kodit ja asuinympäristön.
Kimmo Lehtonen
25.5.2003

Kuva: Kalastajaperheen koti ympäristöineen. (Kuvaaja: Kimmo Lehtonen)
Kalastajaperheen koti ympäristöineen Nicaraguan Karibian puolella sijaitsevassa Barrassa.
MANAGUA -- Luonnon monimuotoisuus on periaatteessa hieno asia. Trooppisen Nicaraguan kaupunkien lähiöissä ja maaseudun yhteisöissä ihmiset jakavat elämänsä valtavan eliökannan kanssa.

Harmillista, mutta suuresta osasta siitä rikkaudesta olisi ihmisrodun terveyden nimissä kuitenkin hyvä päästä eroon.

Näin siksi, että maan tilastokeskuksen uuden tutkimuksen mukaan torakat, rotat, hiiret, verenimijäpunkit ja lepakot ovat valloittaneet nicaragualaisten kodit ja asuinympäristön. Suuri osa ihmisistä elää täysin epähygieenisissä olosuhteissa.

Vaikka tutkimus ei sitä suoraan ilmaisekaan, äärimmäinen köyhyys ja valistumattomuus kotiympäristön hygienian tärkeydestä lienevät ongelman suurin syy.

Siksi noin puolet väestöstä jakaa elonsa rottalaumojen kanssa, vajaat parikymmentä prosenttia saa repiä ihostaan verenimijäpunkkeja jatkuvalla syötöllä ja suurin piirtein sama määrä on lepakkojen ja kirppujen jatkuvien hyökkäysten kohteena.

Edellisten lisäksi ympärillä inisevät vielä erilaiset kärpäset ja itikat, joista varsinkin zancudo-itikat levittävät malariaa ja sitä monin kerroin vaarallisempaa dengue-kuumetautia. Vajaat 60 prosenttia väestöstä on tämän tautivaaran piirissä päivittäin. Pelkästään tavalliset ja sinänsä vaarattoman oloiset paskakärpäset uhkaavat väestöstä noin puolen terveyttä.

Erilaiset horkkataudit, ripulit ja infektiot ovat yhteiselon perusta edellä mainittujen eliöiden kanssa. Hiukan paremmin menee vain koleran kanssa, sillä sairastumisvaarassa siihen lasketaan olevan vain noin joka kymmenennen kansalaisen. Tässä tapauksessa puhutaan noin puolesta miljoonasta ihmisestä.

Tarpeellisten rokotusten ja hoidon saamiseksi kahdella kolmanneksella väestöstä on vakavia vaikeuksia. Terveysasemat ovat joko liian kaukana, toimimattomia tai perheillä ei ole varaa hankkia minkäänlaisia lääkkeitä. Pahin tilanne on Karibian puolella, jossa kolmannes väestöstä joutuu matkaamaan vähintään 10 kilometriä saadakseen rohdon.

Jossain suhteessa asiat ovat kuitenkin paremmin. Sama kaksi kolmannesta väestöstä onnistuu hankkimaan kondomeja tai ehkäisypillereitä vain kahden kilometrin säteellä kodistaan.