Uutinen

Kolumbian sotaa käydään siviilejä vastaan

Kolumbiassa julkaistu YK-raportti korostaa ruohonjuuritason rauhanhankkeita, mutta maan presidentin mielestä ihmisoikeusaktivistit ovat sissien tukijoita.
María Isabel García
14.9.2003

"Meidän sotamme on teurastusta, se on sotaa siviilejä vastaan", sanoo Hernando Gómez Buendía, jonka johtama ryhmä on laatinut Kolumbiaa käsittelevän osan YK:n tämän vuoden inhimillisen kehityksen raporttiin.

Gómez Buendían mukaan Kolumbian sisällissodan osapuolet mieltävät siviilit vain kahdella tavalla: joko yhteistyökumppaneiksi tai vihollisiksi. Syyskuun toisella viikolla julkistettu raportti kertoo, että Kolumbiassa kuolee väkivaltaisesti joka vuosi 28 000 ihmistä, mutta heistä vain joka neljäs menehtyy taistelussa.

Raportin mukaan Kolumbian selkkaukset liittyvät alkujaan maaseutuun, mutta ne tunkeutuvat koko ajan voimakkaammin myös kaupunkeihin.Raportoijat havaitsivat, että Kolumbiassa on pikemminkin voimistumassa kuin heikkenemässä Latinalaiselle Amerikalle yleinen maanomistusjärjestelmä, latifundium. Se tarkoittaa harvojen omistuksessa olevia jättikokoisia tiloja ja maaorjuuteen vertautuvia työsuhteita.

Vuonna 1996 Kolumbiassa oli 11 570 suurtilallista, joista moni toimi myös huumekaupassa. Heidän omistuksessaan oli 22,6 miljoonaa hehtaaria. Vastaavasti pientalonpoikia oli 2,2 miljoonaa ja heillä peltoja keskimäärin hehtaari jokaisella.

Vuosina 1984-1996 yli 500 hehtaarin tilojen yhteispinta-ala kaksinkertaistui. Alle viiden hehtaarin tilojen yhteisala puolestaan kutistui miljoona hehtaaria vuosina 1985-2001.

Raportin mukaan Kolumbian aseellinen konflikti olisi mahdollista ratkaista, jos valtio muuttaisi politiikkaansa, kansalaisyhteiskunta vahvistuisi ja kansainvälinen yhteisö harkitsisi uudelleen omaa rooliaan.

Sisällissota on jatkunut 42 miljoonan asukkaan Kolumbiassa liki 40 vuotta. Raportin mukaan sotilaallisen ratkaisun on estänyt "rauhan retoriikka" eli toistuvat mutta epäonnistuneet yritykset neuvotella rauhasta. "Sodan retoriikka" puolestaan on estänyt sovinnon syntymisen.

Gómez Buendían mukaan "tämä skitsofreninen tapa käsitellä tilannetta on pitkittänyt järjetöntä selkkausta". Sen vuoksi maaseudulla kuolee joka vuosi turhan takia noin 9 000 talonpoikaa.

Raportin laatijat viettivät puolitoista vuotta haastatellen yli 4 000 ihmistä 220 kaupungissa ja kylässä. Joukkoon mahtui pormestareita, kansanjohtajia ja tavallisia asukkaita.

Ryhmä pyrki johtajansa mukaan ymmärtämään konfliktin paikallisia juuria ja pysyttelemään puolueettomana sortumatta naiiviuteen tai toivottomuuteen. Samalla etsittiin selkkausta rauhoittavia keinoja, joista monia on jo otettu käyttöön eri puolilla maata.

Pääkaupungin Bogotán ulkopuolella tuhannet ihmiset ja yhteisöt ponnistelevat lopettaakseen lasten värväämisen sotaan sekä sieppaukset ja joukkomurhat, Gómez Buendía kertoo.

Paikallistasolla pienet mutta kauaskantoiset sopimukset ovat alkaneet rakentaa luottamusta ja tulevaisuuden näkymiä, "jotka valtakunnan johtajilta puuttuvat, koska nämä ymmärtävät Kolumbian todellisuudesta niin vähän", hän jatkaa.

Raportoijan mukaan selkkaukset on lopetettava ruohonjuuritasolla. Vaihtoehtona on odottaa ikuisesti sissien tappiota tai rauhansopimuksen allekirjoittamista.

Kun presidentti Alvaro Uriben oikeistohallitus tuli valtaan elokuussa 2002, puolustusministeri Marta Ramírez lupasi, että kapinalliset lyödään 18 kuukaudessa. Raportin mukaan siinä ei onnistuta, sillä vallitseva pattitilanne on juurruttanut aseellisen konfliktin syvään. Niin vasemmistosissit, oikeiston puolisotilaalliset joukot kuin armeijakin keskittyvät vahvistamaan asemiaan omilla alueillaan.

Siksi YK-raportti julkistettiin pääkaupungin ohella seitsemässä muussa kaupungissa, joiden ympäristössä selkkaus elää omaa elämäänsä. Ne ovat kaakkoisen Cali, Neiva ja Pasto, pohjoisen Cartagena, Cúcuta ja Medellín sekä Villavicencio maan keskiosissa.

Raportti julkistettiin muutama päivä sen jälkeen, kun Kolumbian presidentti oli puheessaan vihjannut, että ihmisoikeusaktivistit ovat sissien tukijoita.