Uutinen

Kirje Christian Sundgrenille

Pekka Holopainen
6.10.2003

Pekka Holopainen
Hyvä Christan Sundgren,

Ulkoministeriö on ollut kansalaisjärjestösaralla kiitettävän toimelias, mutta nykyisessä menossa on järjestöjen näkökulmasta joitain aika arveluttavia piirteitä. Ymmärrän, että sinulla on erilainen näkökulma asioihin, koska näet järjestökentän koko kirjon. Olen kuitenkin huomannut, että jotkut järjestöt ovat ulkoministeriön näkökulmasta toivottavampia kumppaneita kuin muut.Ne asiat, jotka minua tällä kertaa huolestuttavat, ovat seuraavat:

1. Yletön asioiden politisoituminen. Kaikki on sitä tai tätä politiikkaa. On vuosituhatjulistusta sun muuta.

2. Erilaisten muotivirtausten ja iskusanojen läpiajaminen järjestökentässä. Uskallatko järjestää kyselyn siitä, kuinka monessa järjestössä on tutustuttu köyhyydenvähentämisstrategiaan, gender-kirjaan ja lahjonnanvastaiseen käsikirjaan? Kuinka moni ottaa niistä opikseen, tekee parannuksen ja alkaa tehdä toisin? Väitteeni on, että vain "suurilla ja kauniilla" on ollut aikaa tutustua niihin.

Uskallatko panna jonkun konsultin selvittämään sitä, kuinka paljon aikaa ja panosta tarvitaan, jotta koko hakuprosessin pääsee kunnialla läpi? Tulos voisi olla aika hämmästyttävä. Viime vuosina prosessia on vuosi vuodelta vaikeutettu, ja nippeleihin suorastaan hukkuu. Ei siinä jää paljon panoksia maailmoja syleileviin haaveisiin!

3. Sisäinen hytinäni on se, että pienet järjestöt sysätään tässä mylläkässä pois häiritsemästä kaunista kuvaa. Kumppanijärjestöt ja suuret pärjäävät, mutta Ukko Kruunun ääni taustalla on sen verran kova, että jo nyt joutuu laulamaan sellaisia lauluja, ettei kohta tunne edes itseään.

Jäljelle jäävät ne, jotka osaavat käyttäytyä salonkikelpoisesti, ääntää neuvottelupaikkojen nimet oikein ja tietävät suunnilleen, mistä siellä puhuttiin.

Lähdin ottamaan yhteyttä siksi, että muistaisimme myös pienen olevan kaunista. Jos toitotetaan sitä, että ruohonjuuritasolla tapahtuu merkittäviä asioita ja kansalaisjärjestöjä täytyy tukea, niin toivoisi, etteivät ruohonjuuritason toimijat jää sen toitotuksen jalkoihin. Kehitysmaat ja kumppanimme asettavat jo ihan riittävän haasteen, ei siihen enää tarvita ministeriön kiemuroita.

Saattaisi olla virkistävää vilkaista taaksepäin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön alkumetreille ja kysyä mikä oli niiden tarkoitus, jotka aikoinaan laittoivat tämän kaiken alulle. Viime vuosina on kasattu niin paljon esteitä hanketuen hakemisen tielle, että työ alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Christian, eihän kenellekään teistä ole juolahtanut mieleen, että kansalaisjärjestöyksikön työmäärän liiallisuus johtuu siitä, että erilaisten vaatimusten ja paperien määrää on rutkasti lisätty?

Tarkoitus ei ole mollata ketään, mutta täällä puhuu väsynyt mies. Kreikkalaiset filosofit opettivat aikoinaan gnôthi seauton -käsitteen. Koska tunnen itseni, en onneksi ole koskaan pyrkinyt diplomatian alalle. Siihen minulla ei ole edellytyksiä. Nyt vain tuntuu jotenkin siltä, että agendaanne nimenomaan kuuluu se, että jokaisesta meistä ollaan leipomassa apu-diplomaatteja Suomelle. Monelle meistä se vain on väärä rooli ja kategoria.

Hyvää syksyn alkua!

Kaikella ystävyydellä,
Pekka Holopainen


Christian Sundgren toimii apulaisosastopäällikkönä ulkoministeriön kehityspoliittisella osastolla