Kuva:
Lauri Haapanen
Uutistausta

Kirjamessujen maahanmuuttokeskustelu oli yleisömenestys

Pekka Haaviston, Jussi Halla-ahon ja Sofi Oksasen maahanmuuttokeskustelu Helsingin kirjamessuilla oli valtaisa yleisömagneetti. Mutta houkutteliko väkeä keskustelu vai keskustelijat?
Lauri Haapanen
2.11.2010

Helsingin kirjamessujen ohjelmaa silmäillessä tuli väkisinkin mieleen, ettei perjantaisessa maahanmuuttokeskustelussa ollut luotettu asiantuntijoiden vetovoimaan: Pekka Haaviston ja Jussi Halla-ahon lisäksi Helsingin Sanomien järjestämään paneeliin oli kutsuttu supersuosiota nauttiva kirjailija Sofi Oksanen.

Jo ennakolta tilaisuutta puffattiin mediassa "Oksasen ja Halla-ahon kohtaamisena". Puhetta johtivat kulttuuritoimittajat Saska Saarikoski ja Jukka Petäjä, joista jälkimmäinen kohkasi niin innoissaan Halla-ahon aamulla saamasta hovioikeuden sakkotuomiosta, että unohti alkuun kutsua Haaviston lavalle.

Oksanen saapui paikalle kymmenen minuuttia myöhässä. Hän tiesi hyvin, ketä kamerat ja kirjamessujen mittakaavassakin poikkeuksellisen kokoinen yleisö oli tullut katsomaan. Kirjailija istui rennosti, jauhoi purkkaa läpi keskustelun ja säteili itsevarmuutta – ehkä jonkun silmään jopa ylimielisyyttä. Sisältöpuolella hän jäi kahden kanssakeskustelijan varjoon: hänen vastauksensa olivat hapuilevia, välillä vaikeasti seurattavia.

Maahanmuuttajat eivät ole yksi ryhmä

Panelistien mielestä maahanmuuttokeskustelun lähtökohta on ongelmallinen, sillä eri ihmiset ymmärtävät käsitteen eri tavoin ja eri laajuudessa.

"Maahanmuuttajista puhuminen yhtenä ryhmänä on hirveän vaikeata, ja yleensä maahanmuuttajien oma reaktio on, ettei heille tehdä tässä keskustelussa oikeutta", Haavisto sanoi.

"Olen Haaviston kanssa täysin samaa mieltä siitä, että pitäisi olla tarkkana, mistä puhutaan", Jussi Halla-aho jatkoi. "Kaikki maahanmuuttajat eivät kuulu samaan ryhmään, ja tämän takia ei voida esittää kategorisia väittämiä, kuten 'Suomi tarvitsee maahanmuuttajia'. Suomi voi tarvita Nokian intialaisia insinöörejä, mutta Suomi ei tarvitse luku- ja kirjoitustaidottomia kamelipaimenia. Tämä on aivan selvä asia", hän sanoi.

Halla-aholla oli ykskantaan vastaus myös siihen, mitkä ovat ongelmallisimmat maahanmuuttajaryhmät: "Tietenkin kolmannesta maailmasta, varsinkin islamilaisesta maailmasta tulevat humanitaariset maahanmuuttajat. Erityisesti sellaiset nopeasti kasvavat etniset ryhmät, joiden sisälle näiden ryhmien edustajat pystyvät ikään kuin linnoittautumaan."

Myös Haavisto oli huolissaan gettoutumisesta.

"Sellainen henkilö, joka ei tunne olevansa hyväksytty, eristäytyy, ja meidän oma romaniyhteisömme on vähän samanlaisessa tilanteessa. Näiden ihmisten pitäisi päästä valtavirtaan mukaan."

Perheiden yhdistämisen pelisäännöt

Suomesta oleskeluluvan saanut maahanmuuttaja voi hakea perheenyhdistämistä. Tilastojen mukaan esimerkiksi somalialaisista maahanmuuttajista 90 prosenttia hakee perheenyhdistämistä, keskimäärin neljälle henkilölle.

Haavisto muistutti pakolaisyhteisön sosiaalisesta paineesta. "Sinua pidetään itsekkäänä, jos et yritä auttaa maanmiehiäsi."

Haaviston mielestä perheiden yhdistämisessä tulee kuitenkin pitää kiinni Suomessa vallitsevasta lainsäädännöstä.

"Jotkut sanovat, että ei ole 'omia lapsia' ja 'sisarten lapsia', vaan he kaikki ovat 'meidän lapsiamme'. Mutta Suomessa tämä ero on tarkka ja nämä pelisäännöt pitää tehdä selväksi hyvissä ajoin."

Keskusteluun nousi myös viime aikojen "mummokohu".

Halla-ahon muistutti, että viranomaisten on päätöksiä tehdessään noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lakeja puolestaan ei voida kirjoittaa koskemaan yksittäisiä ihmisiä.

"Jos nämä kaksi mummoa olisivat oikeutettuja oleskelulupaan, niin silloin kaikki maailman samassa tilanteessa olevat mummot olisivat oikeutettuja oleskelulupaan", hän totesi ja epäili, ettei suomalaisella tukijärjestelmällä ole siihen varaa.

Haavisto oli kannassaan Halla-ahoa sovittelevampi. Hänen mielestään viranomaisten on arvioitava tapauskohtaisesti, onko isoäiti aidosti riippuvainen perheestään. Haavisto myös korosti, että monet vapaaehtoisesti Suomeen tulevat ovat käyneet oman "mummokysymyksensä" läpi jo ennen lähtöä: onko perheen hyvinvoinnin kannalta parempi jäädä vai lähteä?

"On eri asia, jos kyse on pakolaisuudesta ja siihen liittyvästä perheiden yhdistämisestä. Mutta silloinkin humanitaaristen asioiden pitää painaa, kyse ei voi olla automaatista."

Keskustelun kannalta oli harmi, että Haaviston piti poistua puolessavälissä markkinoimaan omaa kirjaansa.

Pakolaisia vai sosiaalisia siirtolaisia

Puheenjohtajat järjestivät keskustelun kuluessa maahanmuuttoaiheisia kyllä–ei-yleisöäänestyksiä.

Pitäisikö maahanmuuttajat valita Suomen tarpeiden mukaan? Vastaukset 50-50. Kuuluuko isoäiti ydinperheeseen? 50-50.

Onko maahanmuutto tärkeä teema ensi kevään eduskuntavaaleissa? Yleisön mielestä on.

"Voimme länsieurooppalaisista yhteiskunnista nähdä, mikä meitä odottaa, jos tästä ei tule tässä vaiheessa vaaliteemaa", Halla-aho kommentoi.

Pitäisikö maahanmuuttoa lisätä vai vähentää?

Halla-ahon mielestä kysymys oli väärin asetettu: "Harva ihminen vastustaa pakolaisten vastaanottamista."

Halla-ahon mielestä turvapaikan hakuprosessia käytetään "sosiaalisen siirtolaisuuden kanavana". joka rapauttaa paitsi uskoa siihen, että poliitikot ja viranomaiset edistävät Suomen ja suomalaisten etua, myös vie sympatioita niiltä ihmisiltä, jotka ovat oikeasti oikeutettuja suojeluun.

Keskustelun loppupuolella Halla-aho ja Oksanen kinasivat, pitäisikö muslimien huivit kieltää.

"En länsieurooppalaisena valkoisena naisena voi pitää itseäni sellaisena henkilönä, joka ehdottomasti tietää, mikä on parempaa musliminaisille", Oksanen sanoi kulttuurirelativistisesti.

Halla-aho muistutti, että monissa Länsi-Euroopan maissa on jo nyt kiellettyä liikkua naamioituna julkisilla paikoilla.

Sitä puheenjohtajat eivät tarkentaneet, väiteltiinkö nyt koko vartalon peittävästä burkhasta, kasvot paljaaksi jättävästä hijabista vai vain jostain löyhästi takaraivolle kietaistusta huivista.

Halla-aho ja Oksanen olivat myös eri mieltä siitä, onko maahanmuuttokeskustelu aloitettu Suomessa aikaisin (Halla-aho) vai myöhään (Oksanen) ja ovatko suomalaiset lähtökohtaisesti ennakkoluuloisia ja rasistisia ulkomaalaisia kohtaan (Oksanen) vai eivät (Halla-aho).

Näidenkin pohdintojen anti jäi rajauksen uupuessa vähäiseksi.

Sillä on väliä, kuka puhuu

Halla-ahon mielestä Suomessa käydään loputtoman paljon keskustelua itse maahanmuuttokeskustelusta, "lähinnä siitä, miten sitä käydään väärällä tavalla. Tämän vuoksi emme ole vielä päässeet keskustelemaan kiihkottomasti itse aiheesta".

Yhä edelleen maahanmuuttokeskustelussa on väliä myös sillä, kuka puhuu. Kun Haavisto esittää kolumnissaan kriittisen näkemyksen somaliperheiden yhdistämisestä, häntä kuunnellaan, koska "Haavisto on niin hyvä ihminen", Jukka Petäjä totesi. "Halla-ahon kohdalla toimiikin sitten vastakkainen logiikka."

Kirjamessujen maahanmuuttokeskustelussa julkisen sanan logiikka näkyi vielä raadollisemmin: Viikonlopun iltapäivälehdet tiivistivät tunnin keskustelun "Oksasen ja Halla-Ahon yhteenotoksi", mikä oli varsin vahva tulkinta parista kipakasta kommentista ja yhdestä päällekkäispuhunnasta. Haaviston lehdet unohtivat niin otsikoista kuin kuvistakin.

Ja kun perjantaista keskustelua Aleksis Kivi -lavalla jatkoivat laitonta siirtolaisuutta tutkineet Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä teoksellaan "Paperittomat", yleisöä jäi paikalle vain nimeksi.

Niinpä niin. Sofi has left the building.