Uutinen

Kestävä kehitys: kivinen tie kohti Johannesburgia

Paitoihin ja rintanappeihin painettu teksti "What shall we do with the United States?" (Mitä teemme Yhdysvalloille?*) kuvastaa viikonloppuna päättyneen Balin kestävän kehityksen valmistelukokouksen tunnelmia. Pitkälti juuri Yhdysvaltain omaa etua ajaneen linjan johdosta Balin konsensus jäi saavuttamatta ja odotukset Johannesburgin huippukokouksen suhteen ovat pessimistiset.
Timo Kuronen Anu Lounela
10.6.2002

Kansalaisfoorumin mielenosoittajia Balilla kesäkuun alussa.
Kuva: Timo Kuronen

BALI -- Indonesian Balilla keskusteltiin touko-kesäkuun vaihteessa lähes kaksi viikkoa kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ensin 173 maan virkamiesten ja lopuksi myös 118 maan ministerien voimin. Toimintaohjelma ja poliittinen julistuksen keskeinen sisältö oli tarkoitus saada valmiiksi tämän Johannesburgin syyskuista huippukokousta edeltävän viimeisen valmistelukokouksen aikana. Yhteisymmärrystä keskeisistä asioista ei kuitenkaan syntynyt, vaikka isäntämaa Indonesia teki kaikkensa, jotta sopimuspaperi olisi kantanut Balin nimeä mukanaan.

Balin sitoumus kaatui ennen kaikkea talouskysymyksiin. Vaikka kauppa- ja rahoituskysymyksistä on hiljattain pidetty omat huippukokoukset (WTO Dohassa ja YK Monterreyssä), kestävän kehityksen rahoitus on edelleen auki. Kehitysmaiden suurin ryhmittymä, eli niin kutsuttu Ryhmä 77 mukanaan Kiina, vaati Monterreyssä lupaillun lisärahoituksen antamista avun muodossa. Sitä vastoin Yhdysvaltain johtama JUSCANZ-ryhmittymä (Japani, Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi Seelanti) piti linjanaan, että kauppa ja investoinnit ovat apua tärkeämpi muoto kehityksen rahoittamiseen. Euroopan Unioni puhui avusta, mutta ei luvannut mitään konkreettista. Kansalaisjärjestöt muistuttivat, ettei kauppa auta köyhiä maita, jos teollisuusmaat samalla jatkavat vääristävää tukea maataloudelleen. Pohjoisen maataloustukiaisten määrä on kuusinkertainen Monterreyssä etelälle luvattuun apusummaan verrattuna.

Kaupan ja rahoituksen piti olla vain pieni osa Balin kokouksen laajasta aiheiden kirjosta. Neuvottelupöydällä olivat kymmenen vuoden takaisen Rio de Janeiron ympäristöhuippukokouksen keskeiset kysymykset puhtaasta vedestä metsiin ja maataloudesta ilmastoon. Vaikka tarve perustarpeiden tyydyttämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi tunnustettiin nytkin, rahoituksen lisäksi myöskään ohjelman toteuttamisen menetelmistä ei päästy yhteisymmärrykseen.

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ajoivat vahvasti vapaaehtoisia kumppanuushankkeita eli yhteistyötä yritysten, kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja tutkimusmaailman välillä. Etelän hallitukset ja kansalaisjärjestöjen edustajat olivat jälleen toisella puolella aitaa – he pitivät kumppanuuksia Yhdysvaltain pyrkimyksenä heikentää YK:ta ja siirtää painopiste valtioiden välisistä sopimuksista vapaaehtoisiin toimiin. Ja tämä hyödyttäisi nimenomaan amerikkalaisia suuryrityksiä.

Balin kokouksen alkaessa indonesialaisen puheenjohtajan Emil Salimin kokoama toimintaohjelmaluonnos oli 39-sivuinen ja käsitti 100 kohtaa. Kokouksen loppuessa sivumäärä oli tuplaantunut, mutta tekstin sisältö heikentynyt JUSCANZ-maiden vaatimalla poliittisella retoriikalla. Konkreettisten tavoitteiden ja aikataulujen tilalle tulivat muun muassa sanat "edistää", "rohkaista" ja "selvittää".

Tuskin kukaan on tyytyväinen Balin lopputulokseen – tai tuloksettomuuteen. Suurten kansainvälisten ympäristö- ja apujärjestöjen (mm. WWF, Greenpeace, Maan ystävät, Oxfam) yhteisessä julistuksessa syytettyjen penkille joutuvat Yhdysvaltain lisäksi Kanada ja Australia, jotka itsekkäiden etujen ajajina ovat hylänneet vastuunsa maapallon ja maailman köyhien tulevaisuudesta. Takahuonesopimusten tekeminen ja voimakkaitten blokkien muodostaminen yhdessä WTO-vetoisen kauppapolitiikan kanssa on johtanut siihen, että YK:n muodostama kansainvälinen yhteisö on nyt vielä heikommilla sitovien ympäristösopimusten suhteen kuin Rion aikana kymmenen vuotta sitten.

Osa Balin kokoukseen ja rinnakkaiseen kansalaisjärjestötapaamiseen osallistuneista järjestöistä ja kansanliikkeistä olivat niin pettyneitä Balin neuvotteluihin, että ne ovat päättäneet boikotoida myös Johannesburgin huippukokousta. Kansainväliset järjestöt ovat kuitenkin päättäneet painostaa maiden hallituksia ja johtajia, jotta Rion periaatteet ja Agenda 21 saisivat rinnalleen kunnollisen toimintaohjelman viimeistään Johannesburgin kokouksen aikana.

* Balin kokouksen harvoja ilon hetkiä oli "Mitä teemme Yhdysvalloille?" –lauseen livahtaminen julkisuuteen. Puheenjohtaja Salim lausui sen yleiskokouksen aikana yksityisesti vieruskaverilleen, mutta hän ei huomannut, että mikrofoni oli jäänyt auki. Kansalaisjärjestöt ottivat asiasta kaiken irti ja painattivat välittömästi suuren suosion saavuttaneita paitoja ja rintanappeja.