Uutinen

Keski-Aasian kansalaisjärjestöt ahtaalla

Keski-Aasian maissa kansalaisjärjestötoiminta on tehty lähes mahdottomaksi. Suomalaisia kaivataan alueella, ja suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljunen kehottaa myös kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä tutustumaan yhteistyömahdollisuuksiin.
Pasi Nokelainen
9.6.2006

Marja-Liisa Kiljunen (Kuva: Esa Salminen) Suurlähettilas Marja-Liisa Kiljunen kertoi Keski-Aasian tilanteesta Kepassa toukokuussa.

Kaikissa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa on meneillään järjestöjen toimintaa rajoittavia lainsäädäntöhankkeita, sillä maiden itsevaltaiset johtajat ovat pelästyneet Georgian ja Ukrainan "värivallankumouksia" ja Kirgisian tulppaanivallankumousta.

Kiertävä suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljunen kehottaa kuitenkin kehitysyhteistyötä tekeviä suomalaisjärjestöjä ainakin tutustumaan yhteistyömahdollisuuksiin. Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan muodostavat nimittäin yhden maailman köyhimmistä alueista, mutta kehitysyhteistyötä alueella tehdään moniin muihin köyhiin maailman kolkkiin verrattuna vähän.

"Kansalaisjärjestötoiminta sellaisena kuin me sen ymmärrämme on tehty lainsäädännöllä lähes mahdottomaksi", totesi Kiljunen Kepassa toukokuussa järjestetyssä Keski-Aasia -tilaisuudessa.

"Keski-Asian tasavallat eivät siis ole helppoja maita, mutta kehitysyhteistyö on kuitenkin mahdollisia, etenkin Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Tadžikistanissa", lisäsi puolitoista vuotta Keski-Aasian kiertävän suurlähettilään pestiä hoitanut Kiljunen.

Kansalaisjärjestöjen toimintavapauksiin on puututtu erityisesti Andizhanin väkivaltaisuuksien jälkeen. Lähes tarkalleen vuosi sitten Uzbekistanin armeija avasi tulen mielenosoittajia vastaan Andizhanin kaupungissa. Maan hallituksen mukaan kyse oli terroristeista, ihmisoikeusjärjestöjen mukaan aseettomista siviileistä.

Ulkomaalaisista järjestöistä silmätikuiksi ovat Kiljusen mukaan joutuneet erityisesti amerikkalaiset ja ihmisoikeusjärjestöt. Paikallisia järjestöjä kiusataan uudelleen rekisteröitymisvaatimuksilla ja jatkuvilla tilintarkastuksilla.

Suomalaisten poissaoloa ihmetellään

Keski-Aasian valtiot rajautuivat pian vuonna 1991 tapahtuneen Neuvostoliitosta itsenäistymisensä jälkeen kansainvälisen yhteisön kiinnostuksen ulkopuolelle. Nyt ne ovat palaamassa ryminällä Yhdysvaltojen, EU:n ja Ety-järjestön asialistalle.

Syitä kasvaneeseen kiinnostukseen on monia: Maat ovat eriasteisesti epädemokraattisia, Afganistanin naapurivaltioita, huumeiden ja laittoman asekaupan kauttakulkumaita, erittäin kriisialttiita sekä öljyn ja kaasun tuottajina merkittäviä, etenkin Kazakstan.

Kiljusen mukaan alueella ihmetellään, miksi suomalaiset eivät ole nykyistä näkyvämmin läsnä alueella.

"Vahvana on välittynyt viesti, missä ovat suomalaiset, miksi ette enää ole kiinnostuneet meistä. Keskiaasialaisten mielestä olemme heille hyvin läheisiä: aikoinaan olimme osa samaa keisarikuntaa ja sen jälkeen naapurivaltioita, kun Keski-Aasian valtiot olivat osa Neuvostoliittoa", kertoi Kiljunen

Yhteenkuuluvaisuutta lisää se, että neljässä maassa puhutaan turkin sukuisia kieliä eli ne kuuluvat samaan ural-altailaiseen kieliryhmään kuin suomi. Myös Mannerheimin tsaarin armeijan upseerina sata vuotta sitten tekemä vakoilu-ja tutkimusmatka Keski-Aasiaan ja Kiinaan tunnetaan hyvin.

"Alueella muistellaan paitsi historiaa, mutta kysellään myös, missä ovat hyvälaatuiset Turo-puvut. Viola-juusto on edelleen suosituin tuontijuusto", Kiljunen kertoo.

Keski-Aasian tasavalloissa toimii muutamia suomalaisjärjestöjä, muun muassa Abilis-säätiö, Kynnys ry ja Fida International. Niiden kokemuksista kertova artikkeli on luettavissa Kepan jäsenille tarkoitetusta extranetistä.