Uutinen

Kepan kumppani mukana ihmisoikeuskoulutuksessa Molukeilla

Anu Lounela
23.4.2001

Ei ole helppo päästä ihmisoikeuskoulutukseen Molukeilla sijaitsevalle Pikku-Kein -saarelle. Kouluttajat matkustivat ensin kahdella eri lentokoneella, sitten kiikkerällä pikaveneellä ja viimein laivalla. Tualin pääkaupungissa nukutun yön jälkeen päästiin lopulta Evuun, missä sijaitsee paikallisen Nen Masil -järjestön koulutuskeskus.

Kepan indonesialaisen kumppanin Insistin, Nen Masil -järjestön emojärjestön Baileon ja kanadalaisen ihmisoikeusjärjestö CHRF:n ihmisoikeuskoulutus pureutui peruskysymyksiin. Mitä ihmisoikeudet tarkoittavat? Mitä ovat ihmisoikeusloukkaukset, kuinka niitä voidaan tarkkailla ja mitä rikkomuksille tulee tehdä?

Koulutukseen osallistui toimittajia, pakolaistyöntekijöitä, aktivisteja ja perinteisten adat-yhteisöjen jäseniä Ambonilta, Seramista, Keiltä ja Arun saarelta. Melkein kaikilla oli kokemusta Molukkeja jo kaksi vuotta vaivanneesta konfliktista. "On hassua", sanoi ambonilainen toimittaja, "että täällä muslimit ja kristityt juttelevat sulassa sovussa, mutta kun palaamme takaisin Ambonille, niin joudumme kulkemaan eri reittejä. Teitä vartioivat alueesta riippuen joko muslimit tai kristityt ja jokaisen ohikulkijan on todistettava identiteettinsä ja uskontonsa".

Ei ole sattumaa, että ihmisoikeuskoulutus järjestettiin juuri Kaakkois-Molukeilla, Pikku-Kein -saarella. Pikku-Kein kuningas raja Rahail on ainoana onnistunut pitämään rauhan yllä alueellaan vetoamalla vanhoihin tapaoikeuksiin eli adatiin. Raja Rahailin mukaan keiläiset voivat alkaa sotia vain naisten oikeuksien loukkaamisen tai maakonfliktin takia. Uskonnollisista syistä ei voida taistella. Kuningas Rahailin vaikutusvalta ja tapaoikeuksien kunnioitus on taannut rauhan alueella, vaikka paikalliset ovatkin joutuneet mukaan Ambonilta leviävään konfliktiin, jossa on uskonnollisia piirteitä.

Ambonin konfliktin juuret syvällä

Matka Pikku-Keille on pitkä, koska kukaan ei voi taata turvallisuutta Ambonilla, Molukkien pääsaarella. Siksi Pikku-Keille yleensä lennetään. Ambonilla pitkään jatkunut uskontojen välinen konflikti kytee edelleen. Tiettyjen alueiden läpi ei voi kulkea, talot ovat edelleen raunioina aivan kaupungin keskustassakin ja kristityt ja muslimit ovat vetäytyneet omille alueilleen eivätkä enää seurustele keskenään. Vain lentokentällä ja kuvernöörin työrakennuksessa muslimit ja kristityt voivat tavata toisiaan, kertoo ihmisoikeuskoulutuksen yksi vetäjistä kiertäessämme Ambonin kaupunkia.

Ambonin konfliktin juuret ovat syvällä. CHRF:n paikallinen työntekijä, jonka vanhemmat joutuvat asumaan pakolaisleirillä Ambonilla kertoo etteivät ihmiset vieläkään uskalla palata takaisin koteihinsa. Monet uudelleen rakennetutu talot on taas poltettu.

Maitse on vaikea matkustaa. Kaikki käyttävät pikaveneitä hevosenkengän muotoisella Ambonilla. Pakolaisleireillä olot ovat siedettävät. Siellä, samoin kuin kuvernöörin talossa, kristityt ja muslimit tapaavat toisiaan ongelmitta. Vaikea tilanne näkyy muualla.

Seramilaisen pakolaistyöläisen mielestä alueen asukkaat, niin kristityt kuin muslimitkin, ovat fanaattisia uskovaisia. Tunteita on helppo hyväksikäyttää ja lietsoa.

Insistin kouluttajan Roem Topatimasangin mukaan konfliktin juuret ovat kolonialistisessa vallanjaossa ja -käytössä sekä Suharton aikaisessa uskontojen suosimispolitiikassa. Hollantilaiset tukivat ja kouluttivat kristittyjä värvätäkseen heitä paikalliseen hallintoon, ja muslimit jäivät syrjään.

Suharton politiikka taas suosi Molukeilla muslimeja ja muualta tulleita, jotka pääsivät tärkeisiin asemiin. Uskontoa on siis aina käytetty vallan välineenä. Siksi vaaditaan pitkä aika ennen kuin konfliktin syyt ja seuraukset saadaan selvitetyiksi ja molukulaiset voivat taas elää rauhassa.

Ehkä ihmisoikeuskoulutus ja Pikku-Kein konfliktin sovittelun onnistuminen antavat toivoa, vaikka uusien mellakoiden pelätään puhkeavan Ambonilla 25. huhtikuuta, jolloin on uudelleen henkiin herätetyn Molukkien itsenäisyysliikkeen vuosipäivä.