Uutinen

Kepan ensimmäinen eläkeläinen tulee Tansaniasta

Kepa on toiminut Tansaniassa viisi vuotta. Vuoden lopussa eläkkeelle jäävä ohjelmatyöntekijä Heriel Kitururu tuntee sikäläisen toiminnan kuin omat taskunsa.
Milma Kettunen
31.8.2002

Heriel Kitururu (Kuvaaja: Janne Sivonen

Heriel Kitururu on jäämässä eläkkeelle jo toista kertaa, mutta järjestömaailmaa hän malttaa tuskin jättää tälläkään kertaa.

”Kyllä kaikki alkoi eräästä Mama Salosesta 80-luvun lopussa”, Heriel Kitururu kertoo. ”Mama Salosen mies luennoi vuosien ajan Mzumben Development and Management insitituutissa ja Mama itse halusi aloittaa konkreettisia projekteja Tansaniassa.”

Ja kävi niin kuin Tansanian tapoihin sopii: Mama sai muutkin innostettua. Viittakiven opistossa järjestettiin iso seminaari, jonka seurauksena joukko suomalaisia järjestöjä suuntasi katseensa Tansaniaan.

”Olin siihen aikaan töissä terveysministeriössä ja koska osa järjestöistä halusi tehdä terveystyötä kylissä, minusta tuli heidän yhteyshenkilönsä. Siitä se yhteistyö alkoi ” , Kitururu muistelee.

Vähitellen Tansaniassa toimivien järjestöjen määrä kasvoi ja Kitururu tuli tutuksi yhä useamman suomalaisen kanssa. Kesällä 94 hän pistäytyi ensimmäisen kerran vierailulla Suomessa. Samana vuonna suomalaisjärjestöt perustivat itselleen kattojärjestön, Uhusianon, johon kuuluvien järjestöjen hankkeita Kitururu seurasi työnsä puolesta. Kunnes tuli lokakuu 94.

”Täytin silloin 55 vuotta ja Tansanian lain mukaisesti olin jäämässä eläkkeelle. Otin yhteyttä järjestöihin ja sanoin, että nyt meidän on sanottava hyvästit. Heti marraskuussa sain järjestöiltä kirjeen, jossa ne pyysivät minua tulemaan töihin Uhusianoon. En siis ehtinytkään eläkkeelle”, Kitururu nauraa.
 

Kepa Tansaniaan

90-luvun puolivälissä myös Kepassa suunniteltiin työntekijöiden palkkaamista Tansaniaan. Ajateltiin, että omat työntekijät helpottaisivat jäsenjärjestöjen yhteistyötä etelän järjestöjen kanssa ja auttaisivat kehityspoliittisen tiedon hankinnassa. Kun Kitururu tuli toiselle kesäiselle Suomen vierailulleen, häneltä kysyttiinkin, siirtyisikö hän Kepan leipiin.

”Aloitin Kepan ohjelmatyöntekijänä tammikuussa -98. Yhteystoimitsijana aloittanut Leo Söderqvist oli palkattu vain pari kuukautta aikaisemmin”, Kitururu kertoo ja nauraa, että alku olikin yhtä tohinaa. ”Meillä oli hirveä kiire, koska oikeastaan sama työ oli koko ajan käynnissä, toimisto vain vaihtui. Yritimme vastata hakemuksiin, kerätä tietoa jäsenjärjestöistä ja hoitaa toimiston käytännön asioita. Pari vuotta meni ennen kuin toimisto saatiin kunnolla pyörimään.”

Tällä hetkellä Tansaniassa toimii jo kolmisenkymmentä suomalaisjärjestöä, joita Kepan toimisto avustaa tarpeen mukaan. Vuosien kuluessa Kitururu on nähnyt monenlaisia suunnitelmia, monitoroinut hankkeita ja yrittänyt kehittää ymmärrystä molempiin suuntiin. ”Työ on ollut kiinnostavaa, mutta vaativaa. Koska teen kotimaassani töitä ulkomaalaisille, olen tavallaan kahden maan suurlähettiläs samaan aikaan. Yritän olla hyvä silta kulttuurien välillä”, Kitururu pohtii.

Hänen mielestään kehitysyhteistyössä on tapahtunut vuosien kuluessa suuri muutos ja asiat ovat nyt jo aika hyvällä mallilla. ”Nykyisin voi jo puhua todellisesta kumppanuudesta. Alussa suomalaiset eivät osanneet huomioida tarpeeksi paikallisten toiveita. Toisaalta mekin olimme arkoja ehdottamaan muutoksia. Nyt voidaan jo puhua vapaasti.”
 

Toisen kerran eläkkeelle

Kitururulla tulee pian viides Kepavuosi täyteen ja taas on elämä muutoksen partaalla. Mies on jäämässä toistamiseen eläkkeelle, tällä kertaa tämän vuoden lopussa. ”Olen kiinnostunut politiikasta ja tehnyt aina töitä kansalaisjärjestöjen kanssa, joten vaikea sitä on kokonaan jättää. Luultavasti en osaa vieläkään jättäytyä hoitamaan puutarhaani”, hän myhäilee.

Pohtiessaan Kepan roolia Tansaniassa mies jo kaavailee pientä työnkuvan muutosta seuraajalleen: ”Kepan työ ja järjestöjen projektit ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä. Kepan pitäisi kuitenkin tehdä enemmän lobbaustyötä ja osallistua enemmän koko sikäläistä yhteiskuntaa koskevaan keskusteluun.”