Uutinen

Kepa tukee pienviljelijöiden kampanjaa Sambiassa

Sambialaisten pienviljelijöiden arki on kovaa. Tuotantopanokset ovat kalliita, lainoja ja maatalousneuvontaa on vaikea saada ja tuottaiden markkinointi on hankalaa. Tilanteeseen kyllästyneet pienviljelijät ovat alkaneet Kepan tuella järjestäytyä ja vaatia oikeuksiaan.
Miia Toikka
15.11.2004

Pienviljelijät eri puolilta Sambiaa kokoontuivat marraskuussa Kepan toimistolle Lusakaan suunnittelemaan koko maata kattavaa viljelijäverkostoa, joka voi painostaa hallitusta ottamaan paremmin pienviljelijöiden tarpeet huomioon.

Kuva: Ruoanlaittoa (Kuvaaja: Tiina-Maria Levamo)
Hyväkään sato ei riitä turvaamaan viljelijäperheen toimeentuloa, jos tuotteita ei saa myytyä kohtuulliseen hintaan.
Sambiassa on noin 800 000 maatilaa, joista kolme neljäsosaa on keskimäärin kahden hehtaarin kokoisia perhetiloja. Nämä tilat tuottavat suurimman osan sambialaisten ruoasta. Viljelijän arki on kuitenkin koettelemuksia täynnä. Tuotantopanokset ovat kalliita ja niiden saatavuus epävarmaa, lainoja ja maatalousneuvontaa ei ole saatavilla ja tuotteiden markkinointi on hankalaa.

Markkinointi hiertää

Parannuksia tarvitaan koko tuotantoketjuun, mutta erityisesti viljelijät ovat huolisassaan markkinointiin liittyvistä ongelmista. Hyväkään sato ei riitä turvaamaan viljelijäperheen toimeentuloa, jos tuotteita ei saada kaupaksi kohtuulliseen hintaan. Rahaa tarvitaan esimerkiksi suolaan, saippuaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ja koulumaksuihin.

Toisin kuin pohjoisessa käytävän globalisaatiokeskustelun perusteella saattaisi kuvitella, sambialaisten pienviljelijöiden markkinoille pääsyn helpottaminen ei ala EU:n tuontitullien rukkaamisesta. Kyse on paljon maanläheisemmistä ongelmista, ennen kaikkea kulkuyhteyksien heikkoudesta. Pientuottajat ovat altavastaajan asemassa omilla lähimarkkinoillaan. Mitä syrjäisemmästä paikasta on kysymys, sitä suurempi valta ostajalla on sanella itselleen sopiva kauppahinta.

Viljelijät tyhjän päällä

Sambiassa valtiolla oli 1990-luvun alkuvuosiin asti erittäin suuri rooli maataloudessa siementen ja lannoitteiden jakelusta markkinointiin. Kupari oli talouden tukipilari, ja hallituksen päämääränä oli turvata riittävä edullisen maissin saanti kuparivyöhykkeen kaupunkiväestölle. Vaikka järjestelmässä oli ongelmansa, takasi se kuitenkin suurelle osalle viljelijöistä suhteellisen turvatun mahdollisuuden harjoittaa elinkeinoaan.

Tilanne muuttui ratkaisevasti, kun taloutta alettiin vapauttaa. Valtiovetoinen järjestelmä romahti ja viljelijät jäivät selviämään omillaan. Kuilu ei ole umpeutunut, sillä yksityisen sektorin edustajat eivät halua käydä kauppaa rutiköyhien pienviljelijöiden kanssa. Viljelijät ovat kehittäneet monenlaisia tapoja selviytyä muutoksesta. Osa tavoista on haitannut ekologista ja sosiaalista kehitystä, toiset taas ovat vahvistaneet viljelijän riippumattomuutta. Esimerkiksi lannoitteiden puutteessa osa viljelijöistä on siirtynyt takaisin kaskeamiseen, osa taas on kansalaisjärjestöjen avustamana opetellut parantamaan peltojen tuottavuutta peltometsäviljelyllä.

Kehityksen moottori?

Kestävien, koko tuotantoketjun kattavien ratkaisumallien löytäminen edellyttää tietoista panostamista pienviljelijöihin. Sambian hallituksen huomio on näyttää kuitenkin keskittyneen suuriin tuottajiin ja heidän kilpailukykynsä varmistamiseen globaaleilla markkinoilla. Maan köyhyydenvähentämisstrategiassa maataloudesta puhutaan kasvun ja kehityksen moottorina. Käytännön toimenpiteissä pienviljelijät jäävät kuitenkin syrjään. Esimerkiksi hallituksen hiljattain tekemästä päätöksestä poistaa tuontitullit maatalouskoneilta ei ollut iloa pienviljelijöille, joiden tärkeimmät työkalut ovat kuokka ja omat lihakset.

Varsinainen kaupallisen viljelyn sektori Sambiassa käsittää noin 1 000 suurmaatilaa, jotka ovat lähes poikkeuksetta valkoisten viljelijöiden ja ulkomaisten investoijien omistuksessa. Muutamat pienviljelijät ovat päässeet osalliseksi vientisektorin imusta esimerkiksi tupakkaa, puuvillaa ja vihanneksia vientiin tuottavien firmojen sopimusviljelijöinä. Muuten vientisektorin yhteydet Sambian talouteen ovat vähäiset. Suurtilojen omistajat kuluttavat pääosan tuloistaan tuontitavaraan, ja ulkomaiset investoijat nauttivat viiden vuoden verovapaudesta.

Sambialaisten pienviljelijöiden viesti hallitukselleen on selvä. He haluavat harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa, mutta se ei onnistu niin kauan kuin maaseudun asiat ovat retuperällä. Pienviljelijöiden tuotantoedellytysten parantaminen vähentää myös köyhyyttä. Tätä päämäärää Kepa pyrkii edistämään Sambiassa tukemalla pienviljelijöiden kampanjaa.