Uutinen

Kepa Thaimaan metsissä ja Mekong-joella

Timo Kuronen
2.1.2003

Kuva: Periläisiä (Kuvaaja: Timo Kuronen)

Kepan toiminta Thaimaassa ja Mekong-joen alueella on keskittynyt ympäristöongelmien arviointiin ja paikallisyhteisöjen oikeuksien puolustamiseen.

Kymmenkunta vuotta sitten suomalaiskonsultit olivat kehitysyhteistyövaroin laatimassa Thaimaan metsäsektorin kokonaissuunnitelmaa. Thaimaan kansalaisjärjestöt ja paikallisväestö kritisoivat teolliseen metsätalouteen pohjautunutta suunnitelmaa voimaakkasti. Thaimaa olikin yksi esimerkkimaa vuosina 1994-96 Helsingissä järjestetyssä kolmessa "Suomi ja maailman metsät" –seminaarissa.

Suomalaiset ympäristöjärjestöt ehdottivat Kepalle tiiviimmän yhteistyön aloittamista thaijärjestöjen kanssa. Vuoden 1998 alkupuolella päädyttiin suomalaisen tiedonvälittäjän lähettämiseen työskentelemään thaimaalaisen ympäristöjärjestö PER:n (Project for Ecological Recovery) kanssa.

Vihdoin PERillä

Saavuin itselleni uuteen ympäristöön ja kulttuuriin heinäkuussa 1998. Sopeutuminen sujui kuitenkin ongelmitta, sillä lähdin matkaan oppiakseni, enkä neuvoakseni muita. Samalla periaatteella on ollut hyvä jatkaa. PER paljastui hyvin kansainvälisesti valveutuneeksi mutta samalla ruohonjuuritason työnsä ansiosta ihmisläheiseksi järjestöksi.

PER:n perustivat vuonna 1986 sosiaaliaktivistit ja yliopistoihmiset, jotka näkivät nopean talouskasvun ja teollistumisen seuraukset luonnolle ja paikallisyhteisöjen elinkeinoille. Järjestön tarkoituksena oli koordinoida paikallisten järjestöjen, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten ympäristötyötä tutkimuksen, verkostoitumisen ja poliittisen vaikuttamisen avulla. Alkuvuosina kampanjoitiin useita patohankkeita vastaan, mutta työtä tehtiin myös valtakunnallisen luonnonmetsien hakkuukiellon, yhteisömetsätalouden ja peltometsäviljelyn puolesta.

Aasian talouskriisin myötä myös kansainvälisten rahoituslaitosten roolin kriittisestä arvioinnista tuli merkittävä osa PER:n työtä. Myös energiakysymykset nousivat pinnalle suurten kaasuputki- ja hiilivoimalahankkeiden vuoksi.

Vaihtoehtoisen kehityksen jäljillä

Talouskriisin ja globalisaation vaikutukset ovat saaneet thaijärjestöt kiinnostumaan kansainvälisestä yhteistyöstä entistä enemmän. Ulkomailta haetaan kokemuksia ja esimerkkejä, joita voidaan käyttää kotimaassa esimerkiksi luonnonvarojen yksityistämistrendin kriittiseen analysointiin. Vastavuoroisesti PER osallistui aktiivisesti thaijärjestöjen kestävän kehityksen työryhmään, joka laati Johannesburgin huippukokousta varten vaihtoehtoraportin Agenda 21:n toteutumisesta Thaimaassa. Raporttiin, joka voi toimia mallina muille etelän kansalaisyhteiskunnille, koottiin tavoitteet ja konkreettiset ehdotukset tasa-arvoisen, monimuotoisen ja kestävän kehityksen toteuttamiseksi.

Vallalla olevalle talouskasvuajattelulle etsitään vaihtoehtoja kansan enemmistön eli maaseudun paikallisyhteisöjen parista. Yhdessä paikallisjärjestöjen ja yliopistotutkijoiden kanssa PER selvittää paikallistiedon merkitystä luonnonvarojen hallinnassa ja käytössä, aktivoi paikallisia ihmisiä oikeuksiensa puolustamiseen sekä yrittää vaikuttaa päättäjiin, jotta muu lainsäädäntö noudattaisi perustuslain henkeä.

PER:n sisarjärjestö TERRA tekee yhteistyötä Laosissa, Kambodzhassa ja Vietnamissa toimivien järjestöjen kanssa. Järjestön erityisenä huolenaiheena on jokilaakson 60 miljoonalle ihmiselle ruokaa tarjoavan Mekong-joen tulevaisuus.

Yhteystiedottajan toimenkuvaan kuuluu Suomeen tiedottamisen ja kirjoittamisen lisäksi PER:n ja TERRA:n auttaminen tiedon keräämisessä ja analysoinnissa sekä osallistuminen PER:n työhön paikallisyhteisöjen parissa. Kepan ja PER:n kumppanuussopimus sisältää yhteystiedottajan lisäksi myös rahallista tukea PER:lle.

Kepa maailmalla 5/9: Thaimaa

     

  • toiminta alkoi 1998

     

  • yhteystiedottaja Timo Kuronen työskentelee Kepan kumppanijärjestö PER:n (Project for Ecological Recovery) toimistolla Bangkokissa

     

  • tärkeimmät tehtävät: vahvistaa PER:n työn kautta Thaimaan paikallisyhteisöjä ja niiden organisaatioita, haastaa perinteinen kehitysajattelu vaihtoehtoisen tiedon ja kehitysmallien avulla sekä pyrkiä tiedon ja kokemusten vaihtoon etelä-etelä ja etelä-pohjoinen –akseleilla.