Uutinen

Kenian levottomuuksien taustalla on köyhyys

Kenian väkivaltaisuuksien todelliset syyt löytyvät köyhyydestä ja maanomistuskysymyksistä, eivät kansalaisten jakautumisesta etnisiin ryhmiin.
Eeva Eronen
4.1.2008
UN-HABITAT/RAAKEL SYRJANEN080109RSyrjanen_kenia.jpg


Lapset viettävät aikaa Nairobin slummialueilla.

Uutiset ovat kertoneet viime päivinä etnisten ryhmien välisestä kahakoinnista Keniassa: Kiperien presidentinvaalien voittajaksi julistautuneen Mwai Kibakin kansa, kikujut, ovat saaneet kimppuunsa pienempien etnisten ryhmien, etenkin opposition edustajan Raila Odingan luot. Ilmassa on lennellyt kansanmurhasyytöksiä ja puhetta etnisestä puhdistuksesta.

"Heimoihin keskittyminen on ongelman vähättelyä ja kertoo vain osan totuudesta", arvioi Suomessa viitisen vuotta asunut kenialainen luonnonvaraekologi Peter Kuria. Hän on Keniassa toimivan, luonnonvaroihin ja hallintoon keskittyvän Shalin-järjestön perustajajäsen.

Kenialaiset ovat jakautuneet 56 etniseen ryhmään, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta, kun ne ottavat yhteen.

Kurian mukaan kyse ei kuitenkaan ole etnisyydestä vaan köyhyydestä ja luonnonvaroista. Siitä todistaa hänen mielestään jo se, ettei koko Kenia ole liekeissä kymmenistä eri ryhmistä huolimatta.

Hallituksen politiikka on kautta aikain kohdellut kaltoin paikallisia yhteisöjä luonnonvarojen jaossa ja suosinut muualta tulevia. Se on lisännyt maaseutualueiden köyhyyttä ja aiheuttanut kaunaa, Kuria selittää. Asetelmaa vahvistaa, että kikujut ovat perinteisesti olleet vallakasta ja vaurasta kansaa.

Kurian mukaan valtionhallinto ei ole onnistunut löytämään keinoja ristiriitojen ratkaisemiseen. Näin ollen ihmiset päätyvät ottamaan oikeuden omiin käsiinsä saadakseen itselleen maata, jonka he kokevat heiltä vääryydellä otetun.

Poliitikot tuntevat maansa jännitteet

Jännitteen ymmärtävien poliitikkojen taas on helppoa käyttää tilannetta hyväkseen.

"Kysymykset heimojärjestelmästä ja maasta ovat Keniassa hyvin erikoisia ja poliitikot tiesivät sen erittäin hyvin vaalikampanjoita tehdessään", Kuria sanoo.

Hänen mukaansa näin on tapahtunut siirtomaa-ajoista lähtien.

BBC:n reportteri Mark Doyle arvioikin uutisanalyysissään, että lehtiotsikot olisivat voineet oikeammin kertoa, että köyhyyden kurjistamat, normaalisti rauhallisesti rinnakkain elävät kansat joutuivat vallanhimoisten poliitikoiden manipuloimiksi.

Köyhyydestä ja turhautumisesta nousevia väkivallan syitä korostaa se, että mellakointiin eivät osallistu kansan hyväosaiset vaan työttömät nuoret miehet.

"He ovat niitä, joilla ei ole mitään", Kuria sanoo ja lisää, ettei monilla ole myöskään mitään hävittävää väkivaltaisuuksiin turvautuessaan.

Politiikka ei tunnusta ismejä

Afrikan kielten ja kulttuurien tutkija, tohtori Risto Marjomaa huomauttaa, että on hyvä ottaa huomioon, ettei esimerkiksi Keniassa tunnusteta ismejä, poliittisia suuntauksia, kuten sosiaalidemokratiaa tai liberalismia, samaan tapaan kuin länsimaissa.

Näin ollen on ymmärrettävää, että poliitikot vetoavat samaan kansaan kuulumiseen äänestäjille puhuessaan, hän sanoo.

Marjomaan mukaan poliittisen vallan vaihtumiseen luo paineita se, että äänestäminen perustuu niin pitkälti siihen, mihin ryhmään kuuluu. "Ihmiset voivat vaihtaa ismejä, mutta etnisyyttä ei voi vaihtaa."

Etenkin köyhän kansanosan keskuudessa ajatus ryhmäjaosta tuntuu luonnolliselta ja puhuttelevalta, koska ihmiset ovat tottuneita luottamaan lähimpiinsä; hädän hetkellä ja tarpeen tullen käännytään perheen ja suvun, seuraavaksi saman etnisen ryhmän jäsenten puoleen, BBC:n Doyle sanoo.

Hänen mukaansa tämäkin asetelma on hyvin afrikkalaisten poliitikkojen tiedossa ja sitä käytetään ahkerasti hyväksi; "Olen samaa kansaa kuin sinä, minuun voit luottaa", he sanovat.

Kuria sanoo samaa. "Köyhissä oloissa elävät ihmiset uskovat poliitikkoja kirjaimellisesti."

Uusi Ruanda?

Kuria pelkää, etteivät ulkomaailma tai kenialaiset poliitikot ota tilannetta riittävän vakavasti.

"Tulisi muistella, mitä Ruandassa ja Zimbabwessa tapahtui. Ei riitä, että puhutaan vain poliittisesta rauhasta. Sen sijaan pitäisi keskittyä itse ongelmaan", Kuria sanoo ja viittaa maakysymykseen. Jollei näin tehdä, konflikti voi levitä uusille alueille.

Kuria pitää selvänä, että ihmisiä on kuollut enemmän kuin mitä uutisissa on raportoitu.

Tietokulma

  • Hallituksen tilastojen mukaan Kenian suurimmat etniset ryhmät ovat kikujut (22 prosenttia väestöstä), luhyat (14 %), luot (13 %), kalenjit (12 %) ja kambat (11 %).
  • Edellinen ja nyt vaalien voittajaksi julistautunut presidentti Mwai Kibaki kuuluu kikuju-heimoon, joka elää taloudellisesti vahvoilla alueilla maan keskiosissa.
  • Oppositiojohtaja Raila Odinga tulee luo-kansasta Kenian länsiosista Viktoria-järven ja Ugandan rajan läheltä.
  • Kibakin edeltäjä, aiempi presidentti Daniel arap Moi kuuluu kalenjin-heimoon, joka on ollut mellakoimassa nyt kikujuja vastaan.
  • Keniaa on kiitetty kansainvälisesti siitä, että se on pysynyt rauhallisena itsenäistymisestään saakka (1963) samaan aikaan kun suuri osa sen naapureista on kokenut sotia ja kaaosta. Maata on kuitenkin kritisoitu ajoittain leimahtavista etnisyyteen viittaavista kahakoista.
  • Tilanne oli pahimmillaan vuonna 1992, jolloin noin 1500 ihmistä kuoli heimoihin liittyvissä maakiistoissa Rift Valleyn alueella. Viittä vuotta myöhemmin 200 ihmistä tapettiin turisteja houkuttelevassa Mombasan kaupungissa.
  • Lähde: Reuters

Lisää tietoa aiheesta