Intian finanssiministeri Pranab Mukherjee ja maaseutukehityksen ministeri Jairam Ramesh ottivat vastaan Maailmanpankin tulevan pääjohtajan Jim Kimin New Delhissä vuonna 2012.
Kuva:
U.S. Embassy New Delhi
Uutinen

Kenen neuvoja köyhät maat kuuntelevat?

Tuoreen tutkimuksen mukaan kehitysmaiden johtajat avaavat mieluiten ovensa kansainvälisille järjestöille ja rahoituslaitoksille, mutta myös pienten valtioiden, kuten Suomen, neuvoja arvostetaan.
Jukka Aronen
6.11.2015

Suomen kehitysyhteistyöleikkausten yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten avun pienentäminen vie Suomea kauemmas pöydistä, joissa päätökset tehdään.

"Päättäjien pöydät" sijaitsevat useimmissa mielikuvissa Euroopan unionissa, YK-järjestelmässä ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, toisaalta myös kehitysmaiden hallintopalatseissa.

Mutta onko oikeasti niin, että menetämme avun pienenemisen myötä vaikutusvaltaamme?

Kehitysmaiden päättäjät avautuivat

Tuore tutkimus "Listening to Leaders" tarttuu tähän kysymykseen kehitysmaiden osalta.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä mieltä matala- ja keskituloisten maiden päättäjät ja muut avainhenkilöt ovat avunantajien vaikutusvallasta. Tutkimuksen tehnyt yhdysvaltalainen AidData haastatteli lähes 6 750 henkilöä 126 maassa.

Haastateltavat, joiden joukossa oli muun muassa 47 valtionjohtajaa, kertoivat polttavimmista ongelmistaan, millaista politiikkaa hallitukset harjoittavat ongelmien ratkomiseksi ja millaisen ulkopuolisen tahon kanssa ne pulmiaan mieluiten ratkovat.

Massiivisesta aineistosta nousee vastauksia monenlaisiin kysymyksiin, kuten kallistavatko kehitysmaat korvaansa herkimmin rikkaimmille avunantajille tai kenen neuvoissa katsotaan olevan järkeä.

Monenkeskiset kärjessä

Tulokset kertovat, että kehitysavulla saa vaikutusvaltaa, mutta vaikutusvalta ei ole aina suoraan sidottu kehitysavun määrään.

Eniten vaikutusvaltaa köyhimpien maiden päättäjiin ei yllättäen olekaan valtioilla vaan monenkeskisillä toimijoilla.

Kun vaikutusvalta suhteutetaan käytettyyn rahamäärään, listan kärkeen nousevat globaali rokotusohjelma GAVI, Amerikoiden kehityspankki IADB, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Tunnetuilla suurilla instituutioilla on tutkijoiden mukaan "rehellisen välittäjän" maine, ja niiden tarjoamaa tietoa pidetään riippumattomana ja luotettavana.

"Kiinan valta on myytti"

Valtioiden heikkoudeksi katsotaan se, että ne toimivat liiaksi geopoliittisten tai kaupallisten tekijöiden ohjaamina.

Mutta myös valtioiden välillä on eroja. Parhaiten menestyvät pienet OECD-maat ja heikoimmin OECD:n ulkopuoliset valtiot.

Etenkin Kiinan suurena pidetty vaikutusvalta on tutkimuksen mukaan liioittelua.

Suuri vaikutus on fyysisellä läsnäololla. Esimerkiksi oma toimisto ja henkilökunta lisäävät vaikutusvaltaa.

Poikkeuksena on niin sanottu tekninen apu (omien asiantuntijoiden käyttäminen kehitysyhteistyöhankkeissa), joka ei paranna vaikutusvaltaa.

Suomi toimii vaikeissa maissa

Tutkijat laittoivat toimijat paremmuusjärjestykseen niiden suhteellisen vaikutusvallan mukaan. Suomi jää listalla pakkasen puolelle (35. sijalle 46 maan joukossa): sen vaikutusvalta on selkeästi pienempi kuin mitä rahallinen panostus edellyttäisi.

Tutkimuksessa todetaan, että Suomen antama tuki ei mene läheskään aina yhteen avunsaajan itse määrittämien tärkeimpien kehitysprioriteettien kanssa, eikä Suomi pyri päätöksenteon keskiöön yhtä voimakkaasti kuin useimmat muut toimijat.

Suurin syy Suomen suhteellisesti pieneen vaikutusvaltaan lienee kuitenkin kohdemaissa.

"On mahdollista, että Suomen kyky vaikuttaa kohdemaidensa poliittiseen agendaan on rajallinen siksi, että apu keskittyy sellaisiin maihin, joissa muutoksia on vaikea saada aikaan", AidDatan yhteysjohtaja Alex Wooley sanoo Kepan verkkotoimitukselle sähköpostitse.

Suomen neuvot hyödyllisiä

Suomi saa silti kehuja raportissa ja sijoittuu hämmästyttävästi sijalle 4, kun tutkittiin, miten hyödyllisinä kohdemaat pitävät saamiaan neuvoja. Suomen sijoitus on jopa parempi kuin Maailmanpankilla ja IMF:llä, mikä kertoo siitä, että silloin kun Suomea kuunnellaan, sen neuvoja myös arvostetaan.

Suomi on tutkimuksen mukaan myös hyvä kommunikoimaan, siirtämään omistajuutta paikallisille toimijoille ja keskittämään apuaan.

Tässä mielessä Suomi rinnastuu Itävaltaan ja Luxemburgiin. Kaikilla kolmella maalla pääkohdemaiden määrä on pysynyt pienehkönä, mikä on auttanut niitä luomaan pitkäkestoisen luottamussuhteen etelän yhteistyökumppaneihinsa.

YK-järjestöjen tukeminen kannattaa

Tutkimusta on jo ehditty tulkita niin, että avunantajavaltioiden kannattaa ohjata jatkossakin riittävän suuri osa avustaan luotettavina pidettyjen monenkeskisten toimijoiden kuten YK-järjestöjen kautta. Avunsaajamaat nojautuvat vahvasti esimerkiksi UNDP:n ja Unicefin ammattitaitoon.

AidDatan tutkija Brad Parks totesi Washington Post -lehdelle, että myös keskittäminen kannattaa.

"Jos valtio levittää kehitysyhteistyörahansa liian moneen maahan ja liian monelle sektorille, osaaminen ja tietotaito saattavat pirstaloitua liiaksi."

Entä voiko valtio, esimerkiksi Suomi, pienentää apuaan menettämättä vaikutusvaltaansa?

Tähän on Alex Wooleyllä selvä kanta: "Suomen pieni vaikutusvalta (köyhien maiden poliittiseen agendaan) johtuu kehitysyhteistyöbudjetin pienuudesta."

Eli vaikka vaikutusvalta määräytyy monen tekijän kautta, avun määrä on yleensä se ratkaisevin tekijä.