Uutinen

Kenen ääni kuuluu kansalaisjärjestöissä Afrikassa?

Ulkomaisten kansalaisjärjestöjen määrä Afrikassa lisääntyy koko ajan, mutta pääsevätkö afrikkalaisten äänet niissä esiin?
Sanna Jäppinen
11.10.2005

Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen määrä on lisääntynyt Afrikassa yli 30 prosentilla vuosien 1993 ja 2003 välillä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lisäys oli jopa 40 prosenttia, kerrotaan London School Of Economicsin globaalia hallintoa tutkivan keskuksen tutkimuksessa. Ulkomaisten järjestöjen "haarakonttoreita" toimii maanosassa nykyään noin 40 000, kun mukaan lasketaan sekä varsinaiset toimistot että yksittäiset järjestöjen edustajat.

Kansalaisjärjestöt ovat olleet erityisen aktiivisia ja usein jopa keskeisiä toimijoita lasten auttamisessa, ruoanjakelussa ja ravintotilanteen kohentamisessa, maamiinojen eliminoimisessa, terveydenhuollon kehittämisessä - erityisesti hiv/aidsin suhteen - sekä vesihuollon parantamisessa, kerrotaan Reutersin uutisessa. Viime vuosina painopiste on liikkunut yhä enemmän avustustyöstä myös päättäjiin suuntautuvaan vaikuttamistyöhön ja paikallisten järjestöjen toimintakyvyn vahvistamiseen.

Monet kansalaisjärjestöjen edustajat ovat vuosia todenneet tähtäävänsä siihen, että he tekisivät itsensä tarpeettomiksi. Näyttää kuitenkin käyneen päinvastoin, todetaan Rednovan artikkelissa.

"Monet järjestöt tuntuvat kasvavan omista tarpeistaan lähtien ja palvelevan yhä vähemmän ihmisiä, joita niiden olisi tarkoitus auttaa", toteaa Action Against Hunger -järjestön entinen johtaja Sylvie Brunel, joka vertaa joidenkin järjestöjen olevan kuin YK pienoiskoossa keskittyessään ylen määrin logistiikka-, varainkeruu- ja tiedotusjärjestelmiinsä.

Ovatko ulkomaiset kansalaisjärjestöt siis pikemminkin länsimaiden äänitorvia vai pääsevätkö myös afrikkalaiset näkemykset niissä esiin, Rednovan artikkelissa pohditaan. Suuntaus näyttää olevan se, että hallintoa ja vastuuta yritetään yhä enemmän jakaa ja juurruttaa myös toimintaympäristöön.

Esimerkiksi Action Aid on mennyt vielä askeleen pidemmälle, sillä se on siirtänyt päämajansa Britanniasta Etelä-Afrikkaan, ja järjestön kansainvälisen johtokunnan puheenjohtajana on ugandalainen aids-aktivisti Noerine Kaleeba.

"Vaikka järjestöissä tuskaillaan paljon tämän asian suhteen, on vallan ja kontrollin luovuttaminen aina vaikeaa, sillä se voi merkitä oman organisaation kutistumista", toteaa Ford-säätiön kansalaisyhteiskunnan osaston johtaja Michael Edwards Rednovan artikkelissa.

Lisää tietoa aiheesta