Uutinen

Kehitysyhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan / Osa III

Juha Rekola
11.6.2000

Kannanotto kehitysyhteistyöstä

Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry
12.6.2000

Osa III:

Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä on viime vuosina tapahtunut myös positiivista laadullista kehitystä. Yksi tällainen on ollut suoran vienninedistämisen väheneminen. Tämä on näkynyt mm. korkotuen käytön laskemisena. Tämä johtuu siitä, että OECD- asettamien kriteerien ODA-kelpoisesta korkotuesta on vähentänyt suomalaisten yritysten kiinnostusta tähän kehitysyhteistyön muotoon.

Kepa pani tyytyväisenä merkille hallituksen periaatepäätöksen lisätä kansalaisjärjestöjen kautta ohjattavaa kehitysyhteistyötä 10-15 prosenttiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista. Kepan mielestä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tuen tulee tasaisesti nousta kohti haarukan ylärajaa, 15 prosenttiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista. Myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen Suomelta saama rahoitustuki täydentää hyvin kohdistettuna sekä suomalaisten kansalaisjärjestöjen että Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. Tuettavien järjestöjen valinnassa on noudatettava selkeitä ja läpinäkyviä kriteerejä ja vältettävä rönsyilyä liian moneen suuntaan. Suomen kehitysmaapoliittisten linjausten mukaisesti on voitava osoittaa tukea myös sellaisille kansainvälisille ja alueellisille NGO-verkostoille, jotka edistävät pohjoisen ja etelän välistä kehityspoliittista dialogia.

Kehitysyhteistyön määrärahatasosta

Kenties suurin yksittäinen ongelma Suomen kehitysyhteistyössä on sen määrärahataso. Vuonna 2000 kehitysyhteistyön osuus bruttokansantuotteesta on suunnilleen sama kuin hieman ennen 1980-luvun puoliväliä. Ilman lisärahoitusta se jää noin 0,32 prosenttiin bruttokansantulosta.

Nyt tarvitaan uusi kansallinen puoluerajat ja vaalikaudet ylittävä päätös ja sitoumus nostaa Suomen kehitysyhteistyö tästä häpeällisestä tilasta takaisin YK:n suosittelemalle 0,7% bkt-tasolle alkaneen vuosikymmenen loppuun mennessä. Kepa kutsuu suomalaisia päättäjiä, vaikuttajia ja kansalaisjärjestöjä mukaan tämän päätöksen rakentamiseen ja toteuttamiseen.

Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvaessa on kyettävä oppimaan 1980-luvun kasvun virheistä. Tuolloin Suomen kehitysyhteistyön virallisissakin päämäärissä, ohjelmissa ja osaamisessa oli paljon toivomisen varaa, mikä johti kehitysyhteistyön mainetta vieläkin osittain leimaaviin vääristymiin ja ongelmiin. Nyt tavoitteet ovat perusteiltaan oikeat ja kokemusta ja osaamista on enemmän. Kehitysyhteistyön laadun ja päämäärien toteutumisen takaamiseksi kehitysyhteistyömäärärahojen nousu ei voi tapahtua kertarysäyksellä, mutta sen pitää olla suunniteltua, johdonmukaista, pitkäjänteistä ja riittävän nopeaa.

Vuoden 2001 budjettia valmisteltaessa minimivaatimus on hallituksen itsensäkin ehdottomaksi vähimmäismääräksi sanoman 0,34% bkt-osuuden turvaaminen. Tästä aiheutuva määrärahakasvu on Kepan mielestä kanavoitava kolmeen kohteeseen:

a) Kahdenväliseen ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön. Erityisesti vähiten kehittyneiden maiden kehitysyhteistyön osuutta on lisättävä.

b) YK-järjestöjen tukeen.

c) Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyömäärärahoihin.