Uutinen

Kehitysyhteistyötä mullistusten keskellä

Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen kannattaa varautua ennalta katastrofeihin
Sini Kuvaja
15.1.2005

Kuva:Lääkintähenkilökuntaa

Hyökyaalto, maanjäristys, tulva, aseellinen konflikti... kehitysmaassa saattaa tapahtua mitä tahansa, mihin kehitysyhteistyön tekijät eivät ole varautuneet. Useat kehitysmaista sijaitsevat alueilla, joissa on maanjäristyksiä tai tulvia. Myös poliittinen elämä on epävakaista.

"Järjestöjen kannattaa ottaa huomioon se mahdollisuus, että äkillisiä muutoksia voi tulla. Luonnonmullistuksia ei ehkä pysty ennakoimaan, mutta poliittisissa kriiseissä ilmassa on aina etukäteen merkkejä luettavissa", sanoo Kepan hankeneuvoja Helena Nevalainen.

Niin luonnonkatastrofi kuin sisällissota keskeyttää kehitysyhteistyöhankkeen ainakin joksikin aikaa. Silloin on mietittävä, täytyykö toiminnan luonnetta muuttaa vai vetäytyä. Avustustoimintaan siirtyminen ei aina ole mahdollista tai edes järkevää.

"Mikäli järjestö ryhtyy antamaan katastrofiapua, sen pitäisi sopia ammattijärjestöjen kanssa roolistaan. Jos YK-järjestöt ja Punainen Risti ovat paikalla, heillä pitäisi olla kyseisen valtion lisäksi vetovastuu avustustyössä. Koordinaatiota tarvitaan, ettei ihmisiä putoa avustusorganisaatioiden väliin", Nevalainen muistuttaa.

Jos hanke joudutaan keskeyttämään, rahoittajalle täytyy ilmoittaa. Rahoittajan kanssa on myös neuvoteltava, mikäli hanketta halutaan muuttaa.

Nevalaisen mielestä kehitysyhteistyöhön lähtijöitä kannattaisi valmentaa kriisitilanteiden varalta.

"Epävakaille alueille lähtijöiden koulutuksessa voisi olla perusasiat kriisitilanteessa toimimisesta. Ja hanketta suunniteltaessa pitäisi varautua poliittisen kriisin tai luonnonkatastrofin mahdollisuuteen."

Kuva:Rakennusten jäänteitä rannalla

 

Hyvin harvoin katastrofi tuhoaa kaikkea, mitä kehitysyhteistyöhankkeella on saatu aikaan.

"Useimpiin hankkeisiin sisältyy ihmisten kouluttamista, eikä se pääoma mihinkään katoa. Parasta olisi, että hanketta jatkettaisiin mahdollisimman pian. Tietysti ihmisillä on oltava perusturvallisuus: ruokaa, vettä ja asunto ennen kuin he voivat kiinnostua mistään muusta."

Nevalainen itse työskenteli kolme vuotta Pakolaisavun projektijohtajana Ugandassa alueella, jossa oli levottomuuksia. Sissihyökkäysten jälkeen toiminta pyrittiin aloittamaan nopeasti, sillä ihmiset halusivat palata normaalielämään.

"Lukutaitokurssia on silti turha ruveta vetämään niin kauan kuin ihmiset tuntevat olevansa välittömässä vaarassa ja pitävät matkalaukkunsa valmiiksi pakattuna. On odotettava, että he ovat valmiita. Koskaan ei tiedä kauanko ihmisillä vie aikaa prosessoida vaikeita tapahtumia. Toiminnan aloittamista voi ehdottaa, mutta jos se ei lähde käyntiin, pitää vain huomioida ihmisten elämäntilanne ja odottaa."