Uutinen

Kehitysyhteistyön kriteerit uuteen uskoon?

Mihin suuntaan kehitysyhteistyön kriteerejä olisi reivattava, jotta apu ohjautuisi siihen, mihin se on tarkoitettu eli köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa?
Sanna Jäppinen
6.6.2006
Lusakan katulapsia (Kuva: Janne Sivonen) Katulapsia Sambian Lusakassa

Vuonna 2005 kehitysapua annettiin ennätyksellinen määrä: OECD-maiden viralliset kehitysapuvarat (ODA) nousivat yli 30 prosenttia edellisvuodesta yli 100 miljardiin dollariin. Rikkaat maat näyttäisivät siis pystyvän lunastamaan lupauksensa lisätä kehitysapua 50 miljardia dollaria (39 miljardia euroa) vuodesta 2004 vuoteen 2010.

Keväällä ilmestyneessä eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen raportissa "EU Aid: Genuine leadership or misleding figures?" todetaan kuitenkin, että lähes kolmannes EU-maiden kehitysyhteistyön piiriin laskemasta rahoituksesta - 13,5 miljardia euroa - kohdistui muuhun kuin köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa.

OECD:n tilastoissa esimerkiksi Suomen kehitysavun virallisena määränä komeilee 0,47 prosenttia bkt:sta. Kansalaisjärjestöjen mukaan vain 0,38 prosenttia oli varsinaista kehitysapua. Valtaosa erotuksesta eli 120 miljoonaa syntyi velkahelpotuksista Irakille, kertoo Kepan kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi, joka vastasi raportin Suomen-osuuden kokoamisesta.

Raportin teossa oli mukana myös kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry. "OECD:n kehitysapukomitea DAC päivittää kriteeristöään viralliselle kehitysavulle vuonna 2007, ja toivon mukaan kansalaisjärjestöjen näkemykset otetaan silloin huomioon", toteaa Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen.

Kaiken kattava kehitys?

Tytti Nahin mukaan eurooppalaiset järjestöt ovat huolissaan siitä, että köyhyyden vähentämisen sijaan kehitysavun kriteerit väljenevät entisestään kattamaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisen ja globaalin turvallisuuden parantamisen.

Ulkoministeriön yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikön päällikön Sinikka Antilan mukaan kehitysavun on seurattava aikaansa, ja nyt kaivataan yhä enemmän jatkumoajattelua, jossa on otettava huomioon myös kauppa, turvallisuus ja rauha.

DAC-komiteassa kehitysyhteistyön kriteerien uudistamisessa päätettiin pitää vuonna 2005 tuumaustauko juuri sen takia, että rajanveto erityisesti turvallisuuskysymyksissä on hankalaa. Mielipiteitä jakaa esimerkiksi armeijan koulutus kehitysyhteistyövaroin.

"Maalaisjärki sanoisi, että on tärkeää antaa ihmisoikeus- ja tasa-arvokasvatusta sotilaille, jotka ovat usein pahimpia ihmisoikeuksien rikkojia kehitysmaissa. Nyt tämä ei onnistu kehitysyhteistyövaroista", Antila toteaa.

Hän muistuttaa, että järjestöjen kanssa ollaan täysin yhtä mieltä siitä, että kehitysyhteistyön on jatkossakin säilyttävä omana eheänä ja itsenäisenä kokonaisuutenaan. "Kehitysyhteistyörahoja ei saa ruveta käyttämään esimerkiksi sotilaallisiin toimiin."

Kehitysyhteistyön tilastoinnista ja raportoinnista ulkoministeriössä vastaavan Antti Rytkösen mukaan virallisen kehitysavun kriteerien päivityksessä on kyse ennen muuta tarkennusprosessista, ei niinkään kriteerien tiukentamisesta tai väljentämisestä. "Kun pystytään olemaan tarkempia, pystytään myös paremmin toteuttamaan läpinäkyvyyden vaatimus."

Monitulkintaiset velkahelpotukset

Kansalaisjärjestöt kiinnittivät raportissa erityistä huomiota suuriin velkahelpotuksiin, jotka nostivat avun ennätyslukemiin. Järjestöt pitävät velkakriisin ratkaisemista erittäin tärkeänä, mutta kritisoivat mitätöintien kirjaamista kehitysavuksi.

Myös OECD on ottanut kantaa siihen, että nykyinen käytäntö laskea velkahelpotukset osaksi kehitysyhteistyövaroja ei ole kestävä tapa lisätä lupausten mukaisesti kehitysapua ja vähentää köyhyyttä.

"Velkahelpotuksista suurin osa on tilastoharjoituksia, joissa rahaa ei siirry mihinkään, vaan maksatukset kuitataan saaduksi paperilla", Tytti Nahi toteaa.

Hänen mukaansa esimerkiksi suurimmista velkahelpotuksista osalliseksi päässyt Irak ei ole maksanut velanhoitomaksujaan, joten mitään rahaa ei velkojen mitätöinnin yhteydessä myöskään vapautunut köyhyyden vähentämiseen. Lisäksi Irakin velat ovat syntyneet vientiluotoista, joita ei ole myönnetty kehityksen vaan viennin edistämiseksi.

Sen sijaan kansainvälisten rahoituslaitosten HIPC-velkahelpotusohjelman puitteissa velkojaan anteeksi saaneilla mailla rahaa on kulunut velkojen lyhennykseen, ja rahaa saattaa kanavoitua jatkossa kehitykseen. Nahin mukaan näissä tapauksissa todellisia lyhennysten määriä olisi tarkasteltava maakohtaisesti.

"Suomi on nimenomaan ajanut läpinäkyvyyttä velkahelpotusasiassa, ja on haluttu, että velkahelpotukset näkyvät erillään budjetoidusta kehitysavusta. Tämä noudattaa Monterreyn sitoumusta, jossa todetaan, että velkahelpotusten tulee olla varsinaiselle kehitysavulle lisäistä", Sinikka Antila toteaa.

Antti Rytkösen mukaan läpinäkyvyyttä lisää se, että velkahelpotukset kirjataan könttäsummana yhdelle vuodelle. "Jos helpotukset jaettaisiin monelle vuodelle, olisi niiden erottaminen vaikeampaa."

Epätodellista apua?

Velkahelpotusten ohella eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat päässeet tällä erää yksimielisyyteen kahdesta muusta avun muodosta, joita ei niiden mielestä pitäisi laskea mukaan viralliseen kehitysapuun, koska ne eivät vähennä köyhyyttä kehitysmaissa. Näitä ovat pakolaisten vastaanotosta ja ulkomaisten opiskelijoiden apurahoista eurooppalaisissa oppilaitoksissa koituvat kulut.

"On hyvä, että järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota näihin asioihin - kansalaisjärjestöjen pitääkin toimia poliiseina", Sinikka Antila toteaa. "Monissa kohdissa raportissa on kuitenkin suoristettu polkuja, ja asiat nähdään kovin mustavalkoisina."

Antila muistuttaa, että esimerkiksi koulutetun väen puute on edelleen suuri ongelma ja kehityksen hidaste useissa köyhissä maissa, ja siirtolaisuuden ja kehityksen suhdetta on käsitelty viime aikoina paljon esimeriksi YK:ssa. Monissa maissa siirtolaisten kotimaahansa lähettämät rahalähetykset ovat kehitysapua merkittävämpi rahoituslähde.

Antilan huomio kiinnittyy myös järjestöjen raflaavaan väitteeseen kehitysapulukujen paisuttelusta ja liioittelusta. "Kyse ei ole lukujen vääristelystä, sillä rahaa on annettu DAC-komitean nykyisten kriteerien mukaisesti", Antila painottaa.

"Jos emme osaa itse ratkaista, onko joku toiminta ODA-kelpoista, käännymme DACin sihteeristön puoleen. Mieluummin teemme niin liian usein kuin harvoin", korostaa myös Antti Rytkönen.

Tytti Nahi toteaa, että DACissa kaivattaisiin kriteerien täsmentämisen tai laajentamisen yhteydessä perusteellista keskustelua myös siitä, mitä kriteereihin jo nykyisellään sisältyy.

"Pitäisi kysyä, sallivatko nykykriteerit rahan käytön sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät ole esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden ja OECD:n omien kehitysavulle määritteleminen tehokkuustavoitteiden mukaisia", Nahi pohtii.

Lisää tietoa aiheesta