Uutinen

Kehitysyhteistyön 40-vuotisjuhlat: Suomen kannettava globaali vastuunsa

Suomen virallinen kehitysyhteistyö keskittyy yhä laajempiin kokonaisuuksiin ja sektoriapuun, joten järjestöjen tekemän työn avulla säilytetään tärkeät yhteydet ruohojuuritason toimijoihin, muistuttaa ministeri Paula Lehtomäki.
Sanna Jäppinen
1.3.2005

Suomen toinen kehitysjoukko vuonna 1970 (Kuvaaja: UM)

Suomen toinen kehitysjoukko lähdössä Tansaniaan vuonna 1970.

"Suomen kehitysyhteistyö on nyt aikuisen iässä ja niinpä sen on kannettava yhä enemmän vastuuta", painotti Mosambikin entinen ulkoministeri Leonardo Santos Simao tervehdyspuheessaan Suomen kehitysyhteistyön 40-vuotisjuhlissa Vanhalla ylioppilastalolla 28. helmikuuta.

Mosambikin edustaja oli valittu puhumaan tilaisuuteen, sillä Suomen tärkeän kumppanimaan kanssa tehtävässä työssä tiivistyy nykypäivän kehityspolitiikan pääsuuntaus: antajalähtöisestä avustustoiminnasta on siirrytty yhä enemmän kehitysmaavetoiseen yhteistyöhön. Suomi on ollut mukana tukemassa pitkästä sisällissodasta kärsinyttä Mosambikia 1980-luvun lopulta lähtien, ja Santos Simao kiitteli toiminnan pitkäjänteisyyttä.

Nykyään Mosambik on yksi niistä maista, joihin Suomen kehitysyhteistyö kanavoituu niin sanotun budjettituen muodossa, eli Mosambikin hallituksella on yhä suurempi rooli ja päätösvalta rahoituksen suuntaamisessa. Mosambik on hyvä esimerkki myös toisesta kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen esiin nostamasta trendistä: avunantajamaiden on tehtävä entistä enemmän yhteistyötä keskenään.

"Välillä kaikki aika tahtoo mennä siihen, että tehdään vain raportteja ja selvityksiä eri avunantajatahoille, joilla on kaikilla omat käytäntönsä, seurantajärjestelmänsä ja tavoitteensa", Santos Simao kertoi kehitysmaan virkamiesten arkipäivästä.

"Suomen kehitysyhteistyön historia on pidempi kuin oma historiani", huomioi kolmikymppinen Lehtomäki. Näkökulmaa menneeseen tarjosi vuonna 1965 ulkoministeriöön perustetun kehitysaputoimiston ensimmäisiin työntekijöihin kuulunut presidentti Martti Ahtisaari.

Ahtisaaren mukaan kehitysyhteistyön ydin on pysynyt samana vaikka painotukset ovat muuttuneet: tavoitteena on nostaa kehitysmaat omille jaloilleen. Ahtisaari muistutti, että kehitysavun rinnalla köyhät maat tarvitsevat myös muita toimia: ulkomaisia investointeja, verotuloja, reilua maailmankauppaa ja velkahelpotuksia.

"Virallista kehitysapua ei kuitenkaan voi, eikä tule väheksyä. YK:n asettama 0,7 prosentin tavoite kansantulosta on ajankohtainen yhä edelleen ja toivonkin, että länsimaat - Suomi mukaan lukien - ponnistelevat ankarasti tavoitteen toteuttamiseksi", Ahtisaari totesi.

"Tavoitteen toteuttamisella ei ole vain taloudellinen merkitys. Kyse on myös poliittisesta sitoumuksesta, jonka pohjoisen rikkaat maat ovat köyhemmille maille tehneet."

Ahtisaari kritisoi tiukasti niitä, jotka pohtivat kehitysavun mielekkyyttä ja kehottavat Suomea keskittymään perinteiseen, kahdenväliseen reaalipolitiikkaan. "Emme voi olettaa, että meillä on oikeus keskittyä vain kovien ja yksisilmäisten kansallisten etujen ajamiseen, ja joku muu hoitaisi laajemmat maailmanlaajuiset ongelmat."

Myös Suomen hallituksen globalisaatiopolitiikan arvostelijat saivat kriisien ratkontaan erikoistuneelta presidentiltä osansa. "Argumentit kulkevat niin, että kansalaisten turvallisuus rakentuu vain ja ainoastaan perinteisen valtapolitiikan varaan, ja globaalien ongelmien parissa työskenteleminen olisi jonkinlaista haihattelua. Näin ei tietenkään ole."

Paula Lehtomäki muistutti, että Suomen virallisen kehitysyhteistyö keskittyessä yhä enemmän laajoihin kokonaisuuksiin säilytetään kansalaisjärjestöjen tekemän työn avulla tärkeät yhteydet ruohonjuuritasolle.

"Järjestöjen kehitysyhteistyön tulevaisuudennäkymät näyttävät erinomaisilta", ministeri vakuutteli. Kehitysyhteistyömäärärahojen lisääntyessä rahaa on tiedossa enemmän myös järjestöille, niiden suhteellista osuutta koko potista kasvatetaan ja omarahoitusosuus laskee jo seuraavalla hakukierroksella 20 prosentista 15:een, ministeri listasi.

Suomen kehityspoliittisen ohjelman tavoitteisiin kuuluu virallisen kehitysyhteistyön keskittäminen kumppanimaihin. Samaa on pelätty järjestöhankkeiden suhteen. Ministeri Lehtomäki antoi kuitenkin kipakan vastauksen suoraan kysymykseen siitä, koskeeko keskittäminen myös järjestöhankkeita.

"Se, jolle tämä asia on epäselvä, ei ole lukenut nettisivuillani olevaa lausuntoa, jonka annoin 19. lokakuuta. Siinä sanotaan selvästi, että keskittämisperiaate ei koske kansalaisjärjestöjä. Tämä on poliittinen periaate, joka pitää."

Vaikkei keskittämistä siis varsinaisesti vaadita, kehottaa ministeri järjestöjä kuitenkin omatoimisesti seuraamaan kehityspoliittisen ohjelman suuntaviivoja. "Onhan järjestölle suuri etu, jos sen toteuttama hanke on maassa, jossa toimii Suomen edustusto."

Lisää tietoa aiheesta

Kehityspoliittinen toimikunta: Eväitä kehityspolitiikan supervuoden varalle