Uutinen

Kehitysyhteistyö leikkauspöydällä 1991 ja 2009

Suomi leikkasi edellisen laman aikana yli 60 prosenttia kehitysavustaan, ja tehottomista avun muodoista päästiin eroon. Kun Suomi harkitsee nyt uudelleen avun leikkausta, tilanne on ratkaisevasti erilainen.
Esa Salminen
19.8.2009

Kun Suomi ajautui lamaan 1990-luvun alussa, kaikesta piti säästää. Suomi teki liki maailmanennätyksen kehitysavun leikkauksessa: yli 60 prosenttia sai mennä.

Kaikkia kehitysyhteistyön muotoja jouduttiin harkitsemaan uudelleen. Ohjelmia supistettiin, joitain ajettiin alas ja uusia ei hyväksytty. Etenkin monenkeskistä eli kansainvälisten järjestöjen kautta annettavaa apua leikattiin roimasti.

Valtion budjettipäätökset ovat luonteeltaan poliittisia, ja kehitysapu on yksi helpohko kohde poliitikoille. Sieltä säästetään, missä protestimeteli on pienin.

"Viime leikkausten aikaan oltiin tilanteessa, jossa saavutettiin 0,8 prosenttia bruttokansantulosta", muistelee Toimi Kankaanniemi (kd), joka toimi 1990-luvun alussa kehitysministerinä.

Kankaanniemen mukaan kaikkea kehitysapua ei myöskään saatu tehokkaasti käytettyä, sillä avun määrä oli noussut 1980-luvun lopulla niin nopeasti.

"Nykyään tilanne on aika lailla erilainen", Kankaanniemi muistuttaa. "Määrärahat ovat olleet aika tasaiset, joten jos nyt leikataan, se näkyy toteutuksessa välittömästi."

Tilanne on myös avun vastaanottajien kannalta radikaalisti toinen.

"Kaikilla mailla on sama talouden ahdinko. Runsas 15 vuotta sitten oikeastaan vain Pohjoismaat olivat lamassa. Suomi oli ainoa, joka leikkasi kehitysyhteistyötä merkittävästi. Nyt kaikki EU-maat ovat samassa jamassa ja joutuvat harkitsemaan avun leikkaamista", kansanedustaja Kankaanniemi sanoo.

Tervetullut puhdistus

Leikkauksilla ei 1990-luvulla ollut kehitysyhteistyölle yksinomaan kielteisiä vaikutuksia. Varojen niukkuus sai ulkoministeriön tehostamaan toimintaansa.

"Silloin touhu oli sellaista, että oli paljon projekteja, joissa oli paljon suomalaista työvoimaa ja tavaraa. Hankkeita ei osattu lopettaa, kun mukana oli niin paljon suomalaisten intressejä", selittää Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen.

"Leikkauksilla päästiin eroon suomalaista tavaraa painottavista ja Suomesta riippuvista projekteista", Kiinasta tavoitettu Koponen selventää.

Koponen ei näe, että kehitysyhteistyössä tänään olisi vastaavaa tehostamisen varaa.

"Nykyinen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri on koettanut viedä kehitysyhteistyötä takaisin siihen suuntaan. Ainakaan toistaiseksi niin ei ole käynyt, ainakaan niin paljon kuin minä pelkäsin ja ministeri itse varmaan toivoi."

Suomen Tansanian-suurlähettiläänä 1990-luvun taitteessa toiminut Kari Karankokin muistelee tehostumista hyvällä.

"Keskittyminen muutamaan harvaan yhteistyöhankkeeseen pikemminkin paransi apumme laatua kuin olennaisesti heikensi läsnäolomme merkitystä Tansanialle", Karanko selittää.

Uudet aloitteet pesuveden mukana

Hallitus pui budjettiriihessä 26.-28. elokuuta sitä, kuinka kehitysyhteistyövaroja leikataan vuonna 2010. Vielä on aikaista sanoa mihin kehitysyhteistyön muotoihin leikkaukset kohdistuvat, mutta jotain voitaneen päätellä menneistä kokemuksista.

Edellisen laman aikaan isot leikkaukset kohdistuivat monenkeskiseen apuun ja vasta suunnitteilla oleviin hankkeisiin. Esimerkiksi ympäristöasiat olisivat 1990-luvulla nousseet suurempaan asemaan kehitysyhteistyössä ilman leikkauksia.

Nyt nousevia painotuksia ovat ulkoministeriön mukaan maaseudun kehittäminen, naiset, kauppakysymykset, talouskriisiin vastaaminen, rahoituslaitosten neuvotteluihin osallistuminen ja ilmastonmuutoksen torjunta.

Juhani Koponen pelkää, että leikkausten kohdentaminen osuu ministeri Väyrysen karsastamiin uusiin tuuliin, kuten budjettituen käyttöön.

"Se on Suomen apupaketissa pieni osa, mutta tiettyjen maiden kohdalla hyvin tärkeä avun muoto. Nyt voimassaolevat budjettitukisopimukset ovat lyhyitä. On ollut puhetta, että niitä tarkastellaan uudelleen sopimusten loppuessa. Jos niistä leikataan miljoonia, se alkaa nopeasti tuntua."

Koposen mukaan on vaara, että avun ennakoitavuus ja sitä kautta laatu kärsivät leikkauksista. Samoin voi käydä pitkäjänteisen yhteistyön ja maiden omien painopistealueiden kunnioittamisen.

"Suurin edistysaskel vanhaan systeemiin nähden on, että rahoittajat kussakin maassa katsovat yhdessä, mitä kunkin on järkevää tehdä. Siitä pitää pitää kiinni", Koponen linjaa.

Maantieteellisesti suurin häviäjä avun laskusta lienee Afrikka, sillä EU-maat ovat määrärahojen nostoa kaavaillessaan sopineet, että minimitavoitteen ylitse nousevat eurot käytetään etupäässä Afrikan tukemiseen. Jos kehitysrahat eivät nouse, painotus Afrikkaan saattaa jopa laskea.

Maine meni

Suomi tippui 1990-luvulla avunantajien kesken arvostetusta Pohjoismaiden joukosta pieneksi piipertäjäksi. YK:stakin tuli pahaa kritiikkiä sitoumuksista luistamisesta.

Kun kansainvälisistä sitoumuksista pidetään kiinni, pystytään vaikuttamaan kansainväliseen politiikkaan. Pienemmillä mailla kuten Suomella kehityspoliittisen toiminnan uskottavuus  heijastuu ulkopoliittiseen uskottavuuteen merkittävästi.

"Erityisesti pohja putosi pois viime laman aikaan muiden maiden kanssa harjoitetulta yhteistyöltä. Pohjoismaisella pohjalla toteutettu yhteistyö loppui ja luonteva yhteistyö samankaltaisten apuorganisoijien kanssa hiipui", suurlähettiläs Karanko muistelee.

"Kehitysministeri jää yksin"

Toimi Kankaanniemen mukaan kehitysyhteistyön puolustaminen ei ole laman aikaan hallituksessa helppoa. Siinä mielessä paljon ei vuosien saatossa ole muuttunut.

"Jos valtionvarainministeriö- ja pääministeripuolueet linnoittautuvat leikkausten taakse, silloin on aika vaikeaa liikkua. Aika lailla ministerinä jäin yksin kehitysyhteistyötä puolustamaan", Kankaanniemi sanoo.

Samalta näyttää tilanne vuonna 2009, kun perinteisesti kehitysyhteistyötä puolustaneet vihreät ja RKP ovat ajamassa avun leikkaamista. Myöskään omat ministerit eivät Väyrystä tunnu auttavan.

"Nyt kehitysministeri on johtavasta hallituspuolueesta. Jos koko puolue olisi pääministeriä myöten leikkauksia vastaan, niin eihän niitä leikattaisi", Kankaanniemi sanoo.

Lisää tietoa aiheesta