Naistenjärjestö yrittää estää ihmissalakuljetusta.
Valtioista parhaiten vertailussa pärjäsi Britannia, jonka kehitysyhteistyöstä vastaava ministeriö sijoittui indeksissä kolmanneksi. Kuvassa Britannian tukemaa kehitysyhteistyötä Aasiassa, jossa maa tukee paikallisjärjestöjä ihmiskaupan vastaisessa työssä.
Kuva:
Anna Dubuis
DFID
Uutinen

Kehitysyhteistyö entistä avoimempaa – Aasian kehityspankki kiri kärkeen, Suomi pärjää kohtalaisesti

Perinteiset avunantajat jakavat entistä järjestelmällisemmin tietoa toimistaan, selviää avun avoimuutta mittaavasta indeksistä. Mutta saadaanko myös kehitysrahoituksen uudet toimijat vakuutettua läpinäkyvyyden merkityksestä?
Sanna Jäppinen
28.6.2018

Publish What You Fund -kampanja julkaisi vuotuisen kehitysavun avoimuusindeksin (Aid Trancparency Index) vastikään kesäkuussa. Tarkastelussa on mukana 45 avunantajaa, myös Suomi.

Aiempien vuosien tapaan avoimuutta ovat toteuttaneet parhaiten suuret kehitysorganisaatiot. Pitkään kärjessä on ollut YK:n kehitysohjelma UNDP, mutta tänä vuonna sen ohitti Aasian kehityspankki. Molemmat saavat lähes täydet pisteet läpinäkyvyydestä.

Valtioista parhaiten vertailussa on pärjännyt Britannia, jonka kehitysyhteistyöstä vastaava ministeriö on sijoittunut indeksissä kolmanneksi.

"Nykyään 93 prosenttia avunantajista julkaisee tietoja IATI-järjestelmässä (International Aid Transparency Initiative), ja tämä tarkoittaa, että ajantasaista tietoa avusta ja kehityksestä on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen",  Aid Transparency Index 2018 -raportissa todetaan.

Noin puolet avunantajista julkaisee olennaisia tietoja kuukausittain. Vuonna 2016 näin teki vain joka neljäs.

Suomi kohtalaisten joukossa

Raportissa muistutetaan, että parannuksista huolimatta yli puolet eli 25 vertailussa mukana olevista avunantajista sijoittuu edelleen kohtalaiseen, huonoon tai erittäin huonoon kategoriaan. Suomi kuuluu avoimuudessaan kohtalaisesti pärjänneiden avunantajien joukkoon.

"Näihin kategorioihin sijoittuville avunantajille on tyypillistä se, että tietoa ei jaeta riittävästi kaikista IATI-indikaattoreista", arviossa todetaan.

Esimerkiksi kokonaisbudjeteista kyllä kerrotaan, mutta yksityiskohtaisemmat tiedot hankebudjeteista puuttuvat monilta. Myös ennakoivia budjetteja - joita hyvin ja erinomaisesti pärjänneet avunantajat tarjoilevat - kaivattaisiin lisää.

Oma lukunsa ovat vertailun hännille jääneet Japani, Kiina ja Arabiemiraatit.

"Vaikka maat kuuluvat suurimpien kansainvälisten avunantajien joukkoon, ne eivät ole liittyneet IATI-järjestelmään, ja jakavat myös muilla julkisilla kanavilla tietoa hyvin niukasti", raportissa sanotaan.

Samat säännöt kaikille

Avoimuusindeksin julkistuksen yhteydessä korostettiin, että kehitysrahoitus ja ylipäänsä kehitysyhteistyön toteuttaminen ovat parhaillaan suuressa murroksessa. Yhä useampi kehitysmaa rahoittaa itse kehityshankkeita, mutta edelleen ne kaipaavat myös ulkopuolista tukea.

Perinteisten avunantajien ja kehitysyhteistyön rinnalle onkin tullut paljon uudenlaisia toimijoita, erityisesti yksityisen sektorin puolelta, eikä näiden tahojen ensisijainen tavoite ole välttämättä köyhyyden vähentäminen – tai edes kehitys. 

"Yhteistyömaille uudet kumppanuudet voivat tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia. Läpinäkyvyyden suhteen voi kuitenkin olla syytä huoleen, sillä nämä tahot ovat yleensä vähäisemmän julkisen arvioinnin kohteena", avoimuusraportissa todetaan.

Brookings Institution -tutkimuslaitoksen tutkija George Ingram muistuttaa blogikirjoituksessaan, että lähitulevaisuuden suuri haaste onkin siinä, että yhteisesti sovituista avoimuuden periaatteista pystyttäisiin pitämään kiinni, vaikka kehitysrahoituksen kenttä laajenee.

"Ilman läpinäkyvyyttä meillä ei ole työkaluja, joiden avulla eri rahoitusorganisaatiot voivat tehdä yhteistyötä ja joilla varmistetaan resurssien tehokas käyttö ja instituutioiden tilivelvollisuus", blogissa todetaan.

Pelkkä tieto ei tee avusta tehokkaampaa

Avoimuusindeksin julkistustilaisuudessa palattiin kymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin. Tuolloin joukko maailman suurimpia avunantajia teki vaikuttavan lupauksen. Ne jakaisivat avoimesti tietoa rahoituksestaan, hankkeistaan ja työnsä tuloksista.

Näin sekä hallitukset ja samalla myös kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja media niin apua antavissa kuin sitä vastaanottavissa maissa pystyisivät paremmin seuraamaan, mihin ja miten kehitysyhteistyövaroja käytetään ja onko apu tehokasta. 

Vaikka avoimuus on tärkeää, käy tuoreesta arviosta hyvin ilmi myös se, että runsaskaan tiedon jakaminen ei vielä yksin tee avusta toimivampaa.  

Jotta muutoksia syntyisi, pitää tiedon ensinnäkin olla sellaisessa muodossa, että sitä ymmärtävät muutkin kuin kehitysrahoituksen asiantuntijat. Toiseksi kaikilla pitää olla mahdollisuus päästä tietoon vaivattomasti käsiksi, jotta sen avulla on oikeasti mahdollisuus synnyttää julkista keskustelua, esittää kysymyksiä päättäjille ja vaatia muutoksia.

"Jotta alkuperäinen ajatus avun avoimuudesta toteutuisi, on avunantajien mentävä tietojen julkaisua pidemmälle. Niiden on autettava ihmisiä löytämään tietoa ja myös aktiivisesti rohkaistava käyttämään sitä", avoimuusraportissa suositellaan.